Saturday, October 21, 2006

Eka kerta

Sinne män. Blogimiittineitschyys. Tai siis ihan mikä tahansa miitti-, enpä muista aiemmin olleeni missään vastaavassakaan.

Otin yhden kuvan.



Vasemmallta: Kauniimman käsi, Nikke , Justin, joku kovan onnen soturi, jolta Schitzo on juuri kähveltämässä lompakon ja pääpiru itse. Justinille asensin tuollaisen hieman hartaamman maskin, jotta ylväät piirteensä pysyisivät salassa. Montakohan nimesin väärin tuostakin joukosta, mä en oikeasti muista yhtään mitään...

Pieni paniikki ihmispaljoudesta ja oluttoimitusten hitaus sekä kaukana väijyvä salarakas jouduttivat lähtöäni, joten en kauhian paljon ehtinyt sosialisoitua. Runsaasti olisi ollut tavattavia. Eli Jannen täytynee järjestää ainakin muutamat pikkujoulut, että edes osan ehtii kätellä.

Krapulan sain kuitenkin aikaiseksi. Ja Kauniimpi lähti heti aamusta matkustamaan länteen. Urheana.

6 comments:

  1. Voi, minua ainakin harmitti, ettei tullut teidän kanssanne juteltua pidempään. Sentään ryntäsin takavasemmalta kättelemään siellä Milenkassa ennen kuin ehditte lähteä.

    Minulle paniikki ihmispaljoudesta ja uusista kasvoista aiheuttaa keskittymisvaikeuksia ja samaan aikaan hieman ylisosiaalista sinkoilua.

    Olen muuten töissä ruhtinaallisten yöunien jälkeen. Ei krapulaa, mutta hieman kyllä uninen olo. Viideltä nukkumaan... Öhöö. Toivottavasti illan treffiseurani ymmärtää hieman katkeilevan ajatusvirran.

    ReplyDelete
  2. Jos nyt en ihan väärin tulkitse kuvaa, ja täytyy tunnustaa etten oikein aina osaa sanoa miltä näytän takaapäin (se lienee on joku fyysinen vääristymä ettei ole silmiä niskassa), uskaltaisin väittää olevani kuvassa näkyvä kovan onnen soturi.

    ReplyDelete
  3. Saitko lompsan takaisin? :D

    ReplyDelete
  4. Sain ja onnistuin myös pelästyttämään Justinin.

    ReplyDelete
  5. Toi kuva on muuten Fuji F30:n ISO 3200:lla otettu. Siinäpä vasta hauska pikku kamera. Onhan se pahuksen rakeinen, mutta kun mä en pidä salamalla otetuista.

    ReplyDelete
  6. Uh oh. Nyt olen selvästikin saanut ne kuuluisat viisitoista minuuttiia. Olo on kuin Jimi Hendrixillä wah-wahin keksimisen jälkeen.

    Qygfeyky!

    ReplyDelete