Känni-Josh & treffit

Oltiin Kauniimman kanssa treffeillä. Sovittiin aika, jolloin tulen hänet hakemaan. Lähdin siis viemään roskia yhteisestä asunnostamme viisi minuuttia aiemmin ja tulin sitten teatraalisesti rimpauttelemaan ovikelloa. Siitä sitten perinteiselle leffa & syöminki -terffeille. Epäiltiin jopa, että olisivat olleet ekat treffit, asiasta ei ole varmuutta.

Ennen leffaa rentouttavalle drinksulle Kampin rakennustyömaalle.

Ja ex tempore -taidenäyttelyyn.


Sitten leffaan. Ja syy miksi yleensä aloin kirjoittaa koko asiasta, on täysin merkityksetöntä ja toissijaista, mutta meikäläinen meinasi homman takia luovuttaa kesken filmin. (varoitus: ininää luvassa)

Elokuva oli siis Walk the Line. Hyvä leffa, ehkä hieman pitkä, mutta koko ajan mielenkiintoinen. Mutta asia, joka sai elokuvan tuntumaan noin vuoden mittaiselta, istui vieressäni. The Täti.

Täti oli tullut katsomaan musiikkielokuvaa. Elokuvassa oli siis musiikkia. Rytmikästä sellaista. Aina kun edes taustahälynä tuli pihaus biisiä, alkoi täti jammaamaan, niin että penkki hytkyi. Keikkakohtauksissa olin havaitsevinani jopa käsien yhteentapputtelun tapailua.

On se ihanaa kun joku eläytyy niin estoitta ja lapsenomaisesti ja täysillä mihin tahansa musiikkiin, tottakai hänellä on täysi syy ja oikeus heiluttaa minut merisairaaksi. Vittuako sitä muista kun eläydyn niiiiiiiiiiiin.

Harmikseni olin jättänyt rakkaan Lugerini kotiin.

No onneksi se aikanaan loppui, eikä täti itse asiassa täysin pilannut koko elokuvaa, vaikka aivan täysillä yrittikin.

Siitä sitten Grande Grilliin syömään pahuksen hyvää ruokaa aika miellyttävässä paikassa. Parhautta. Kauniimman jälkiruoka tuli aivan tajuttoman isolla lautasella.

Ja se oli hillittömän hyvää. Kyllä se ansaitsi lautasensa. Itse join jälkiruokani.

Ja kas, siinähän on samalla sisäpihalla aivan mainio drinkkibaari. Testailtiin muutamat virvoittavan pirtsakat hedelmäsoossit.
Kuva ei oikein onnistunut.Ei se mitn.

Hitusen jäi testaamani Bloody Mary (ei kuvassa) mietityttämään. Miksiköhän jotkut tekevät siitä niin väkevästi maustetun. Muistaakseni drinkin syntyhistoria olisi jotenkin semmoinen, että se on kehitetty helpoksi ja ravitsevaksi aamujuomaksi, jolloin siihen ei mielestäni hirveästi Tabascoa kannata laittaa. Polttelee mennen tullen.

Valinnan vaikeus pyörryttääpi tuommoisessa paikassa aina.

Vaan siitä metrolla Sörkän kautta Pääkottoriin pohtimaan valikoimaa.

Ja tänään aikaisin ylös viettämään laskiaista Järvenpäähän. Uusi postaus se olemaan tulee.