Ankkarock

Käväistiin Ankkarockissa. Hyviin tapoihinhan kuuluu aloittaa festivaalit hyvissä ajoin, joten taivuin kaverini ehdotukseen ns. löysien pois ottamisesta torstaina. Että nääs ei olisi liian kova veto päällä sitten itse festareilla.

Otettiin sitten niitä löysiä ihan kunnolla pois. Ja nähtiin hieno C.S.I.-tyylinen huumepidätysskene Fredrikinkadulla korvanappeineen kaikkineen (en uskaltanut ottaa kuvia). Jostain Loosen terassin pöydästä kuului sitten huuto "C.S.I. Ulvila!" Se oli sen tason neroutta, että pakko tallettaa jälkipolville, joten yöllä printtailimme CSI Ulvila -passeja ja seuraavana päivänä niitä sitten laminoitiin aika nivaska. Muitakin kuolemattomia älynväläyksiä oli kertynyt... Festareilla on oltava riittävästi passeja!
Varmuuden vuoksi tuli sitten perjantainakin juotua, ettei vain olisi liian helppo herätä yhdeksältä. Pari viikkoa olen herännyt aika tasan yhdeltä.

Ankassa oli aika hyvä sää. Siinäpä ne tärkeimmät.

Taivaalta putoili ihmisiä. Oli siis syytä juoda paljon viinaa.

Kahta bändiä katsoin pidemmän aikaa. Toinen niistä oli Kotiteollisuus, joka soitti öbaut keskipäivällä hirmuisessa auringonpaisteessa.

Taustalla Kiteen Kirkas.

Jouni tapaa sarvipään sumussa.

Bäkkärilläkin oli viihdykettä.

Ja Jekkua ja viixekkäitä naisia.

Taas joku putoilee. Yksi kaverikin kävi hyppäämässä. Yritin kovasti ottaa kuvia. Samperi soikoon, siihenhän olisi tarvittu ammattitaitoa! Kaipa noista viidestäkymmenestä muutama on ookoo...

Perinteinen jeesustelijoiden golgata eli huvikumpu oli lauantaina poislähtiessä todella vaisu. Joku lueskeli jotain nysväystä englanniksi ja toinen käänsi sitä huonolle suomelle. WTF! Missä helvetin lieskat ja haaremilupaukset??? Ja vain yksi risti - viime vuonna oli kolme!!! Olin todella pettynyt.

Sunnuntaina tulikin mentyä hieman myöhemmin. Ei vanha taas jaksanu. Kuumakin oli. Ja paljon ihmisiä.

Julkkisbongaus.

Tätähän sinne mentiin katsomaan: Nine Inch Nails. Oudot oli rekvisiitat.

Outous jatkuu. Loppukeikasta tuli sitten tyypillisempää suuren maailman meininkiä, mutta minä en tietenkään jaksanut olla yleisönä, vaan siirryin puolen tunnin jälkeen seuraamaan keikkaa bäkkärin telkusta.

Lempo soikoon, keikassa oli muuten yksi valtavan hieno kohta: loppu. Nääs Trentti veteli yksinään Hurtia aika hiljaisella ja samalla räiskyi melko roisi ilotulitus. Makee kontrasti.

Tämä ilmestys kertoi kotiinlähtöajan olevan käsillä. Tai jotain, enhän mä mihinkään Kyrsälään tietenkään mennyt, vaan Kallioon ja Sirdieen.