Tunturi

Hesarissa oli tänään pieni uutinen, joka kertoi Tunturin aikovan lopettaa polkupyörien valmistuksen Suomessa. Uutinen kosketti minua syvästi. Olen ollut yhden vaihteettoman Tunturi miestenpyörän kanssa suhteessa jo 15 vuotta. Kerran soitinkin Tunturin tehtaalle Turkuun...

Asuin muutama vuosi sitten Pitäjänmäellä (-ssä?). Työmatkani oli naurettavan lyhyt, mutta kuljin sen aina polkupyörällä. Kerran olin taas menossa aamunraikkaana töihin ja mitään pelkäämättä aloitin matkani vaikeimman osuuden: Pitäjänmäentien ylityksen. Tuon sairaan vilkkaan tien yli oli taas mentävä kahdella määrämittaisella pyrähdyksellä, koska molemmista suunnista tuli solkenaan autoja.

Siinä minä olin, keskikaistaleella odottelemassa toisen erikoiskokeen alkua, ja sieltähän se miehenmentävä aukko autojen välissä näytti jo lähestyvän. Ponnistin itseni ylös vasemmalla jalalla ja oikea jalkani räjähti huumaavaan lähtöpotkuun ja.... En liikkunut juuri mihinkään. Oikea jalka tömähti asfalttiin eri kipeästi. Poljin oli katkennut. Siis se osa, jota ilmeisesti sanotaan kammeksi (jos oikein muistan).

Keräilin itseni bussien edestä pois melko vilkkaasti ja jäin ihmettelemään kulkuvälineen hieman yllättävää diskvalifioitumista sekä nilkkani muikeita kipinöitä. Eihän siinä sitten kuin taluttaen töihin vaan, tuumin.

Nukuttuani töiden yli (tuossa piti lukea yön yli, mutta näytti niin hauskalta että jätetään) olin edelleen niin perusteellisen vihainen, kun poljin menee katkeamaaan vain pari vuotta rungon takuuajan loppumisen jälkeen, että päätin soittaa Tunturille ja sanoa ettei tämä käy. Aika pian minut yhdistettiinkin jollekin herrasmiehelle, joka tuntui tietävän kaiken pyörien osista. Pappa tiesi myös tämän tapauksen: tietyllä tavalla valmistetut kammet saattoivat kätkeä sisäänsä niin pienen murtuman, että se todellakin saattaa tulla esiin vasta kymmenen vuoden päästä, ja sitten napsahtaa. Ja tajusi tilanteen vakavuuden, olisinhan voinut muuttua jauhelihaksi. Otti osoitteen ja sanoi tekevänsä mitä voi.

Pikakelaus 18 tuntia eteenpäin: on aamu ja olen kumma kyllä käynyt jo suihkussa ja melko valmis lähtemään köpöttelemään duuniin. Ovikello soi. Siellä on lähetti kädessään ruskea paketti, jossa kiiltelee uusi kampi. Armeijan mallia. Nolla markkaa.

No, jouduin tietenkin maksamaan 20mk asennuksesta, mutta muuten oikein kivasti tehty valmistajalta. Tuskin heillä mitään korvausvelvollisuutta oli, pyörä oli silloin noin 12 v.
Kuvassa minä ja tuo maanteiden uljas kotka.

aamu edit: katsotaanpa vielä Hesarista päivän sää:
Sehän näytti hyvältä! Klikkaa isommaxi.