
Kaveri meni vielä huutamaan, että käyn kioskilla tarviiko kukaan mitään. Minä sanoin, että filmiä. Kaveri on myös innokas digikuvaaja ja tarkoitin tietysti vitsinä, eihän hän edes tiennyt tuosta kamerasta mitään. Nyt on sitten myös rulla Fujin filmiä, 200 ASA. Laatikon aukko näyttäisi olevan noin F/10, eli kirkkaana päivänä voisi saada kuvan. Ja "focus free", ei tarvitse edes tarkentaa!
Tietokone oli temppuillut hieman koko viikon. Ei aina suostunut tallentamaan, ja kun yleensä jätän kamat yöksi päälle, se olikin aamulla aina pimeänä. Perjantaina se sitten rupesi sammuilemaan n. puolen tunnin välein. Vaihdettiin sähköpistettä ja johtoja ja irroteltiin ylimääräisiä laitteita. Mikään ei auttanut.
Lopulta todettiin, että vehje käy ehkä aavistuksen kuumana ja vaihdettiin muualta talosta toinen masiina tilalle. Aikaa oli tietty tuhraantunut niin, että koko työpäivä oli yhtä tyhjän kanssa. Jossain vaiheessa mestan pomo toikin ison Jack-pullon viihdykkeeksi. Rata-asiat alkoivat siintää mielessä.
Treffattiin Kauniimman ja muutaman muusikon kanssa Sävelessä, jossa nautimme muutaman tuopin. Yht'äkkiä tajusin, että olin unohtanut syödä tietokonesekoilun lomassa. No sitten vaan paikkaa vaihtamaan Harrin Nakin kautta, joka ei tällä kertaa toiminutkaan pikaruokapaikkana vaan erittäin hidasruokapaikkana.
Olin kuitenkin myöhässä. Ehdin jo kehittää itselleni tilan, johon ei kalja enää uppoa,vaikka pienen huikopalan vetäisikin. Ihme homma se. Kotiin piti lähteä. Toisaalta olin sitten melko pirteä lauantaina töissä.
Lauantaina heti töiden jälkeen tuttavan toimistolle särpimään viskikolia (ja palaveeraamaan tietty!). Sieltä Kauniimman kaverin synttäreille, jossa viihdytimme itseämme ottamalla omakuvia. Tässä pari:


Taksi tilaukseen ja kodista pari vinkkua mukaan ja takaisin toimistolle. Tällä lyhyehköllä matkalla taksikuski muisti molemmat osoitteet väärin ja aivan omituisella tavalla. Ensin lyhyt etappi Kallion sisällä muuttuu alkavaksi rynnäköksi Töölöön. Jälkimmäisellä kerralla heppu vielä itse sanoi, että tämän hän ainakin muistaa, eihän Fredaa voi unohtaa. Sitten kun lähestytään päämäärää, niin tyyppi vetää vauhdilla ohi ja kysyy, että olihan se Kalevankadulla? Wtf?!
Toimistolla ryystöä. Sitten pikku piipahdus nokosilla Sedulassa ja takaisin toimistolle. Aamukuudelta nokka kohti kotia. Kuvassa tilanne n. kello kuusi.

Kaikenlaisiin tilaisuuksiin sitä ihmiset yrittävätkin meikäläistä repiä. Nyt oli kyllä pakko paeta paikalta, onneksi oli ne synttärit :)

Onkohan tuosta lipusta pääteltävä, että jotkut tuosta oikein maksavatkin? Ei kai, luulisin kaikkien menevän firman piikkiin. Kauhea ajatus yhtä kaikki.
No, tästä ponnistetaan etiäpäin.
Ollaan taas identtisiä noissa kuvissa :D
ReplyDeleteMiten mulla on sellainen fiilis, että olin kotona vasta lähempänä sheitsemää?
Kyllä se on kaivettava se Olympus-pokkari tuolta naftaliinista meikäläisenkin. Digikamerani on mystisesti hajonnut kaverilla lainassa ja nyt kaveri ei saa vietyä sitä korjaukseen. Kaikki pitää saatana tehdä itse tässä maailmassa.
ReplyDeleteNo, tuleepahan treenattua vanhanaikaista valokuvaamista ja turha räiskiminen jää vähemmälle..huokaus.
-minh-