Überkuulilla oli ilmeisesti hieman c-kasetin tunnistamisvaikeuksia. No, silloinhan apuun rientää kaikkien nauhaformaattien arkistojen kuningas: Dada Vinski. Eikä aikaakaan, kun pölyn keskeltä pelmahtaa formaatti jos toinenkin äimistyneen tietokonekansan äimisteltäväksi.
"Mitä nää on?" "Ei noihin mitään binääridataa kyl o laitettu!" yms. huudot kiekuvat ilmassa. Mutta voi veikkoset, noille belsebuubin itsensä kehittelemille formaattien varsinaisille mätäpaiseille me kurjat joskus ysärikytluvulla äänittelimme shittiä sun tättiä digitaalimuadossa. Kyllä, myös c-kasetille (se oli varmasti maailman lyhytikäisin formaatti se [...philips...]).

Ylh. vas. c-kasetti kaikessa komeudesssaan. Ylh. oik.dat-nauha saatanallisessa pienuudessaan. Alh. vas. 8mm data cartridge toimimattomia back-up tallennuksia varten. Ja alh. oik. Hi-8 videonauha, jota sitäkin käytettiin äänitallennukseen niillä kummallisilla herkästi loukkaantuvilla kasiraitadigitaalimankoilla.

Samat muovinpalat toiselta puolelta. Kasettihan näyttää ihan samalta, datti on hieman tylsä, mutta noissa kasimillisissä olisi kyllä ainesta tuohon Überkuulin esilletuomaan mystiseen taideteokseen.

Tässä vielä nostalgian vuoksi vanha kunnon vhs-nauha. Niillekin vedettiin musaa joskus synkällä 90-luvulla, ja voi että me kiroiltiin niin. (vhs on tässä "nurinpäin" siksi, että huomaisimme sen olevan erilainen kuin ko. teoksessa esiintyvä kasetti)
Lisähdys:
Sami: jos tää bändi lopetti jo -89, niin kuka teki tämän???
joo, me luettiin noista just historiantunnilla.
ReplyDeletevoinko lainata kuvia esitelmään?
öö..siis onk noi jotenki ohi? Just nauhotin tosi makeen kokoelmakasetin frendille, teinkö tökerösti? Meillä noi on nimittäin arkea..
ReplyDelete-minh-
No voi itkunpätkä, historiallisten audiovisuaalisten tallennemuotojen tietämättömyyteni seurannee minua pitkään. Salapoliisityösi tulos on selkeä, blogissani esitelty taideteos on kasimillisperua.
ReplyDeleteMuuten, en ole koskaan tavannnut ihmistä, jolta löytää 5:15-bändin keikkataltiointeja keväältä -99. Eikös se bändi jo lopettanut -89?
Annareetta: Lainaa!
ReplyDeleteMinh: Veikkaan kuitenkin, että tarkoitat vain c-kasettia :) noi muut on sellasta paskaa että vain äänihullut joutuivat tappelemaan niiden kans.
Sami 8: Tässä ei ole läheskään kaikki!!!!! Bändistä enemmän postauksen lisäyksessä...
Jep, sinä olit oikeassa, ei se mikään DATti ollut, ehkä minä näen DATteija siellä missä niitä ei ole, sillä ensi viikolla on minun vuoroni vahtia fullbackupin menoa nauhoille , jotka tosin ovat LTO nauhoja.
ReplyDeleteBTW: Minä, kuten Minhkin, käytän yhä edelleen C-kassuja vieläkin, se tosin jää historiaan huomenna kun vihdoin pääsen 90-luvulle ja saan minidiscmasiinan.
Samille vielä:
ReplyDelete"5:15-bändin keikkataltiointeja keväältä -99"
Eihän siinä lue mitään keikasta. Taisit olettaa, että kyseessä on videokasetti. On ja ei. Se on 8mm-videokasetista muunnettu data-nauha, jota käytettiin hyvin ilkeällä laitteella nimeltä Exabyte. Eli sisältää datan jostain tietokoneäänityssessiosta (esim. Pro Tools).
Näille jouduttiin tallentamaan sessiot aikoinaan, kun lisäkovalevyt eivät vielä olleet niin halpoja kuin nykyään. Back up -ohjelma oli hidas ja todella huono ja nauhat menivät usein rikki. Se oli kauheeta.
aika monimutkaista ja ilmeisen kallista on ollut audiovisuaalisten tallennemuotojen parissa silloin joskus. ymmärtää hyvin miksi nyt kaikki kantavat kottikärryillä gigoja koneisiinsa kuin muinoin tallinnasta hienoa sokeria ostoskärryittäin.
ReplyDeleteUnohdit poikkee kokonaan legendaarisen onnettoman DCC eli digital compact cassetten.
ReplyDeletehttp://en.wikipedia.org/wiki/Digital_Compact_Cassette
Siinäpä vasta olikin...
Niin ja aikoinaanhan hifistit äänittelivät myös beta-videokaseteille, kun niitten ääniraidan taso "rokkas"
Enhän unohtanu: "Kyllä, myös c-kasetille (se oli varmasti maailman lyhytikäisin formaatti se [...philips...])."
ReplyDeleteEn vaan jaksanu siihen hätään ettiä nimeä (DCC). Sehän oli nääs ihan c-kasetin kotelossa (ehkä joku extrareikä tunnistusta varten). Olen kyllä käyttänyt moista. (nauha taisi olla parempaa = kalliimpaa)
Kuten olen käyttänyt myös Sonyn PCM 1:stäkin, joka oli VHS:lle äänittävä kaksiraitainen digi-hirvitys. (erotuksena sii S-VHS:lle äänittävästä ADAT:ista [8 raitaa]) (tai juuri tuolle kuvaamalleni DA-88:lle, joka oli Tascamin kilpailija Alesiksen ADAT:ille ja äänitti 8 raitaa Hi-8 -nauhalle [pienempi kuin VHS])
Sittenhän oli HiFi-videot, joissa ääni oli taajuusmoduloitu kuvan sekaan. Se ei ollu digitaalinen, mutta yllättävän hyvä, ja sitä tulikin käytettyä treenikämppänauhoitusten väli- ja loppumiksaukseen (silloin kun oli varaa vaan neliraitaseen). Tätä formaattia olen käyttänyt vain VHS-versiona, mutta kaiketi niitä oli myös Beta-vehkeitä?
Sitten oli vielä se alkuperäinen CD-masterformaatti. Milles vitun nauhalle se vetikään? En sitä joutunu itse käyttämään, mutta vierestä seurasin useasti. SuomiWikipedian cd-artikkelissa ei edes mainita tätä :)) !
Formaatit on ihania!
^
ReplyDeleteJahas, se on miäs taas kommentoinu meikäläisenä vaikka pyysin sen log offaamaan. Ei se aina onnistu :c
Niin, vaikka muuten log offasin! Näitkin sen. Mikshän se ei menny perille?
ReplyDeleteHei, sähän unohdit täysin mainita erilaiset c-kasetit. Tosin en itsekään enää muista kuin ferro- ja ferrokromi-kasetit joista tietysti piti suosia jälkimmäistä. Ja jonkin tietyn valmistajan, jota en myöskään enää muista, koska se oli KertaKaikkisenParasKasetti. Sille kun nauhoitti Sex Pistolsia niin Johnnynkin lauluääni oli kirkas kuin Pavarottilla.
ReplyDelete"Sittenhän oli HiFi-videot, joissa ääni oli taajuusmoduloitu kuvan sekaan."
Se oli siitäkin mukava keksintö, että kun lainasi kaverilta hifi-videolla nauhoitettua videokuvaa ja katseli sitä ei-hifillä vhs-koneella sai jonkin tyystin eri ääniraidan.
Nikke: Okei, väsään vielä postauksen c-kasettien eri nauhalaaduista :D
ReplyDeleteNehän siis eivät ole eri formaatteja, vaativat vain nauhurilta erilaisen esimagnetoinnin. Ja kaikissa mankoissa ei tietenkään ollut kaikille nauhatyypeille oikeaa esaria, joten välillä huolimattomalla käyttäjälla saattoi äänitteen sävy muuttua huomattavastikin. Monissa halvemmissa vehkeissä se oli yritetty hoitaa automaattisesti - sekavalla menestyksellä.
Nikke, kaveri väittää että C-kaseteissa Maxell oli se paras merkki (tai siis nauhat toimis vissiin vieläkin kun olis millä soittaa) ja vireonauhoissa Basf. Ja tietenkin Basf lopetti vhs-nauhojen tehtailun jo diljoona vuotta sitten.
ReplyDeleteVaan en tiedä onko näissä muuta kuin kokemusperäistä takana. Kai jossain on joskus mitattukin parhaimmuuksia, silleen muutenkin.
Zepra: Tuohon kaikkeen tulen antamaan vastaukseni suuressa c-kasettipostauksessani!
ReplyDelete(Maxell ei kyllä ollut oikein millään saralla paras, sori)
Suuri c-kasettipostaus oli/on mahfftava!
ReplyDelete