Kuopio Iisalmi Nivala

Jep. Tuo otsikko on Juicen livelevyn nimi, kuten kaikki varmasti tietävät. Nuokin paikkakunnat tuli nähtyä.

[ja tämä reportaashi on aloitettu 18.7. yritän nyt (23.7.) vääntää väkisin tämän loppuun]

Torstaina töitä väkertäessäni sain kummallisen tekstiviestin. Siinä oletettiin minun olevan matkalla Tampereelle. En ollut, mutta jotenkin se sai minut harkitsemaan matkustamista Tampereelle. Outo yhteensattuma, vai mitä.

Kalliossa oli sateenkaari, kun lähdin.

Matkustin siis Tampereelle, vaikka siinä ei ollutkaan mitään järkeä, ja minun olisi pitänyt olla perjantaina töissä. Päätin vain, että kesäloma alkaa just nyt. Päätös tosin vaati pari drinkkiä ja... pari lisää.

No, saavuin Tampensteriin melko myöhään, puoliltaöin. Hetken tuntui, että täällähän ei ole mitään - eli normaali Kalliomeininki: tuhansia ihmisiä oksentamassa pitkin jalkakäytäviä. Se olikin optinen harha. Mitä Kalliossa sanotaan keskiviikoksi, onkin Tampereella nimeltään Tammerfest. Eli huikaiseva juhla.

Kaveritkin löytyivät. Sitten olikin jo mukamas hirveä kiire. Pakko ehtiä PMMP:n keikalle Tullikamarille.
Jostain kumman syystä siellä oli paljon ihmisiä tuota "bändiä" "kuuntelemassa". Tsori vaan, en kykene tajuamaan, miksi kukaan täysijärkinen maksaisi kuullakseen PMMP:tä keikalla. Vaan eipä siellä täysijärkisiä ollutkaan, mikä oli tietenkin suuri helpotus.

Vedimme siinä sitten viinaa, kun ei muutakaan tekemistä ollut. Jossain vaiheessa tunsin itseni kovin väsyneeksi ja lähdin ennen muita kohti majapaikkaa. Tarkoituksenani oli tietenkin nukkua kunnolla, jotta huomenna jaksaisi matkustaa lisää ja vaikka hieman naksutella illalla.
Hotlan ikkunasta näkyi kumma tönö.

Ehdin nukkua noin puoli tuntia, kun huoneeni ovi aukeaa ryminällä ja sisään punkeaa noin kymmenen juopunutta ihmistä. Kliffaa. Kaverini on päättänyt järjestää jatkot juoneessamme. Jep jep.

Kaveri itse nukahtaa lattialle jo vartin kuluttua, eikä häntä enää saada hereille, mutta muu väki remuaa siinä parisen tuntia ja lopputuloksena tuohon vaatimattomaan kahden hengen huoneeseen jää viisi nukkujaa. Sehän on suurinpiirtein kuin grillissä nukkuisi; noin lämpötilanäkökulmasta katsottuna.

Pari tuntia nukuttuani lähden aamiaiselle. Siihen ei moni muu seurueestamme kykene. Palaan huoneeseen ja totean, että ilma on hengittämiskelvotonta, vaikka ikkuna on ollut auki koko yön. Ilmastointia ei ole. Pakenen suihkun kautta pihalle.

Terassille kokoontuu ryhmää. Havaitsemme, että Tampereella tingitään ilmastoinnin lisäksi myös hotellihenkilökunnasta. Yksi ihminen hoitaa sekä respaa että baaria (varmaan myös kokkaa ja siivoaa). Aamulonkeroiden saamiseen menee kallisarvoisia sekunteja useampi ylimääräinen. Lonkeronhakija unohtaa ostaa itselleen tupakkaa. Ja lähtee ostamaan sitä viereisestä ostoskeskuksesta mieluummin kuin hotlan baarista.

Katselemme haikeina näitä kauniita maisemia vielä hetken kyynelehtivä lonksulasi kädessämme.

Ei auta, on lähdettävä kohti Iisalmea.

Tässä kirjoittaessa tuleepi mieleeni, että viheltävät ihmiset ovat todella ilkeitä. Pakottavat minut kuuntelemaan huonoa versiota jostain pitämästään paskakappaleesta. Iljettävää. Ulkona joku imbesilli mulkku viheltää, enkä jaksa sen takia sulkea ikkunaa...

Enivei, Iisalmeen matkatessamme katselimme Suomea.

Peltoja ja tuulipyllyjä.


Saavumme Iisalmeen. Siellä on Oluset-festivaali ja totta helvetissä PMMP alkaa soittaa sillä samalla sekunnilla! Tätähän minä tulinkin kuuntelemaan. No, paljastuu siinä sitten, että joku toinen seurueesta ilmeisesti halusi tulla just nyt paikalle...

Ohjelma on kummallinen. Seuraavana on Jorma Kääriäinen Riku Niemen orkesterin kera ja heidän jälkeensä Kotiteollisuus. Jokaiselle jotakin vai ei kellekään mitään? Sataa tihuttaa kevyesti. En jaksa edes katsoa onko lukuisissa olutteltoissa jotain muuta ohjelmaa.

Yleisö on saarrettu kukkamerellä, koira lentää timanttien keskellä ja joku ottaa kuvan. Psykedeelinen näky.

Iisalmen keskustaa yöllä.

Iisalmen keskustaa aamulla. Vesistö on hävinnyt.

Tuossa yön ja aamun välissäkin oli jotain... Juu: Menemme hotelliin. Ulkona on valtavasti ihmisiä kieriskelemässä lasimurskassa. Ilmeistä ja puheista päätellen he odottelevat joukkotappelun alkumerkkiä. Joku on tehnyt itselleen liivit kruunukorkeista. Melko veijari.

Huone on yksi oudoimpia kohtaamiani. Siellä on nimittäin tolppa, joka yrittää pakottaa sängyt kiinni toisiinsa. Siirtelemme huonekaluja hetken aikaa sikin sokin ja saamme sängyille noin puolen metrin välin. Turha kai mainita, että on saatanan kuuma. Ikkuna antaa kivasti äsken mainitulle taistelutantereelle ja aukaisumekanismi hajoaa heti kättelyssä jääden pysyvästi auki. Homma vaikuttaa tuhoon tuomitulta (myöhemmin selviää, että niin se onkin).

Paikallinen opas haluaa viedä drinksulle. Aloitamme loputtomalta tuntuvan matkan hotellikompleksin labyrinteissä. Ulkokautta olisi varmaan päässyt hetkessä, mutta mepäs menemme neljän eri ravintolan kautta päämääräämme, joka on ilmeisesti helvetin esikartano. Voihan se olla itse helvettikin, en ole siellä tätä ennen käynyt. Meteli, lämpötila ja tungos sekä vanhat hevihitit vakuuttavat minut jälkimmäisen vaihtoehdon oikeellisuudesta. Parin tunnin jonottelun (voi se olla minuuttejakin, ajantaju katosi) jälkeen saamme käteemme ensimmäiset gin tonicit. Ja minun tapauksessani kyseessä oli myös viimenen gt sille illalle.

Lähden mylvien raivaamaan tietäni takaisin helvetin ylempiin kerroksiin. Kuljen mm. läpi baarin, jossa joku nuhapumppu jauhaa tosi mukaansatempaavasti ihania suomirokhittejä hymyssä suin. Pääsen respan baariin ja aion ostaa oluen. Ei käy. Valomerkki on tullut 2 minuuttia sitten. Rukoilen polvillani itkien yhtä olutta. Ei vaan käy. Julmaa on elo Iisalmessa. Kiroilen rahvaanomaisesti - arvokkuuteni (?) on mennyttä.

Huoneessa odottaa kiva ylläri: sen saatanallisen coverbändin Levoton Tuhkimo raikaa kuin viereisestä huoneesta!!!! Mitä vittua? Soitan respaan. "Nokun meillä on nää Oluset niin on tuota ohjelmaa vähän joka baarissa ja ei ole muita huoneita vapaana ehkäpä voit tulla hakemaan korvatulpat täältä jos välttämättä haluat nukkua... jne". Respassa oli itseasiassa helvetisti hiljaisempaa kuin huoneessa...

Aprikoin vaihtoehtoja: voisin mennä respaan nukkumaan! Tai sitten en. Soittaisinko poliisille? Valittaisin metelöinnistä. Ei prkl, en osaa riittävästi paikallista kieltä asioidakseni viranomaisten kanssa, heittävät vielä tyrmään, joka todennäköisesti sijaitsee em. coverbändin treenikämpän alapuolella. Tyydyn hörppimään jämiä erinäisistä pulloista toivoen sammumista.

Ja kas, pari tuntia nukuttuani kahlaan aamiaiselle :) Pirteetä!

Iisalmesta ilmeisesti länteen on tämä Hitlerin rakennuttama tutkielma maantien muotojen rikkauksista.

Nuorisoa ajelemassa Nivalan keskustassa.

Kallio-museo sijaitsee Nivalassa. Wtf? Siirtäkä se Takaisin Kallioon.

Vahvojen huumeiden aiheuttamia paikannimiä Pohjanmaalla.

Kossulatoja?

Päädymme Vaasaan. Ja jumankauta, PA on oikeassa: Vaasassa paistaa aurinko ja kaikki on muutenkin paremmin kuin esim. Keravalla (missäpä ei olisi...)

Paikallisia nähtävyyksiä (ellei sitten jompikumpi ole PA).

Jaahas, kuvasaldo Vaasasta on poikkeuksellisen heikko. Käytiin kuitenkin Rockperryssä hieman festaria kurkkaamassa. Siellä oli Nordman! Siis oikeesti, tämä ei ole vitsi. Nordman. Bäkkärillä tosiaan sai laskea itselleen olutta hanasta. Laskin siis ensimmäistä kertaa eläissäni itselleni tuopin. Johan se tähän ikään oli aikakin. Eipä sieltä juuri muuta.

Ihmiset eivät halua jäädä Vaasaan, se on aivan liian paratiisimainen paikka. Ei, he lähtevät Tampereelle. Kuulemma sitten kivempi lähteä Metallican keikalle, kun ei tarvi ajaa/istua niin montaa sataa kilometriä. Totta.

Tampereelle siis. Ja tottakai välittömästi Tullikamarille, se on kai joku paikallinen riittihomma. Sitä ennen soittaa (puhelimella) yllättäen Joonas (tai ei aivan yllättäen, koska olin tekstannut hänelle jo aiemmin Tampereella ollessani, hänellä vain oli silloin jotain kissa- ja työkiireitä[?]). Puhelimeen huutelee myös lauma muita ihmisiä - kaikki haluavat Tullikamarille (joo, paikallinen riitti selvästi), mutta avaimet eivät ole minun käsissäni. Sori.

Zen Cafe soitti. Yleisö näytti tulleen katsomaan ja kuuntelemaan juuri heitä. Mikä yhteensattuma.

Tässä vaiheessa pieni anteeksipyyntö tamperelaisille blogitutuille (moro nääs Pygmi!), oli sen verran vauhdikas lähtö, ettei tullut selvitettyä mitään miittimahdollisuuksia/kontakteja sen kummemmin... Tulevaisuus on toivomme.

Erinäisten sekoilujen ja ihmeellisten drinkkien jälkeen lähden hoipertamaan kohti hotellia ja onnistun törmäämään Joonakseen Hämeenkadulla (kello lienee jotain yli kolme?). Hän on juuri vaipumassa koomaan, mutta saa raportoitua kadottaneensa peräti kolme naista. Tuollaista tehokkuutta minäkin arvostan.

Nukun muutaman tunnin ja raahaudun aamiaiselle. Olen suorastaan ylpeä omasta aamiaiselleraahautumiskyvystäni. Pientä ylikuntoa on havaittavissa siinä, että olen aamiaisella yli tuntia liian aikaisin, sikäli kun ajatellaan maksimaalista unen määrää tuossa varsin rajallisessa aikaikkunassa, jota myös aamuyöksi kutsutaan.

Kiva turistikuva.

Sitten Hesaan ihastelemaan jonotuksen maailmanennätystä. Olisi mielestäni voinut olla noin neljä kertaa leveämpi se jono, siellä lopussahan se meni aivan heittämällä sisään. No, mehän emme jonottaneet.

Metallica soitti. Larsin überpaskat fillit alkoivat ärsyttää jo vartin jälkeen. Erilliset kitara- ja bassosoolot ovat kyllä niin skeidaa aina, etten kykene ymmärtämään. James oli symppis. Tuntikolkytviis jaksoin.

Jengiä tulossa Stadikalta.

Kuopio? Missäs se oli?