Laiskiainen, Hippiäinen ja Nousiainen

Kuten aiemmin kerroin, tänään oli herättävä huisan aikaisin, jotta voisimme hypätä bussiin, joka tuosta kulmalta lähtee 11.55. Tämä myös toteutui. Matkustimme kohti Järvenpäätä. Kyllä, se on tuo mystinen kaupunki, jossa kaikki natiivit (järvikset) tekevät kaiken mahdollisen yhtä aikaa.

Tänä vuonna järvikset olivat keksineet ulkonaliikkumisen jalon taidon, elikkä kaikki ulos nyt vain heti.
Heti kaikki järvikset jäälle tänne nyt heti.
Ja sitten hyppäätte tuohon avantoon!No, onneks kaks vaan meni :)

Juksasin teitä, eihän ne mitään sopuleita siellä Järvenpäässä ole. Mukavaa ja kaunista oli ulkona.

Varsinkaan tämä yksi ei ollut laumaeläin. Hiukan pilvissä veti hän.

Ja joillain oli järjetön kiire ajamaan mopolla ympyrää.

Ei polku tää vie mihinkään.

Ai pitäis lähtee jo vai?

Tsekataan nyt toi muinaisten roomalaisten rakentama mylly ensin.

Nopeetahan sinne Helsinkiin sitten piti päästä.

Siinäpä Helsingin ytimistä yksi.

Sellanen reissu.

Känni-Josh & treffit

Oltiin Kauniimman kanssa treffeillä. Sovittiin aika, jolloin tulen hänet hakemaan. Lähdin siis viemään roskia yhteisestä asunnostamme viisi minuuttia aiemmin ja tulin sitten teatraalisesti rimpauttelemaan ovikelloa. Siitä sitten perinteiselle leffa & syöminki -terffeille. Epäiltiin jopa, että olisivat olleet ekat treffit, asiasta ei ole varmuutta.

Ennen leffaa rentouttavalle drinksulle Kampin rakennustyömaalle.

Ja ex tempore -taidenäyttelyyn.


Sitten leffaan. Ja syy miksi yleensä aloin kirjoittaa koko asiasta, on täysin merkityksetöntä ja toissijaista, mutta meikäläinen meinasi homman takia luovuttaa kesken filmin. (varoitus: ininää luvassa)

Elokuva oli siis Walk the Line. Hyvä leffa, ehkä hieman pitkä, mutta koko ajan mielenkiintoinen. Mutta asia, joka sai elokuvan tuntumaan noin vuoden mittaiselta, istui vieressäni. The Täti.

Täti oli tullut katsomaan musiikkielokuvaa. Elokuvassa oli siis musiikkia. Rytmikästä sellaista. Aina kun edes taustahälynä tuli pihaus biisiä, alkoi täti jammaamaan, niin että penkki hytkyi. Keikkakohtauksissa olin havaitsevinani jopa käsien yhteentapputtelun tapailua.

On se ihanaa kun joku eläytyy niin estoitta ja lapsenomaisesti ja täysillä mihin tahansa musiikkiin, tottakai hänellä on täysi syy ja oikeus heiluttaa minut merisairaaksi. Vittuako sitä muista kun eläydyn niiiiiiiiiiiin.

Harmikseni olin jättänyt rakkaan Lugerini kotiin.

No onneksi se aikanaan loppui, eikä täti itse asiassa täysin pilannut koko elokuvaa, vaikka aivan täysillä yrittikin.

Siitä sitten Grande Grilliin syömään pahuksen hyvää ruokaa aika miellyttävässä paikassa. Parhautta. Kauniimman jälkiruoka tuli aivan tajuttoman isolla lautasella.

Ja se oli hillittömän hyvää. Kyllä se ansaitsi lautasensa. Itse join jälkiruokani.

Ja kas, siinähän on samalla sisäpihalla aivan mainio drinkkibaari. Testailtiin muutamat virvoittavan pirtsakat hedelmäsoossit.
Kuva ei oikein onnistunut.Ei se mitn.

Hitusen jäi testaamani Bloody Mary (ei kuvassa) mietityttämään. Miksiköhän jotkut tekevät siitä niin väkevästi maustetun. Muistaakseni drinkin syntyhistoria olisi jotenkin semmoinen, että se on kehitetty helpoksi ja ravitsevaksi aamujuomaksi, jolloin siihen ei mielestäni hirveästi Tabascoa kannata laittaa. Polttelee mennen tullen.

Valinnan vaikeus pyörryttääpi tuommoisessa paikassa aina.

Vaan siitä metrolla Sörkän kautta Pääkottoriin pohtimaan valikoimaa.

Ja tänään aikaisin ylös viettämään laskiaista Järvenpäähän. Uusi postaus se olemaan tulee.

Tavastia, Tavastia

Ensimmäinen yleisökilpailu: arvaa bändin nimi!


Oikeinvastanneiden kesken arvotaan kävelymatka Kurkelaan!

Edith: Hyvä, mesta.net on katsonut asiakseen tulla sotkemaan meikäläisen järjestämää kaikkien aikojen bändivisaa, jonka osallistujamäärä on juuri ylittänyt Idols-voittajien yhteenlasketun äo:n.

Tunturi

Hesarissa oli tänään pieni uutinen, joka kertoi Tunturin aikovan lopettaa polkupyörien valmistuksen Suomessa. Uutinen kosketti minua syvästi. Olen ollut yhden vaihteettoman Tunturi miestenpyörän kanssa suhteessa jo 15 vuotta. Kerran soitinkin Tunturin tehtaalle Turkuun...

Asuin muutama vuosi sitten Pitäjänmäellä (-ssä?). Työmatkani oli naurettavan lyhyt, mutta kuljin sen aina polkupyörällä. Kerran olin taas menossa aamunraikkaana töihin ja mitään pelkäämättä aloitin matkani vaikeimman osuuden: Pitäjänmäentien ylityksen. Tuon sairaan vilkkaan tien yli oli taas mentävä kahdella määrämittaisella pyrähdyksellä, koska molemmista suunnista tuli solkenaan autoja.

Siinä minä olin, keskikaistaleella odottelemassa toisen erikoiskokeen alkua, ja sieltähän se miehenmentävä aukko autojen välissä näytti jo lähestyvän. Ponnistin itseni ylös vasemmalla jalalla ja oikea jalkani räjähti huumaavaan lähtöpotkuun ja.... En liikkunut juuri mihinkään. Oikea jalka tömähti asfalttiin eri kipeästi. Poljin oli katkennut. Siis se osa, jota ilmeisesti sanotaan kammeksi (jos oikein muistan).

Keräilin itseni bussien edestä pois melko vilkkaasti ja jäin ihmettelemään kulkuvälineen hieman yllättävää diskvalifioitumista sekä nilkkani muikeita kipinöitä. Eihän siinä sitten kuin taluttaen töihin vaan, tuumin.

Nukuttuani töiden yli (tuossa piti lukea yön yli, mutta näytti niin hauskalta että jätetään) olin edelleen niin perusteellisen vihainen, kun poljin menee katkeamaaan vain pari vuotta rungon takuuajan loppumisen jälkeen, että päätin soittaa Tunturille ja sanoa ettei tämä käy. Aika pian minut yhdistettiinkin jollekin herrasmiehelle, joka tuntui tietävän kaiken pyörien osista. Pappa tiesi myös tämän tapauksen: tietyllä tavalla valmistetut kammet saattoivat kätkeä sisäänsä niin pienen murtuman, että se todellakin saattaa tulla esiin vasta kymmenen vuoden päästä, ja sitten napsahtaa. Ja tajusi tilanteen vakavuuden, olisinhan voinut muuttua jauhelihaksi. Otti osoitteen ja sanoi tekevänsä mitä voi.

Pikakelaus 18 tuntia eteenpäin: on aamu ja olen kumma kyllä käynyt jo suihkussa ja melko valmis lähtemään köpöttelemään duuniin. Ovikello soi. Siellä on lähetti kädessään ruskea paketti, jossa kiiltelee uusi kampi. Armeijan mallia. Nolla markkaa.

No, jouduin tietenkin maksamaan 20mk asennuksesta, mutta muuten oikein kivasti tehty valmistajalta. Tuskin heillä mitään korvausvelvollisuutta oli, pyörä oli silloin noin 12 v.
Kuvassa minä ja tuo maanteiden uljas kotka.

aamu edit: katsotaanpa vielä Hesarista päivän sää:
Sehän näytti hyvältä! Klikkaa isommaxi.

Salaliittoteoria

Eilisen Ilta=Sanomissa (taas kerran elän eri aikavyöhykkeellä) on yleisönosastolla Jari Sillanpäätä lohdutteleva kirje. Sen yhteyteen on asemoitu luovasti Jarin kuva. Vieressä on mukamas sattumalta kirje, joka sisältää sanan "homo". Epäilenpä, että toimituksen kätyri tai ladontaosastolle soluttautunut sabotööri on yrittänyt saada juuri tuon sanan kiinni Jarin kasvoihin, mutta automaattiladonta on viime hetkessä muuttanut tavutusta. Selvä salaliitto Jarin häpäisemiseksi. Vaan miksi näitä ihmeellisiä vihjailuja julkaistaan tällaisella kierolla tavalla, jonka vain kokenut mediakärppä voi havaita? "Tyly temppu" - tosiaan!
Klikkaa, klikkaa.

Kummaa menoa

Alkoipa päivä erinomaisesti. Olin kartanoni länsisiiven kylpyläosastolla sangen alasti liikehtimässä kohti suihkua. Samalla hetkellä, kun raotin suihkuhuoneen esirippua (aka suihkuverho), ovikello soi. Sihteerini oli nukkumassa, enkä ollut vielä tänään ehtinyt palkata palvelijaa, joten hyppäsin takaisin kalsareihini ja sukelsin t-paitaani ja menin ovelle.

Ovella seisoi intialainen mies. "Minä vessa korjaamaan", sanoi hän, intialainen putkimies. "Eikö pomo soita?" sanoi tuo hämmentynyt intialainen putkimies, joka ei osannut puhua suomea erityisen hyvin. Ei soittanut, vastasin, kuten ei soittanut huoltomieskään, joka oli jo kerran käynyt "korjaamassa" ei-täyttyvää-vessanpöttöämme.

No, putkihemmo sisään ja jo tunnissa oli pönttö kuosissa, ja saatoin käväistä hieman salamaa nopeammin suihkussa. Lähtiessäni huomaan, että hemmo on unohtanut lakkinsa meille. Kiirekin on, bussin lähtöön 5min. Pysäkille on mentävä ajoissa, jos kuskina sattuu olemaan eräs lähi-itäinen vanhempi herrasmies, hän on nähkääs hieman kiireisempi kuski.

Minuutin päästä olenkin jo melkein pysäkillä, missä se pahuksen bussi jo jarrutteleekin. Kättä pystyyn ja loppukiri käyntiin. Tuo zenmäinen harmaa tietäjä kalotti päässään armahtaa ja ottaa minut kyytiin, vaikka hän joutuu takiani ikääntymään pysäkillä 7 ylimääräistä sekuntia. Eli sattuihan se lempikuskini sopivasti tähän starttiin.

Olen joka kerta aivan hämmentynyt siitä, kuinka matkalla, jolla aikatauluun on merkitty kuluvaksi seitsemän minuuttia, kyseinen pappa pystyy menemään neljä minuuttia etuaikaan. Jatko sujuu samoissa äkäisissä merkeissä, moottori huutaa kuin ulvova mylläri, mutta Pasilassa olemme kuitenkin vain kuusi minuuttia etuajassa. Liikennevalojen jumalat eivät olleet mukanamme.

Kun hengitykseni on hieman tasaantunut, soitan huoltomiehelle, joka lupaa soittaa putkimiehelle, jonka unohtunut lakki odottelee porraskäytävän kaiteella omistajaansa (ja oli sen joku siitä iltaan mennessä ottanut).

Pasilassa velloo tavanomainen basic-helvetti. Tietyillä tyypeillä (en nyt sano tuntomerkkejä, ettette tuomitse minua aivan rasistiksi) on tapana keskustella aivan uskomattoman välimatkan takaa. Kaksi siististi pukeutunutta nuorta miestä istuu ikkunalla siellä mistä rullaportaat laitureille lähtevät. Teinityttö lähestyy jossain kellon takana. Kuulen erittäin hyvin, kuinka hän odottaa jotain teresakoskeloa, joka on 15 v., läski, ja ovat menossa kai Malmille ja pojat ovat menossa hakemaan jonkun autoa jostain Espoosta ja ei se oikeesti ookaan läski blaa blaa blaa. Juttua riittää tasan niin kauan, kuin etäisyys on yli kaksi metriä. Kun ollaan "keskusteluetäisyydellä, ei yhtäkkiä olekaan mitään sanottavaa.

Tekisi mieleni järjestää koe. Otetaan 200 ihmistä eli sata kaveriparia. Laitetaan heidät seisoskelemaan ympäri Pasilan arkkitehtoonisesti kansallissosialistista asemahallia niin, että kaveri on kaveristaan vähintään 30 metrin päässä. Sitten käsketään heidän toimittaa kaikki tärkeät asiat siten, että kaverille käy varmasti selväksi. Itse ottaisin siinä vaiheessa desibelimittarin karvaiseen kätöseeni ja mittailisin.

Menen kuitenkin töihin. Siellä on tylsää. Viihdyttääkseni itseäni ja teitä otan kuvan tietokoneesta:
Se on 80-luvulta. Design on ehkä 70-luvun lopulta. Se toimii hyvin ja käytän sitä päivittäin.

Lähden töistä. Bussilla 50 kohti Kalliota. Matka sujuu aluksi tylsähkösti, mutta kohta hyppää kyytiin nuorehko nainen. Herranen aika, hän kaivaa kassista esiin jugurttipurkin ja avaa sen! Avattuaan purkin ja pyyhittyään pahimmat roiskeet käsistään lähtee tuo urbaanisissi kuljettamaan kantta roskikseen kolmen penkkirivin päähän!!! Mitä helv... purkki toisessa kädessä ja kansi toisessa ja bussi syöksyy täydellä vauhdilla läpi Ilmalan shikaanien.... En uskalla katsoa - pakko katsoa. Tyttö kuitenkin istahtaa paikalleen takaisin ihan OK ja noin millisekunnin päästä bussi vetäisee mutkan liian tiukasti ja rämähtää reunakivetykseltä takaisin. Tilanteessa ovat liikkeellä g-voimat, jotka heittäisivät purkin hetkessä vaikka maata kiertävälle radalle. Syöjätär kuitenkin lapioi möhnää turpaansa kohtuullisen coolina.

Näin siis tyypin joka todella elää täysillä. Itse en mitään vaarallisempaa osaa edes kuvitella. Suuta kuivaa...

Mistä tulikin mieleeni: bileet! Menin tänään top tuhanteen! Oujee!

Yksinkertaista matematiikkaa

Eilisissä ilta=Sanomissa oli juttua pienten lainojen koroista (olen vähän hidas joo). Jutussa viitattiin kännykkävippien huimiin korkoihin, mutta toimittaja ei ollut laskenut vuosikorkoa vipille. Kännyvippifirman edustaja sanoi, ettei halua puhua vuosikoroista, kun lainaavat vain viikoiksi (tai jotain).

Juu-u. Satasen vipille tulee korkoa viikossa 10e (20e/2 viikkoa). Vuodessa on kai 52 viikkoa. Se tekisi siis 520e korkoa vuodessa. Kun kerran lainan määrä sattuu olemaan helpohko 100e, ei liene vaikea päätellä, että todellinen vuosikorko olisi noin 520%.

Okei, eihän sitä noin lasketa, mutta kun sattui niin helpot luvut. Korko on jopa hieman suurempi kuin 520%.

Lainaaaaaaaaa!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

ps. Sun Äitis varmaan heittää oikean kaavan :)

Hyvän huomenen kuva!

X%#@&/§n japanilaisetkin taas!

FME

Olin Finnish Metal Expossa. Nyt on krapula. Miksiköhän sinne pitää mennä, kun sieltä tulee aina krapula?

Aha, näyttää olleen drinksuja pöydässä.

Ja ystävämme ulkoavaruudestakin olivat läsnä.

Talon viini oli tujua, ja vihreätä, ja snapsilaseissa.

Aivomyrsky yllätti.

Jollain kuitenkin oli vielä motoriikka tallella.

Sikamageeta! Me saatiin norjalaisten hiihtäjien nimmarit!!

Joku soittikin jotain, ehkä, en muista.

Rokkari on todistettavasti ostanut väärän jallun evääksi.

Ohutta yläpilveä.

Ed: Voisin tähän vielä kommentoida päiväni yleisfiilistä siteeraamalla yhtä Suomen curling-joukkueen jäsentä, kun hän tänään avasi suunsa hieman heikomman heittonsa jälkeen: "Helvetin vittu!"

Onko tämä vakavaa

Kieltämättä tehokas mainos, jos nuo käsittämättömät rimpsut kuuluvat mukaan. Paitsi että ei käy ilmi, mihin hoitoon pitää hakeutua. Teen omat johtopäätökseni ja vierin myötämäkeä ympyrätalon Alkoon vertailemaan erilaisia yrttihoitoja.

Faaraon pojan kosto ja paluu

Kun kerran mainitsin olevani kuvaushommissa, niin laitanpa yhden maistiaisen. Kuva ei mitenkään liity siihen, mitä menin kuvaamaan, tarttuipa vaan hassutellessa matkaan. Kiva tunnelma on siinä.

il divot

Tämä ei sitten ikinä lakkaa naurattamasta:

:D

edithiä pukkaa:

Sihteerimpi sanoi juuri kummastelleensa, miksi tuossa on viikko 7, kun lista on julkaistu 7-viikon keskiviikkona, jolloin siinä voi olla vain 2 tai 3 myyntipäivää ko viikolta. Ja että listan omalla sivulla... Hetkinen!?

Olenpa taas uutispimentoon itseni sullonut. En vaan ole edes huomannut, että vanhojen sivujen lisäksi on avattu uudet sivut. Siksi siis vanhat päivittyvät heikohkosti ja In Flames on Idols. Molemmat ovat Ylen sivuja, joten tyhmempi kansalainen tässä ihmettelee, miksi ei sinne vanhaan sivustoon ole laitettu (ainakaan näkyvää) vinkkiä uusista sivuista.

Ja pisteinä u:n päälle. Siellä uudella sivullakin on menty myynnin raportoinnista ennustamisen pariin (ovat siis seiskassa). Eli keskiviikkoisin kertovat mitä kuluvalla viikolla tullaan myymään. Neroutta. Ei sillä, että koko listalla mitään varsinaista merkitystä olisi. Joskus on kiva seurata kavereiden sijoituksia. Kaikkihan tietävät, että lista ei kerro paljoakaan myydyistä määristä.

Kuvia nettiin

Lähden kohta ottamaan valokuvia firmasta, jonka tiloissa työskentelen ( 17 vuotta siellä jo, mutta en ole töissä siellä, heh). Nyt kun olen uusioharrastanut valokuvausta muutaman vuoden, niin firman nettisivujen kuvat alkoivat näyttää aika huonoilta. Oikeastaan niin huonoilta, että kuka tahansa ottaisi parempia, joten minäkin voin yrittää. Suurelta osalta huonous johtuu siitä, että kuvia on otettu viisi vuotta sitten digikameralla, eikä ilmeisesti millään ammattikameralla.

Kello on nyt jotain puoli kaksi. Syy myöhäiseen lähtööni piilee siinä, että minä en ainakaan hallitse kuvien värejä, jos kuvattavaan tilaan tulee talvista/pilvistä ulkovaloa ja keinovaloa. Otan kuvat pelkällä keinovalolla. "Onneksi" siellä on muutama huone joissa ei ole ikkunoita, voin aloittaa niistä (yksi ikkunaton on minun vakipaikkani, se on myös pyöreä :)).

Ja koskapa en todellakaan ole vielä mikään mestari tässä hommassa, olen varannut asialle kaksi päivää. Eiköhän siinä ajassa jotain synny. Tänä iltana kun zuumailee mokailut, niin voi huomenna vielä pelastaa jotain. Tosin huomisen työskentelyaikaa rajoittaa hieman illalla tuleva 24.

Tarvikkeet: Nikon D50, Nikkor 12-24 linssi (ja pari muuta, mutta tuolla tulee sisäkuvista älyttömän makeita), Slik jalusta ja varmuudeksi vielä mukaan tuo Canon Powershot S 60 (sillä tulee kivanvärisiä kuvia, tarkkuus riittää nettiin hyvin).

Hops matkaan.

Aktiivinen katsoja

Minua on pitkään hiertänyt eräs televisioon liittyvä asia. Kaukovarjostimessamme esitetään nykyään valtavat määrät jos jonkinlaista kilpailua ja visailua, otetaan vaikkapa Idols tähän sopivana esimerkkinä. Näissä ohjelmissa katsojilla on mahdollisuus osallistua kisaan soittamalla tai lähettämällä tekstiviestejä, yrittäen vaikkapa vaikuttaa positiivisesti suosikkikilpailijansa menestykseen. Puhelinäänestysten tuloksia pyöritellään ja pohditaan, joku kilpailija putoaa ja sitten kohta taas äänestetään uudestaan kisan jatkuessa.

Totta, katsoja osallistuu. Tiedä vaikka onnistuisi oikeasti vaikuttamaan. Eivät ne tulokset ole tuulesta temmattuja tai manipuloituja, no way! Osallistuva katsoja tietyllä tavalla antaa ohjelmaan lisää sisältöä, tekee ohjelmaa kimpassa juontajien ynnä muiden kanssa.

Mikäs minua sitten hiertää? Se, että katsoja laitetaan tekemään ohjelmaa ja sen lisäksi katsoja laitetaan myös maksamaan siitä, että tekee ohjelmaan sisältöä. Ei mene minun kaaliin! Tuotantoyhtiönhän pitäisi maksaa jokaiselle äänestäjälle, sillä ilman heitä ei olisi koko kilpailua. Vähintään sen osallistumisen tulisi olla ilmaista.

No mutta, homma pyörii hyvin ja näin on aina tehty. Eihän me nyt voida alkaa siitä maksamaan, että ihmiset soittaa tänne, on niin kauheesti kuluja ja kaikkea. Formaatin omistajallekin pitää maksaa ja näille puolijauhoisille juontajille. Ja ne katsojat nyt vaan on niin tyhmiä, että maksavat ja maksavat ja maksavat.

En ole ikinä äänestänyt yhdessäkään telkkarikisassa :)

Lainaan lopuksi Radiopuhelimia, yhtye kommentoi visailuja aika mojovasti:

"Voit voittaa mahdollisuuden voittaa uuden mahdollisuuden."


(en muista kappaleen nimeä, lisään sen tähän sitten joskus)
ed: "Hullun opetus" oli tuo kappale.


(miljonäärikuva från tv.dojo.fi)

Meanwhile in the jungle...

Tsekataanpa mitä Hesarilla tapahtuu. (Klikkaamalla isommaksi)
Jaa, mummo ylittää katua. Siinä tärkeimmät. Vähän on sunnuntaifiilis.

"Kello on ykstoista tai kakstoista tai kolmetoista"

-Kari Peitsamo: Sunnuntai

Mediakyylän kammarissa

Uuden Anna-lehden kannessa näytti lukevan: "Miss Suomi: Olen kuin lekalla päähän lyöty."

Tyttökulta, ethän sinä mikään kaunotar ole, mutta ehkä kriittisyys omaa ulkonäköäsi kohtaan menee nyt liioitteluksi. Kannattaa iloita siitä mitä on. Sinulla esim. kaikki raajat ja korvat tallella toisin kuin eräästäkin kauneuskilpailusta diskatuilla.

Viime tiistaina sama kassaneiti oli "päässyt" Ilta=Sanomien yleiöosastolle kuvan kera. Kuvatekstiin oli toimittaja(?) ladannut kaikkensa: "Uhkea Ninni löi ennakkosuosikit..." No, sanojen merkitykset muuttuvat elävässä kielessä, ehkä jopa päivittäin.

Ääh, nythän mä tajusin, se on sitä sisäistä uhkeutta.

Laitanpa tuohon "kuvakaappauksen" aviisista. Klikkaa sitä. (Saulikin ihmettelee)


Teidän mediakyylänne

Ahteri Petomaa

Tämä tuli yllättäen ja pyytämättä

Siinä mielessä, että yllätin itseni aikeissa osallistua meemiin, johon kukaan ei ole haastanut. Ei se mitn. Tämä vaatii jonnin verran kahvia ja tupakkaa (mielin määrin), joita kumpaakaan en pysty nauttimaan... siis eihän tästä voi mitn tulla! No, kassellaan.

10 mielenkiintoista (vai hyvää?) bloginimeä. Otan tämän niin, että pelkkä nimi ratkaisee, sisällöllä ei ole vaikutusta.

1. Tumppu von Tumppu
Aika mahtava. Tuo mieleen jotain seksiin liittyvää ...ehkä, mitähän se voisi olla, en saa mieleeni.

2. Kolmas jalka haudassa
Yllättävä. No niin, heti kuitenkin otan sisällön mukaan. Tätä ei ilmeisemmin kirjoita 88 v. epäviriili herra, vaan ehkä hehkeähkö neito, jolla saattaa olla poikayst HETKINEN mitä tuo tarkoittaa, seuraava ja äkkiä!

3. Skrubu
Kuulostaa mukavalta. Miksiköhän. Luulin tietenkin suomenkieliseksi, mutta siellä puhutaan japania melkein koko ajan.

4. The Butt Ugly Weblog
Lupaa todella paljon! "Kuun" taivaalta. Pakkohan sitä on vilkaista.

5. Kuu
Kaikki blogit, joilla on Peitsamon kappaleen nimi nimenään, ovat potentiaalisesti mielenkiintoisia. Niin myös tämä, jolla on vieläpä sairaan hyvän biisin nimi. Sisällöstä ei havaintoa.

6. Finland for Thought
Näyttää tyhmältä, en aivan tiedä, mitä nimi tarkoittaa, pakko tsekata. Toi on joku hypnoosijuttu. Kun lukee nimen, on pakko lukea blogi.

7. Absinttihetkiä Arabianrannassa
No tässäpä nimi, joka saa veden kielelle. Paikka on hieman itäinen, mutta absintti antaa kaiken anteeksi.

8. * Pieni ViiniBlogi *
Ei näitä alkoholinimiä voi vastustaa. Onneksi tällä on hyvä nimi, koska tämä on aivan älyttömän hyvä blogi.

9. Sulo Vilén
Tottakai herättää mielenkiinnon, kun käyttää kansallissankarin nimeä. Herätti, siis.

10. Jaettu viimeinen sija: Jeesusblogi ja Paavi
Näiissä on odotusten ja sisällön epäsuhta kyllä niin suuri. Miettikää, kun odottaa lukevansa Jeesuksen bloggausta ja pikkuhiljaa valkenee, että eihän se mikään Jeesus olekaan, niin apeaksihan se vetää. Mutta pisteet nimistä. Hitler oli päässyt vain museon nimeksi, plääh. Joulupukki ei vissiin bloggaa. Aku ankka, kuka?

Muinaismuisto

Hesarissa oli pikku-uutinen Keravalta. Joku heppu on suunnitellut Che Kerava -paidan.

Wanha! Wanha! :)

Meikä vanhana sananvääntelijänä suunnitteli moisen jo lukioaikoina kun yhdellä kaverillani oli Guevara-paita. Eli yli 20 vuotta sitten. No, eihän mulla ollut silloin rahaa printata moisia.

(jutussa mainittua amisviiksihommaa en tajua ollenkaan, eivät olleet yhtään in koko sinä aikana, jonka paikkakunnalla vietin (yli 20v.))

ed: korjasin hieman ymmärrettävämmäksi (kts. kommentti) (siellä => paikkakunnalla)

ed II: ette te näin helpolla pääse. Kuvia Keravan sydämestä: asemalta!

yön sykkivä keidas

en mä kaatanu niitä...

exoottinen K-juna


ed III: Olen vihdoin löytänyt tyylini: postauksiin tulee päivityksiä viikkojenkin jälkeen! Löytyi se paita nääs. Menin Cellaan kaverin varpajaisiin, ja kas, hänen Keravalla asuva veljensä oli tuonut Che-paidan tuliaisiksi :D

Ongelmatilanteen ratkaisu

"Ulkona on hieman viileää
mittari näyttää miinus sata"

- Kotiteollisuus: Kivipää

"vaan ongelmani tänään ratkaisin
ja seinään heitin lämpömittarin"

- Kari Peitsamo: Lämpömittari-blues

Suuri alkoholiteoria

Minulla on teoria. Kaikkihan tietävät mikä luku on pii. Se on noin 3.141592653589793238462643383279502884197jne. Luku on erään kilpailevan teorian mukaan ympyrän kehän ja halkaisijan suhde, mutta eihän se voi olla aivan noin. Silloinhan jompikumpi mitta jäisi aina epäselväksi, kun toisesta muodostuu taivaanrantaan asti etenevä päättymätön numerosarja.

Tuo suhde on löydetty ehkä vain peittelytarkoituksessa ja osuu mukavasti melko lähelle oikeaa.

Pii on todellisuudessa koko ihmiskunnan historiasta havainnoimalla kertynyt keskiarvo sille, että monelleko sanoo menevänsä ja montako sitten tuleekin otettua. Esimerkiksi: kaverisi ehdottaa töiden jälkeen yhdelle lähtemistä; joskus harvoin se jää siihen yhteen, yleensä menee noin kolme ja silloin tällöin siirrytään toiselle kymmenelle. On tosin kuultu ihmisistä, jotka osaavat ottaa aina vain yhden, he tasapainottavat meitä normaaleja tilastossa aika kivasti.

Luku on päättymätön, koska havaintoja kertyy koko ajan lisää ja keskiarvo senkun tarkentuu. Näin ollen sitä on pakko vain jatkaa, siksi se on "päättymätön". Toivon luvulle jatkuvuutta vastakin. Jos rakas piimme lakkaisi jatkumasta, merkitsisi se kaljaa (yms.) juovien ihmisten puuttumista maapallolta (ja tuskin sitten muitakaan olisi (paitsi silloin sillä ei olisi edes niin väliä)).

MOT

Tri Kervå von Wonderbum

Älyttömintä, mitä mieleen voi juolahtaa

Luen torstain Ilta=Sanomien kannesta: Hägglundin poika ampui suden Ruotsissa. Välittömästi tajuntaani ryöpsähtää Veltto Virtasen muinainen kappale: Pallosalama tappoi lehmän Hauholla. Ajattelen, että tässäpä hauska aihe kirjoittaa blo

Jostain syystä ajattelen kuitenkin zekata, mitä hra Google on asiasta mieltä. Jeah, eipä löydy Velton diskografioista moista biisiä. Tällainen löytyy kyllä: ""Pallosalama tappo lehmän Hauholla" on julkaistu v. 1987 singlenä (Kräk KRÄKS108) , sinkun toisella puolella on kappale "Toivotonta brenkotusta". Esittäjänä oli Tajakka ja Tabletit-niminen yhtye. Kappaleen on säveltänyt Risto Tajakka, säveltänyt ja sovittanut Timo Kuronen." Siis hä? (outo yhteensattuma on, että Veltto vaihtoi -78 levy-yhtiötä päätyen juuri tuolle Kräkille)

Meitsin muistissa on kuitenkin varma kuulohavainto jostain pelottavalta 70-luvulta. Soitan eräälle vanhalle parralle, jonka pitäisi tietää. Setä A aprikoi, että ei kuulosta tutulta, vaan saattaisi olla Kontran tai Konttisen myöhempiäkin tuotoksia. (Veltto ja Moog Konttinen olivat muinoin samassa Virtanen-yhtyeessä, voihan olla, että olen sotkenut heidät mielessäni) Ei löydy niistäkään luetteloista.

Saattaa siis olla, että biisi ei olekaan tuon niminen, tai jostain syystä juuri tuo kappale on jäänyt pois diskografioista. Päässäni kuitenkin pyörii Velton ääni laulamassa noita suloisia sanoja... kertosäkeessä?

Joko tämä juttu lässähtää tähän, tai joku pelastaa homman tietämällä asiasta jotain (ja jostain syystä lukee tämän), tai etsin joltain muusikonretkulta taiteilijan numeron ja kysyn itse. Saas nähä.

Yesterday

Heräsin, olin siis taas olemassa. Laulahdin itselleni: "on hauska nähdä Kari-herraa maailmassa näin, mä toivon teille onnea ja kaiken parhain päin." Vaikka nimeni ei olekaan Kari, oli Peitsamon siteeraaminen tässä tilanteessa paikallaan.

Yritän muistella eilistä.

Kakusta päätellen olen ollut Jack Bauer. Ei vaan, numerot on sotkettu epäjärjestykseen jottei henkilöllisyyteni paljastuisi.

Okei, tulin siis töistä, missä en ollut tehnyt juuri mitään, kotiin. Kauniimpi sijoitti käteeni välittömästi kuohuviinilasin, siinä oli _tadaa_ kuohuviiniä. Uunissa odotteli mitä hekumallisin setti broileria&valkosipuliperunoita. Pöydällä ilmastoitui eräskin Faustino V. Olin siis taivaassa. Mutta tietääkseni en ollut kuollut enkä edes uskonut taivaaseen yms. Tässä kohtaa joku varmaan odottaa että mikä menee pieleen. Hehe, ei mikään, paranee vaan.

Vedettiin siinä sitten ateriaa ja punaviiniä nassuun, ja todellakin, kauniimpi oli tehnyt kakun! Olin tässä vaiheessa jo liikutuksesta mykkä, kun aikaisemmin päivällä olin vaipua synkkyyteen lisävuosiien painosta. Kakun ja jälkiruokadrinkkien lisäksi tupsahti pöytään vielä lahjoja. Indxin levy ja pornokortit :DDDDDD Parasta!!!

Ja jatkoa piisaa: Ei muuta kuin liikenteeseen kohti tuntematonta. Minut johdateltiin huippusalaiseen saunaosastoon, jossa odotti hieroja. Hieroja on kyllä maailman hienoin keksintö. Ainakin ihmiselle, joka naputtelee näitä helvetinkoneita päivittäin ja varsinkin yrittää liikuttaa hiirellä tuota viheliäistä kursoria noin mikrometrin kokoiselle alueelle.

Löylyjä, olutta, valokuvia (tottakai saunassa pitää kuvata, enhän halua kameralleni turhan pitkää ikää). Baareihin pitkin poikin Hesaria. Ja tottakai presidenttigrillin kautta kotiin turvamiesten saattelemana (siis siellä Harrin Nakilla oli joku presidentin annos -tarjous, en ottanut sitä, enhän ole presidentti, turvamiehet ovat vain hämäystä), ja kotona mätöt naamaan Faustinon kera (aika exoottinen yhdistelmä).

Ja tottakai Indxiä piti testata asianmukaisen jorauksen kera (eli kauniimpi tanssi kun se osaa). Siekkareita, Biitlesiä (monona!), Kolmas Nainen (oho! ja sekin vinyyliltä). Bloody maryjä... nyt alkaa muistikortin lukija pätkiä... Eikä tässä kerkeä oikein jaarittelemaan enempiä, pitää singahtaa suihkuun ja dokaamaan kaupungille, vaikka rakkaani heti aamutuimaan totesikin: "onneks on niin paljon viinaa ettei tarvi mennä ulos".

Että semmosta, voi synttäritkin olla kivoja. Kiitos järjestäjälle! Tulipas näin yltiöpositiivinen postaus, ei kai haittaa :) (joutuu ehkä editoimaan jos muistan lisää)

Ja muistuihan sitä. Hieroja oli tuntenut Albert Järvisen nuorena, olin kunnioituksesta soikeana. Joku ryhmä tarjosi meille kaljat saunassa (joka oli siis varattu vain meille???). Ravintolassa lottovoittaja Kauniimpi (22e) sai 8cl Camparia 4cl hinnalla (minullekin tapahtunut useita kertoja, kannattaa aina tilata tuplana. Kerran kävi niinkin, että tilasin ja maksoin 8 mutta sain 16:)) Koti-campari on jostain syystä vielä koskematon. Pöydällä näyttää olevan Dr Feelgoodin levy, eli nuoruusmuistoja on kaivettu.

Tästä onkin hyvä ponnistaa, aamiaiseksi kakkua (nam) ja lasissa nyt äärimmäisen raikas greencatvodkasprite. Rok.

Tossa kakku vielä ehjänä. (ja toi 24 oli niinkuin aikalailla kaunisteltu versio :))

Pe + sy

Perjantai ja synttärit. Mitähän tänään tekis? Itseasiassa ei mitn hajua, mutta ehkäpä kotona selviää :D tai meikäläinen epäselviää tai jotain.

Eilen bongasin eräältä digikuvausfoorumilta alankomaalaisen kaupan, joka myy esim. linssejä aika paljon Suomen hintoja halvemmalla. Olisipa ollut tuo tiedossa ennen joulua, kun ostin itselleni joululahjaa. Säästöä olisi tullut lähemmäs 200 euroa. En tietenkään tiedä, olisinko ikinä onnistunut tilaamaan sieltä mitään, kun sivut ovat jollain avaruuskielellä. Vaan tulevaisuudessa jos jotain vielä ostan, onpahan osoite tiedossa. (www.fotokonijnenberg.nl)

Hyv' yöt'

Hyvää yötä armaat lukijat. (tämä kuva saattaa poistua aamulla, väritestailua taas)

Ed 5.2. : Samasta kuvasarjasta selailin esiin tällaisen. Kuvat otin äänestämästä tultuani. Olin siis kuvannut selvän ennusmerkin: Tarjan prosentithan ne siinä laskivat uhkaavan oloisesti :) Olisi pitänyt rajata silleen, että kone saavuttaisi n. 51% reunassa, en nyt jaksanut.