Syvä Turkku ja vasemman jalan kirous

Jep, olen ollut muutaman päivän taas poissa blogeiluista. Siihen on hyvä syy. Olin Turkussa. Siellä ei nimittäin ole minkäänlaisia nettiyhteyksiä, kun se on niin vanha kaupunki. Siispä kirjekyyhkyni ja minä kirjoitamme sulka & kynä -yhdistelmillämme nyt matkakertomuksen kaukaisilta mailta.

Perjantaina nousimme kukonlaulun aikaan (Laitilan Kukko laulaa n. klo 8) ja raahauduimme kyyditsijämme luokse Hietalahden tietämille. Pikkuruinen henkilöauto kera neljän rockhenkilön starttasi sekunnilleen klo 10 ja turkkulaisen hotellin edessä olimme klo 11:30. Melko tehokasta.

Hotellin parvekkeen kello on tässä n. 12.

Muilutuimme erään kansallisen radioyhtiön autossa festarialueelle niin pirun aikaisin, että ehdimme ottaa kaljat bäkkärillä ennen ensimmäisen bändin aloitusta. Tällaista ei ole minulle aiemmin tapahtunut. Siis niinkuin aikataulullisesti.

Kuten näkyy, tässä vaiheessa tilaa oli ruhtinaallisesti.

Myös ranta oli tilava.

Sää oli mukava, vaikka näyttääkin kuvissa hieman harmaalta. Ei satanut ja lämpötila oli sopiva.

Eduardo yrittää nostaa tunnelmaa kattoon mikkitelineen avulla. Flaming Sideburns soittaa. Hyvä nimi, heikohkot biisit.

Laihiala mylvi rantalavalla hieman myöhemmin. En kehu.

Edelleen Poisonblack. Kuvan otin jostain Soneran hökötyksestä.

Olisiko Lapkon taustakangas. Joo, eihän me teitä tultukaan katsomaan, siispä bäkkärille ryystämään virvoketta.

Pitäisikö olla huolissaan, kun jägermeistertytöt puhuttelevat nimeltä? Tai kun keksii mielestään nerokkaan idean laittaa punaviiniä kokispulloon?

Tai kun rupeaa näkemään ihmeellisiä hymyileviä naamoja?

Mastodon olisi mahdollisesti ollut hyvä kuuntelukokemus, jos miksaaja olisi hieman nostanut kitaroita ja bassoa. Nyt en saanut selvää, että mitä siellä tapahtui, mutta aistin, että jotain mielenkiintoista olisi ollut ehkä tarjolla.

Bodomeja tuli katseltua hetki. Sittenhän sitä jo joutuikin lähtemään kohti keskustaan ajavaa yhdysvenettä. Mukava idea tuollainen venejuttu.

Missattuja bändejä perjantaina noin 13.

Hotellissa hetki viihtymistä, jonka jälkeen suuntasimme muiden festareilta saapuvien tuttujen kanssa taistelemaan baaripaikoista. Toivotonta touhua. Päädyimme johonkin Poroon vain siksi, että sinne pääsi jonottamatta. Aika heikko mesta. Muovisin kaikista Lappi-aiheisista ravintoloista maailmassa.

Börsiinhän me yritettiin aluksi, mutta sinne ei ollut mitään toivoa - ei edes kaikilla hotellissa asuvilla muusikoillakaan.

Lauantaina kuvasin kaupungilla turkkulaisia taloja. Ne olivat aivan erilaisia kuin Suomessa. Tämä lieni kuninkaanlinna.

Tässsä taasen tyypillinen turkkulaisen köyhälistön maja.

Ryysis oli todellakin päivän sana. Hotellin aamiaiselle menimme nerokkaasti puoli tuntia ennen sen loppumista, silloinhan tungos olisi ylimmillään. Ei tarvinnut pettyä.

Onneksi pääsimme taas etuoikeutettujen kyydillä alueelle. Olisi voinut meikäläiseltä usko loppua siinä mylvivässä äärettömässä laumassa, joka velloi kohti festaria. Ja monelta olikin loppunut. Uskonsa menettäneet makasivat siellä täällä vaellusreitin vieressä ja katselivat taivaalle silmät kiinni.

Kotiteollisuus ryynäsi jo. Muutama sadepisara tipahti kädelle ja välittömästi pakenin kohti suojaisaa bäkkäriä. Vaan mikäs siellä odottikaan? Ryysis!

Backstagealueella oli todellakin pienemmän festarin verran ihmisiä. Ja paviljongissa aivan järjettömän kuuma. Päätin delegoida juomanhakutehtävät pysyvästi sihteerille ja assistentille. Onneksi minulla oli palvelusväkeä riittävästi mukana.

Luumäkiä kävin vilkaisemassa.


Vaan siihenpä loppui meitsin musakokemukset siltä päivältä. Liikaa porukkaa, liian vaikea liikkua. Jumitin nurkassa käskien ihmisten tuoda lisää alkkomahoolijuomia yhä kiihtyvällä tahdilla. Jossain vaiheessa ajattelin käydä hakemassa kupin teetä (jotta voisin pummia kaverilta sekaan hieman minttuviinaa), ei kai se voisi olla niin jonotuttavaa... No, kahvi- ja teejono olikin melko lyhyt mutta vastaavasti maailman hitain. Jonotettuani siinä hikisessä pätsissä kymmenisen minuuttia huomasin, että teevesitermarille ei ollutkaan jonoa lain.

Ihan hauskaa siellä kyllä oli.

Ja taiteellista.

Hysteeristäkin :D

Sitten pakenin paikalta. Matkalla rannasta Uuteen Apteekkiin kohtasin avaruusaluksen. Hieman myöhemmin kohtasin kuivimman lihapiirakan, mitä olen ikinä syönyt. Hetken verran aioin jo mennä valittamaan, mutta sitten tajusin etten osaa paikallista kieltä riittävästi.

Aleksis mökötti kanssani.

Apteekissa Kauniimmalle tulee valtaisa into lähteä rokkiin takaisin. Hän haluaa nähdä In Flamesit. Vähänpä tietää, että tulemme näkemään heidät seuraavana päivänä Marinan terassilla. No, lähtiessään jättää puolikkaan tuopin pöydässämme istuvalle herralle, joka hieman tuohtuneena toteaa, että kyllä hän on rahallisesti varautunut ostamaan omat tuoppinsa tänään. Syy tuohtumiseen: hän olikin aito lottovoittaja.

Missattuja bändejä lauantaina noin 19.

Talsin sitten Apteekista kohti Börsiä, jossa muutama ystävä viritteli pikkuisia drinksuja laseihinsa mukavalla tempolla.

Toria kuvattuna Börsin yläkerrasta puolen yön tietämillä.

Taivasta samasta paikasta. Uhkaavat tummat pilvet johtuvat meikäläisen vasemman jalan päälle langetetusta kirouksesta.

Jaa mistä? No, jostain syystä tuo vasen klabi on saanut osakseen enemmän pahuutta kuin oikea. Polvi menee jumiin välillä, pari vuotta sitten iski metsästä raavittu tulehdus, joka turvotti ja punastutti oikein urakalla, kävelemään lähtiessä kantapäähän sattuu aina vähän aikaa niin perkeleesti... jne...

Nyt sitten menin kaverin saunaan ja ehdin kiivetä ylimmälle lauteelle, kun huomasin perseenalusen puuttuvan. Laskeuduin alaspäin samat lauteet ja alin porras, joka oli erillinen kiikkerä palli, luiskahti altani pois. Löin vasemman jalan kohtuullisen kipeästi saunan lasioveen, joka onneksi pysyi ehjänä. Saatanan kivaa. En sitten saunonut.

Kirkko aamuyöllä ehkä neljän maissa.

Sunnuntaina Ruissalon suuntaan katsoessa näytti sitten tällaiselta.

Sataa tihutti. Lueskelin vessassa Vareksen Hard luck café:ta. Hieman nauratti joku maininta Börsistä.

Päätimme lähteä kaupungille aistimaan tunnelmaa. Sunnuntain erikoiskuljetus lähti semmoiseen aikaan, ettemme millään heränneet siihen (yhdeltä). Emme myöskään aiemmin heränneet aamiaiselle, vaikka se oli sunnuntain kunniaksi tuntia pidempään tarjolla. Nooh... Lähimpään kauppaan sateenvarjo-ostoksille ja sitten käpöilemään varovasti kohti festariveneen lähtöpaikkaa.

Hortoilimme Hansa-korttelissa sijaitsevaan Hemingway'siin. Paha virhe. Paikan odööri oli vastenmielinen ja sisäpihalla taisi löyhähtää viemärikin. Kerrassaan outoa. Äkkiä ulos.

Pikainen soitto eräälle ex-turkkulaiselle paljasti, että lähellä sijaitsee ravintola nimeltään Koulu, joka olisi tsekkaamisen arvoinen. Kylläpä olikin! Hieno vanha rakennus, joka on tosiaan rakennettu kouluksi (tyttölyseo?).

Siellä oli myös panimo.

Päästyäni tuohon ihanuuksien ihmemaahan päätin olla lähtemättä sateiselle festarialueelle. Vanha ei jaksanut. Kauniimpi kuitenkin jaksoi.

Missattuja bändejä sunnuntaina 20.

Kävin ostamassa kassillisen siideriä ja menin takaisin hotelliin lukemaan Varesta. Oli aika mökkimäinen fiilis: luin kirjaa siideriä siemaillen ja kuuntelin sateen ropinaa avoimesta ikkunasta. Ikkunat olikin pakko pitää koko ajan auki. Tullessamme hotelliin ikkunat olivat kiinni ja mittarissa tasan 30 astetta. Kolmen päivän tuuletuksella lämpö taisi laksea johonkin 25:n tuntumiin.

Stam1nan jälkeen porukkaa alkoi valua keskustaan ja minut vaadittiin ylhäisestä yksinäisyydestäni takaisin ihmisten pariin kaatelemaan naksuja kitaani. Siispä Castleen.

Jägereitä, fisuja, olutta, siideriä ja Trivial Pursuitin voitto! No, olimme Kauniimman kanssa joukkue ja muut olivat "sinkkuja". Mutta meidän oli pakko voittaa. Panos oli sen verran kova ja sen laatuinen, etten sitä nyt tässä paljasta.


Joku trubaduuri tuli vielä lopuksi veivaamaan ravintolaan. Aivan liian kovalla volyymilla. Käyttäydyimme hävyttömästi ja marssimme lavan vierestä kauimmaiseen pöytään, josta huutelimme käsittämättömyyksiä kuten: "Viritä kitara!" "Älä viritä kitaraa!" "Soita Paranoid!" (soittiko se?).

Maanantaina kuski söi muikean pizzan Marinan terassilla ja kuskasi porukan takaisin Suomeen.

Tommonen jäi mystisesti yli.