Eilen käväisin vaatekaupassa. Oli pakko saada uusi siisti paita (tilaisuuteen, johon ei mennä bändipaita päällä). Sain paidan ostettua, mutta tapahtuma ei ollut miellyttävä.
Päätin seuraavaa: en enää mene vaatekauppaan, jossa on kuuma, pistävän kirkkaat valot tai paskaa musaa kovalla. Tämä sulkee kaikista Suomen vaatekaupoista pois noin sata prosenttia, mutta eipä siinä vielä kaikki. Erityisesti vältän Helsingin keskustan ostoskeskuksissa sijaitsevia vaatekauppoja, koska näyttää nykyään liepeillänsä vaeltavan vastenmielisiä ihmislaumoja.
Äh, eihän mun tarvitse kuin nähdä sovituskoppi, niin olen jo yltä päältä hiessä. Mikähän niissäkin on. Nolotti niin, kun myyjätär sitten mittaili hikipurojen koristamaa kaulaani.
Musiikki jäi hieman kaivertamaan mieltäni. Se oli niin huonoa, että ensiarviona tuomitsin sen jonkun myyjän poikakaverin bändin demoksi. Muistin sitten, että olen Suomessa, eli se varmaan oli joku suosittu teiniangstiorkesteri ynisemässä pseudoheviänsä.
Se siitä sitten, vaatteet vastaanotan täst'edes lahjoina tai olen ilman.
* * *
Myöhemmin Idols-kisastudio ja muutamat aika hyvät naurut.
Sitten tapaamaan Minh lasin ääreen (kyllä, kera Kauniimman).
Tänään ikävyyttä, jota nyt huuhtelen punaviinillä pois.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Joo, allekirjoitan täysin. Pitää raahata jotain ämpäriä mukana noissa vaatekaupoissa, kun meinaa lentää oksennus jo ajatuksestakin.
ReplyDeleteVaikka kävin minäkin viime viikolla ostamassa pari paitaa, kun oli pakko. Asensin itseni robotiksi ja vaan toimin.
Toivon että ikävä ikävyys häipyy. Perjantaita!
Minä se en saa itseäni vaatekauppoihin, vaikka pakko on ollut jo kohta 5 vuotta, siis akuuttis-krooninen vaatepula. Ei pysty!
ReplyDeleteVinkki: tilaa intternetistä tai postimyynnistä!
-minh-
Jou, kun vastarintaliike etenee siihen asti, että joutuu liikkumaan niin reikäisissä vaatteissa, että näyttäisi paremmalta ilman, eiköhän läheiskaarti ymmärrä mitä kannattaa antaa lahjaksi.
ReplyDeleteKervo, SULLA on asiat sentään hyvin. Sun ei tartte ostaa rintsikoita. Eikä varsinkaan sovittaa niitä.
ReplyDeletePerkele, tää aihe ahistaa niin paljon, että taidankin säästää loput omaan blogiin. Huh-huh!
Avaudun: ämpäri minullakin, siis mp3-soitin. Yhdessä Eva Dahlgrenin ja Kate Bushin kanssa selvisimme jopa alennusmyynneissä, löysimme kaksi takkia, paidan ja kengät, hyräillen. Ei ongelmaa.
ReplyDeleteSeeeriously, Zen on pelastanut ulkoasuni. Voin shoppailla ja jonottaa noin vain!
Sinulle rakas Zen,
ReplyDeleteRintsikoiden ostamisen vaikeudesta: kun on eriparirinnat (vieläpä niin, että toinen on huomattavasti isompi kuin toinen) niin tuota...
Ostan niitä kerran vuodessa...jos jaksan
Juu ei ole vielä tarvinnut ostaa rintsikoita :D
ReplyDeleteOstakaa paljon. Kiitos.
ReplyDeleteMinä taisin viime vuonna ostaa 13 paitaa, enimmillään seitsemän kerralla, näin ei tarvi sitten ostaa kun tarvii, vaan kun siihen on mahdollisuus.
Tällä hetkellä on kierrossa 28 paitaa ja 7 odottamassa sitä hetkeä.
Mitä muutoin maksoit paidasta?
Paita oli 50e. Tuntuu kyllä mukavalle, joten kaipa se oli hintansa väärti. Itseäni kiinnosti vain kaupasta ulos pääseminen.
ReplyDeleteKohtuu hinta.
ReplyDeleteItse en saa alennusmyynneistä juuri koskaan, juuri mitään, kun on tällaisen tiilistä muuratun paskahuusin mallinen, 180 senttiä pitkä ja rinnanympärys melkein saman verran.
Mutta jos joskus osutaan naamakkain, annan pari vinkkiä paitojen ostamamiseen.
Minä lähdin perjantaina ostamaan vaatteita ja heräsin äsken pahoinvoivana. Merkillisiä paikkoja, sano.
ReplyDeleteVaatekaupat aiheuttavat krapulaa.
ReplyDeletemot