Saturday, December 30, 2006

Minusta tuntuu, että Hesari vainoaa minua

... tai minä Hesaria.


Tuossa "Naiset laulavat kohta Suomessakin"-otsikon alla lukee, että muutaman viime vuoden aikana meillä on ponkaissut julkisuuteen mm. Jarkko Martikainen.

Jarkkohan soittaa, laulaa, säveltää ja sanoittaa yhtyeessä YUP. Minulla on hassusti eilisestä baari-illasta hämärä muistikuva, että olisin sattumalta syrjäkorvalla kuullut YUP:n rumpalin sanovan bändin täyttävän kohta 20 vuotta. Okei, onhan Jarkko siinä ohessa väsännyt pari soololevyäkin. Mutta: oli jo siinä vaiheessa varsin tunnettu (mielestäni).

Wednesday, December 27, 2006

Levy, jota en ostanut.

HS: Harvinainen Beatles-levy meni kaupaksi 87 000 eurolla
Julkaistu: 13:52
stt–ap

New York. Harvinainen Beatles-levy on myyty huutokaupassa reilulla 87 000 eurolla. Kyseessä on Meet The Beatles -albumi, jonka kannessa on yhtyeen jäsenten omakätiset nimikirjoitukset vuodelta 1964.

Yhdysvaltalaisessa nettihuutokaupassa myytävänä olleen levyn sai omakseen tuntemattomaksi jättäytynyt ostaja. Levyn lähtöhinta oli vajaat 19 000 euroa.

Beatlesit antoivat albumin aikoinaan lahjaksi George Harrisonin siskolle Louiselle, joka puolestaan luovutti sen nyt huutokaupattavaksi. Levyn kannessa on Harrisonin, John Lennonin, Paul McCartneyn ja Ringo Starrin nimikirjoitukset sekä heidän Louiselle kirjoittamansa henkilökohtaiset onnittelutervehdykset.


Ei vaan ollut fiilareita, joten päätin jättää väliin. Sen sijaan ostin tämän iloisenvärisen Tenacious D:n seitsentuumaisen vinyylisinkun!!! Se on veikeä se.
Ylhäällä 50p:n kolikko antamassa referenssiä.

Ostin myös itselleni joululahjaksi Sex Pistols -aiheiset lasinaluset. Olen coolein.

Mahtavuutta oli saada pipariasetelma näkökenttäänsä, kun vihdoin kotiin pääsin. Kiitoksia: Kauniimpi & Kaveri!
Taustalla referenssiä antaa yllättävä viinipudeli.

Ytimessä

Lähdimme tänään kaupungille shoppailemaan. Talsimme kotikonnuiltamme kauas Hakaniemeen. Kauniimman piti hoitaa eräs asia eräässä paikassa.

Korkea rakennus henki ikuista synkkyyttä, sisään meneminen pisti epäröimään. Astuimme kuitenkin ovesta eteiseen. Näky, jonka kohtasimme, oli hyvin kaukana miellyttävästä. Kylmää hikeä alkoi kertyä otsillemme.

Meitä kohti katsoi tuhat harmaata ja ilmeetöntä ihmistä lasittunein silmin. He istuivat siisteissä riveissä kuin odottamassa tuomiota, joka ei missään tapauksessa tulisi olemaan vapauttava. Pian kuitenkin tajusimme, etteivät nuo ihmisrauniot tuijottaneet meitä vaan jotain, joka vangitsi hypnoottisesti heidän huomionsa ja joka sijaitsi hieman päidemme yläpuolella.

Katsoimme taaksemme.


Olimme astuneet pahuuden valtakuntaan.

Tuesday, December 26, 2006

Kertaus on opintojen äiti. Kertaus on opintojen äiti.

Menin sitten aamutuimaan vilkaisemaan vasemman silmän takakulmalla ylimalkaisen ohimennen Hesarin uutisia netissä. Heti tämän ensimmäisen uutisen kohdalla minulle tuli outo de ja vu -fiilis. Tässä uutinen kokonaisuudessaan:

Ex-presidentti Gerald Ford kuoli
Julkaistu: 7:20
Päivitetty: 9:05
stt-ap

Gerald Ford

Yhdysvaltain entinen presidentti Gerald Ford on kuollut. Hän kuoli 93-vuotiaana Kaliforniassa kärsittyään pitkään sydänvaivoista.

Ford on tähän asti ainoa Yhdysvaltain presidentti, joka on noussut virkaansa ilman vaaleja. Hänestä tuli Richard Nixonin seuraaja tämän jouduttua eroamaan Watergate-skandaalin vuoksi vuonna 1974.

Ford oli presidenttinä kaksi ja puoli vuotta.

Hänen vaimonsa Betty Fordin välittämässä viestissä ei mainittu kuolinsyytä. Gerald Fordin tiedetään kärsineen pitkään sydänvaivoista.

Ford on tähän mennessä ainoa Yhdysvaltain presidentti, joka on noussut virkaansa ilman vaaleja. Hänestä tuli Richard Nixonin seuraaja tämän jouduttua eroamaan Watergate-skandaalin vuoksi vuonna 1974. Virkaanastujaisissaan Ford lausui mieliin painuneen ajatelman: "Kansallinen painajaisemme on ohi."

Ford oli presidenttinä kaksi ja puoli vuotta. Hän hävisi vaalit vuonna 1976 demokraattien Jimmy Carterille.

Ford oli Yhdysvaltain 38. presidentti.


Kappas vain. Siinähän on sanottu kaikki kahteen kertaan. Miksi?

kevyen kuvareportaashin paluu osa 2: sumun kosto

Tiistaiaamuna joku käynnistelee sumukonetta

Onnistuen siinä varsin hyvin.

Perjantai-iltana taksissa lentokentältä takaisin.

Sunnuntaiaamuna taas kentällä kevyessä jännityksessä.

Koneessa kotiinpäin. Huh.

Monday, December 25, 2006

Kevyt kuvareportaashi kaukomailta

Englannissa on aina huisin hauskaa, kun menee hotellissa vessaan/kylpyhuoneeseen ekan kerran. Voi sitä logiikan määrää, joka silmille pöllähtää.

No mut hei, vesi sentään tulee jo yhdestä putkesta! Tosin veden lämpötilan säätäminen oli tehty mahdottomaksi noin kolmen minuutin viiveellä, joka oli nupin kääntämisen ja sen vaikutuksen välillä. Ilmeisesti noista säätimistä lähti käsky johonkin vesikeskukseen kellarissa, koskapa muutettuani viidennestä kolmanteen kerrokseen vempeleiden toiminta nopeutui jonkin verran.


Suihkussa sitten hauskuutettiin oikein kunnolla. Kuvassa on neljä säädintä. Alhaalla on kuuma- ja kylmävesihanat kylpyveden laskemista varten. Ylhäällä ovat suihkun hallintalaitteet, joista vasen on ikäänkuin volyymi ja oikea lämpötilanvalitsin, jossa asteikolla yhdestä kymmeneen kohtuullinen lämpötila löytyy noin 1,2-1,3:n väliltä ja mikrometrin siirtymä aiheuttaa satojen prosenttien muutoksen. Eri nastaa aamulla superkrapulassa.


Jämäkkä truutta, joka löytyi toisesta huoneestani. Juu, sieltä se vesi ei juurikaan suihkua, vaan putoaa leppoisasti göntsänä ihmisraunion puoliväliin.


Syy, miksi kahteen kertaan pyydetään laittamaan suihkuverho ammeen sisäpuolelle, on selkeä. Englannissa ei ole vielä yhtään lattiakaivoa. Onneksi tässä hotellissa ei ollut kokolattiamattoa kylppärissä *huokaus*.


Klassikkokyltti. Vesihöyry laukaisee palohälyttimen?

Palohälyttimistä puheenollen, tässäpä vasta lappu! Luulin iltahöyryissäni ensin, että tuo ripustetaan oven ulkopuolelle, kun huoneessa palaa. Nauroin sille pari tuntia. Seuraavana päivänä tajusin, että tässä muinaisessa kulttuurissa käytetään kuitenkin melko lailla samoja kirjaimia kuin Suomessa, ja luin lapun...


Teetä pitää olla.


Aulabaarien vessat ovat yleensä hienoja. Tämä ei räjähtänyt aivan roomalaiseen pompöösiyteen, mutta ihan kiva.


Jännä tuplaroskis.


Jatkuu.

Ehkä.

Sunday, December 24, 2006

Kotosalla

Menikin sitten hieman kauemmin Enklannin nummilla samoillessa, kun ei siitä maasta niin vain lähdetäkään. Tänään ehkä nukun tai laitan tänne pari kuvaa. Kun en polta tupakkaa, niin en tiedä löytyykö kämpästä tulitikkuja pitämään näitä silmiä auki.

Sunday, December 17, 2006

Heippati vaan!

Lähden hetkeksi ulkomaille. Veikkaan, että blogissani on melko hiljaista n. 5 päivää. Minulle on nimittäin kerrottu, että Lontooseen ei ole vielä saatu intternettiä. Ja jos kirjekyyhkyn välityksellä alan postailla, voipi kestää vieläkin kauemmin.

Moicca!

Saturday, December 16, 2006

Nero auttaa pikkujouluissa nääntyneitä

Kuten hyvin tiedämme, runsas juominki pikkujouluissa aiheuttaa nestehukan (liquid wolf) seuraavaksi päiväksi. Suomi taasen on siitä hyvä maa, että toisin kun monissa muissa maissa, täällä tulee keittiön kraanasta vettä. No, joskus pelkkä veden juominen saattaa pidemmän päälle maistua puulta, ja sitä kaipaisi sisäänsä jotain hieman rotevampaa NESTETTÄ. Tällöin esiin nousevat lukuisten valmistajien kilvan siwanhyllyille toimittamat makoisat purkkimehut. Ah, sitä energian ja hivenaineiden juhlaa, mik' iloiseen elimistöön soljuvi.

Jos - siis JOS - sen perkeleen purkin vain saisi auki kasvojaan tai keittiön siisteyttä iäksi menettämättä. Sillehän ei voi mitään, että kehitys kehittyy, ja kehittyessään kehitys tuottaa lähinnä kehitysvammoja kulutustavaroihin. Näistä eniten ihmisten normaali - tai krapulaeloa haittaavat juuri ylikehittyneet pakkausmetodit. Ja aivan äärimmäisenä esimerkkinä tuon tässä nyt esiin aiheeseen niin sopivasti nuo Marlin mehutörpöt.

Siellä ne Marlin insinöörit ovat jo kymmeniä vuosia kammioissaan pikkuhiljaa hioneet keksintöjään, jotka näyttävät avattavilta JA uudelleensuljettavilta mehutölkeiltä, mutteivät kuitenkaan niitä ole. Koko homman tarkoitus on ikuinen mysteeri. Nyt kun ovat viimein onnistuneet aikeissaan, niin eikö tässä jossain vaiheessa ala ostajakunta pahasti harvenemaan, kun avuttomat ihmiset nestehukissaan (in their liquid wolves) tuupertuvat sankoin joukoin päniköidensä ääreen saamatta kipeästi kaipaamaansa nesteytystä?

Eipä hätää pikku hukkaset (little lost ones), enonne on/olen toista maata. Suuressa ja pyyteettömässä neroudessani olen myöskin vuosikausia kammioissani kehitellyt kiertometodeja Marlïn kieroille kopionsuojaus... siis luvattomankäytänesto... no noille ihmeellisille punaisille härpäkkeille tuossa tölkin päällä.

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Tässä siis ohjeet kuvin ja sanoin.

1. Älä syöksy suin päin riuhtomaan tölkkiä auki, vaan ota ensin esille kaikki tarvittavat välineet: tölkki, sakset, muki ja pelastusvälineet (kuvassa vasemmalla takana väijyvä talouspaperi). Pöytäkin kannattaa ottaa esille, ellei se jo ole.


2. Hyvin tärkeä vaihe! Tölkin päällä seireenin lailla kosketustasi rukoilevaan punaiseen korkintapaiseen ei pidä koskea. Se on ns. atrappi, joka houkuttelee sinua väärälle polulle. Sinne ällös nyrjähdä, olen puolestasi sen kärsimykset jo kokenut. Keskitypä sen sijaan tölkin ylätasanteen korkittomaan päähän. Siellä tavallaan jyrkänteellä roikkuu masentuneen näköinen liistake, joka on kuitenkin nostettavissa ylös kuin Feenix-lintu kuolleista. Nosta se.


3. Sopivasti nostettuna ja puristettuna tämä ns. Feenix-liistake on melko helposti leikattavissa saksilla poikki. Itse tuossa teen sen yhdellä kädellä, koska toinen käteni käyttää samanaikaisesti kameraa. Aloittelijan on ehkä syytä keskittyä tehtävään ns. kaksin käsin, eli ottaa liistakkeen päästä kiinni siten, että vartta jää esiin riittävästi saksikäden työskentelyä varten.


4. Seuraava saattaa näyttää itämaisen taistelulajin eli karaten brutaalilta väärinkäytöltä, mutta ei se sitä ole. Nythän vain on niin, että kun olemme avanneet nesteelle poistumistien, meidän täytyy avata tie myös korvausilmalle. Jos henkireikä unehtuu, purkin sisään kehittyy nesteen poistuessa tyhjiö, joka taasen saattaa valvomattomissa olosuhteissa kehittyä mustaksi aukoksi, mikä loppupeleissä voi johtaa maan ja aurinkokunnan tuhoutumiseen, mutta ei siitä sen enempää... Eli korkilliseen päätyyn napautetaan kevyesti saksenkärjellä reikä. Tässäkin yhteydessä painotan, että älkää koskeko korkkiin - edes saksilla.


5. Sitten vain sihti kohdalleen ja kaatamaan tuhtia kerta-annosta tsekkiläisestä ravintolasta varastettuun tuoppiin. Kyllä on nesteen tie ihanan mutkaton ja varma. Molekyyliäkään ei tipahda mukin ulkopuolelle. Talouspaperi tyytyy joutenoloonsa.


Liite 1.a. Marli-setä on pahuudessaan valmistanut myös hieman erilaisia purnukoita ikäänkuin testatakseen ihmisiä, josko ne tähän retkuun menisivät. Ei saa hämääntyä. Itseasiassa allaoleva malli on kaikista kavalin. Tiettävästi kukaan ihminen ei ole onnistunut avaamaan korkkia ilman kauhistuttavia roiskuvia ja valuvia seuraamuksia. Oikeat apuvälineet ovat tässäkin tarpeen. Eli ei mennä moottorisahan ja hitsausnaamarin kanssa pedon kimppuun, vaikka mieli tekisi. Se vaihtaisi vain tapetin väritystä ja mehu jäisi juomatta. Tähän malliin sovelletaan täysin kylmästi aikaisempaa metodia: nokka pystyyn...


...ja karatea niskaan! 1.b.



Hengessä mukana!

Kervå

Wednesday, December 13, 2006

Monday, December 11, 2006

"Sanaton" tarina






Valokuvatorstai
Skrubu heittelee femmoja:

Toistakin adventtikynttilää on nyt poltettu. Kaksi jäljellä. Mutta tottahan on muitakin kynttilöitä kuin adventtisemmoiset. Valoa pimeyteen, onhan keskiviikkona Lucian päivä, sanoo Viikkovitonen ja latelee tiskiin viisi loistavaa utelua.

Kuinka usein poltat kynttilöitä? Missä?

Nyt on pakko lainata rakasta Bryssel Kaupallinen -yhtyettä:

Steariini
Kynttilässä
Palaa tuli
Sen molemmissa päissä

(kuulostaa paremmalta kuin näyttää tässä)

Onko väliä millaisia kynttilöitä (suosikkibrändi tai -malli)?

Ratkaisevaa on ainoastaan, etteivät ole hajukynttilöitä (niistä saan kohtauksia).

Mistä hankit kynttiläsi (onko vinkkiä kynttiläpuodista?), vai teetkö ne ehkä itse?

Tähän pitäisi vastata: Keravalta Kynttilä-Ismolta (legendaarinen!)

Sähkökynttilät: ei vahingossakaan vai ne nimenomaan (miksi)?

Kuuseen mielellään sähköiset. Äiti pitää jouluisin muita jännityksessä polttamalla oikeita kuusessa.

Suomen ensimmäinen Lucia kruunattiin 1936, mitä mieltä olet tästä, tänä vuonna 70 vuotta vanhasta, traditiosta?

Toivottavasti pian kruunataan viimeinen! Iljettävin traditio täällä päin maailmaa. Se biisikin aiheuttaa monen viikon ahdistuksen.

Negatiivinen minäni pääsi tässä hienosti esille.

Sunday, December 10, 2006

Varoitus

Wanhahan tämä. Hieman muunneltu.

warninglabelgenerator.com

Friday, December 8, 2006

Kummisetä IV A


Blogimaailman kumppari bongattu hämärissä olosuhteissa.

Monday, December 4, 2006

Wikipediasta

Eilen oli siis Frank Zappan antisynttärit. Menin tuossa joutessani Malmin Polgaran (hieno Zappakuva siellä) linkistä Wikipedian Zappa-osastolle. Siellä seisoi präntättynä mm. seuraavaa:

"Zappa ja Suomi

Suomalaisille Zappan tunnetuin sävellys lienee "Bobby Brown Goes Down". Yhtye nimeltä Kontra on myös levyttänyt suomeksi Zappan kappaleen "Let's make the water turn black" nimellä "Mökö ja Luru". Maarit levytti 1970-luvulla suomeksi Juicen sanoittaman Zappa-klassikon "Dog Breath".
Frank Zappan yhtye esitti 22. syyskuuta 1974 Helsingin konsertissaan oman versionsa Unto Monosen Satumaa-tangosta. Tämä esitys julkaistiin live-albumilla You Can't Do That On Stage Anymore, vol. 2 vuonna 1988."

Tuo pätkä kaipaisi hieman oikaisua & viilausta. Onko siellä lukijoissani ketään Wikipedia-konkaria, joka kertoisi, kuinka pitää toimia. Nyt kiire töihin, palaan tähän postaukseen illalla.

23:17:33... Edith pukkaa esiin.

Elikkäs, tuo Zappan tunnettu sävellys on nimeltään "Bobby Brown". Tuolla pidemmällä nimellä googlaamalla tulee kyllä oikean kappaleen sanat. Tiedä sitten mistä on väärä nimi saanut alkunsa... Tässä kuitenkin kuva kappaleen ensijulkaisun sisäkannesta:


Albumin nimi on "Sheik Yerbouti" (1979). Sinkkujahan Zappa omasta toimestaan julkaisi aivan äärimmäisen kitsaasti, tiedossani ei ole tuon kappaleen sinkkujulkaisua, mutta voihan sellainenkin olla.

Kuvassa Frankin käsi työskentelee API-miksauspöydän päällä. Niitä oli Suomessakin aikoinaan pari.

Sitten skipataan hieman ja päädytään Satumaahan. Voisihan sitä mainita, että "You Can't Do That On Stage Anymore, vol. 2":lla on koko Helsingin keikka alusta loppuun.

Ja voisipa vaikka vielä heittää, että kyseiseltä reissulta on päätynyt jo 1975 julkaistulle "One Size Fits All":ille yksi pitkähkö kitarasoolo kappaleeseen "Inca Roads". Sanon reissulta, koska en ole varma, onko soolo (taustoineen) keikalta vai soundcheckistä.

Anekdoottina irtoaisi Zappan mystinen ihmettely "You Can't Do That On Stage Anymore, vol. 2":n bookletissa. FZ kyselee paikkaa ja äänittäjää. Hän olisi voinut avata "One Size Fits All":in kannet (allaolevassa kuvassa cd-bookletin alla on vinyylilevyn sisäkansi) ja todeta että Finnlevyn studion kanssa on oltu samassa rakennuksessa ja äänittäjä on ollut Jukka. Meikä tässä veikkaa ihan sokkona äänittäjäveteraani Jukka Teittistä. Avustajaksi löytyy vielä Matti Laipio.

Bändin valomies (tms.) oli saanut turpaansa Hesperian portsarilta. Ja huonepalvelu oli ollut ilmeisen kuutamolla aiheuttaen inspiraation vallan omaan kappaleeseen.



Parin edellä mainitun tietolähteen etukannet:



Bonustrackinä tämänpäiväistä lähitarkennuksen testailua :D



Kello on kyllä niin paljon, että en ainakaan nyt jaksa lähteä Wikejä korjailemaan. Muistittehan klikkailla kuvia, jotta saitte teksteistä edes jotain selvää.

Edith 9.12.2006:

Lisätietoa löytyi. Kappale on mystisesti "muuttanut nimeä" luojansa kuoleman jälkeen. Eli ei sen kappaleen nimi ole mihinkään muuttunut, kutsuttakoon tuota vaikka lempinimeksi (tai lisänimeksi).

Eilen baarissa paljastui kaksi merkittävää seikkaa. Schizo ja Mitvit eivät ymmärrä, mitä erinomaista Zappassa on. Ja minä en sitä osaa selittää. Ehkei oikeastaan mitään. Ja kaikki.


Shut Up 'n Play Yer Guitar

Sunday, December 3, 2006

Viimeinen syksy


*hiips hiips hiips*

Kah, hahmo hiipii pellolla kohti lymypaikkaani. Tuosta tyylistä ei voi erehtyä: vihreät sukkahousut kera vihreän koltun ja sulalla koristeltu hiippalakki. Se on itse Robin. Arvaan kuitenkin, ettei ole tulossa Don't Wilhelm Tell Mamasta, koska näen olallaan raskaan säkin ja katseessaan viekasta pälyilyä. Hänellä on saalis mukanaan.

Nopea tilannearvio on nyt tarpeen. En näe enkä kuule ketään muita lähimain, kaupungin äänetkään eivät enää häiritse havainnointia täällä autioituneessa Kumpulassa. Hän lähestyy jo rauniokasan reunaa. Sori vaan, Robin, teen vain kuten ehdotit: minä olen köyhä ja sinulla on kassi täynnä massia. Kaivan esiin Malmilta hankkimani pistoolin antamaan hieman katu-uskottavuutta.

*puun takaa väijymisen ääntä (eli erittäin hiljaista)*

*pistoolin räväkkä laukaus! ja toinen vielä perään!!*

Jaahas, jaahas, ei se sitten halunnutkaan pitää sanaansa, pisti hanttiin. Itsepuolustukseksi tietenkin ammuin, se meinasi kaivaa nuolta jouseensa ja te tiedätte kyllä miten siinä oli meikäläisen käynyt. On se Robinin varmaan parempikin temmeltää siellä yläkerran auvoisilla nummilla noiden antiikkimetsästysvälineidensä kanssa... pellavapäisten poikien ihaillessa jänteviä pohkeitaan... krhm tuota missäs minä olin?

Täällähän on kultaakin. Jippijaijee! Muulla ei enää nyky-yhteiskunnassa ole paljoa käyttöä. Eurokolikoita jotkut vielä keräävät, mutta setelit ovat arvokkaimmillaan persettä pyyhkiessä. Euroopan Unioni vaihtoi valuutan aika vilkkaasti sen jälkeen, kun Suomi siirtyi anarkistis-sosialistiseen talousjärjestelmään. Se kuuluisa sadan prosentin vero, heh! Joka peritään satunnaisesti, väkivaltaisesti ja kenen tahansa toimesta.

Jep, toimii toimii. Alle vuodessa koko maa, tai ainakin eteläinen osa - vähän vaikea saada Keravan yläpuolelta enää luotettavaa tietoa - , on lakannut tuottamasta oikeastaan yhtään mitään. Kukapa sitä leipää jaksaisi varastettavaksi leipoa. Fiksuimmat livahtivat ulos juuri ennenkuin rajat suljettiin ulkoapäin. Ja tiukkaan suljettiinkin. Loppujen ihmisten kohtaloksi jäi joko tyytyminen jonkun kaapatun lehmänsä kanssa piileskelyyn, joka kuitenkin päättyisi punkkareiden ryöstöön, tai sitten punkkareiden laumaan liittyminen. Keesi päähän tai pää katki, yksinkertaista.

Sori, tuli vähän katkeraa tilitystä tässä. Kaivanpa tässä pienen jemiksen, jota joulukuuset eivät toivottavasti löydä, vaikka koko aika laajentavatkin etsintöjään kerätessään viimeisetkin eväät ja jalometallit piileskelijöiltä. Onnekseni ne liimapäät ovat keksineet lähteä laajentamaan Sipoon etelärannikon suuntaan. Kultahammasrannikon, sanovat.

Mä en kuulu niihin. Enkä varsinaisesti ole piileskelijäkään. Löysin yhden leffafriikin kämpästä Taka-Töölöstä täydellisen Mad Max -setin oikeine aseineen kaikkineen, miettikää! Näillä olen toistaiseksi pärjännyt hyvin. Vahvempi selviää, evoluutio nääs.

Kätkö valmis. Lähdenpä tästä hieromaan punkkareiden kanssa kauppaa oikein kunnon kiljusatsista. Paras osoite on Sompasaari, siellä porisee melkoiset padat ja hiiltäkin on jäljellä vielä kymmeniä tonneja. Vaan alkoi sekin vuori huveta yllättävään tahtiin, kun jengi otti lämmöntuotannon omiin käsiinsä. Ja sähkön. Ei tartte enää optioita ihmetellä, tsihihi. Nykyäänhän ne ampuu kaikki, jotka käy hakemassa hiiltä sieltä. Kaikki tarvitaan kiljun tuotantoon.

Ja kiljua saa kullalla. Pikkasen mua naurattaa punkkareiden yritykset paikata hampaitaan kullalla, kun ne kuitenkin vetää hapanta siihen malliin, että tuntuu kuin olisi ainainen raesade hampaiden ropistessa asfalttiin.

Ja jos multa kysytään, niin mehän ei seuraavaa kevättä enää nähdä. Ihan sama niiden hampaiden ja kultakätköjen kanssa. Jos noita hiiliä ei saada kiljun takia poltettua, niin anarkia pitää huolen lopuista. Sitten tulee talvi, eikä koko stadissa ole mitään millä lämmittää. Puutkin loppuivat jo viime huhtikuussa. Jos tänne joku ensi kesänä tulee, hän löytää harvinaisen lihavia rottia. Ja luurankoja takertuneina Mehukattikanistereihin.

Jep, kyllä se on lärvit tänään.


ps. Vähän varmaan jää kalvamaan se internetin osuus viime vaaleissa. Että miten tässä näin pääsi käymään. Jäänee arvoitukseksi, mistään verkoista oo enää hajuakaan.

Friday, December 1, 2006

Huhut Usko M. Kyylän kuolemasta ovat vahvasti ihania

Usko Media ja Kyylä täällä hei! Piti postailla jo pari päivää sitten, mutta setä oli hieman väsynyt (von Kyylä ei mennyt läpi).

Katsoin siis viihdeuutisia. Siellä kerrottiin Love Records -nimisen levy-yhtiön kuvitteellisista 40-vuotisjuhlista. Pulju olisi täyttänyt 40, ellei olisi mennyt konkurssiin vuonna 1979. Toisaalta Loven levyjä myydään meille edelleen kahmalokaupalla, joten mitäs sillä on väliä.

Mussutuksen lomassa ohjelmassa pläjähteli ruutuun vanhoja videopätkiä vanhoilta musantekijöiltä. Ensimmäisenä viuhahti M.A.Numminen Helga-Neitinsä kanssa.

Levyltä Olen nähnyt Helga-Neidin kylvyssä (Love Records, LRLP 58, 1972) (suluissa siis levy-yhtiö, kataloginumero ja julkaisuvuosi) (Love meni konkurssiin vasta -79, näitähän riittää).

Sitten liimautui ruutuun Pelle valtavine lärveineen. Vanha kunnon Loven artisti!
Juokse Villi Lapsi levyltä Moottoritie On Kuuma (Johanna, JHN 2021, 1980) Hups, ei Loven tuotantoa...

Rauli Badding Somerjoki: Tähdet, Tähdet levyltä Tähdet, Tähdet (Johanna; JHN 3035, 1983) Juu, ei...

Tuomari Nurmio: Ramona. Käytettyä Rakkautta (Megamania, MGM 2004, 1986)

Kaksoiselämää. Juice Leskinen Grand Slam: Yölento (Megamania/Grand Slam, GSLP 002, 1986)

Pave Maijanen: Haastattelu, 1950. Harvinainen! Kuvattu kengännauhalle (pula-aika) Seutulan lentokentän perustustöiden kahvitauolla.

Viivin hiukset, Bulgarian armeijan keskusrättivarasto, 1972, loikanneet länteen n. 1986, poliittista turvapaikkaa ei myönnetty, mutta kukaan ei halunnut takaisinkaan.

Yhteenveto (tsihihi): klassinen aita kattilaa soimaa, matalampi otsa silliä kullakin -tilanne. Maikkari haluaa matskun ja varmaan työntekijätkin ilmaiseksi (hei, pääsette telkkuun) ja hätääntyneet kesäapurit tonkivat videoarkistoa tuli perseen alla.

Adjö

Teidän Uskonne

Thursday, November 30, 2006

Unelmakeikka

Työmatkalla Pasilan läpi...


Kun kävelin sisään, bändi lopetteli All Along The Watchtoweria. Siinä oli Hendrixiä, sanoivat. Biisi on tietysti Dylanin, mutta Hendrixin versio muistetaan, eikä ihme, se on yksi niistä harvoista tapauksista, joissa cover on huomattavasti alkuperäistä "parempi" (en nyt keksinyt muutakaan, parempi musiikista puhuttaessa on hieman paska sana). Kuvassa loppusooloa.

Mutta: seuraava biisi pyörähtää käyntiin ja se on Claptonin Wonderful Tonight. Melkoinen saavutus jopa Claptonin soolouralla - nimittäin etovuudessaan. Ja etenemättömyydessään! Pakenin paikalta.


Kannattaa huomata, että ko. paikka sisältää ainoastaan kivisiä, metallisia ja lasisia pintoja. Jos rokkibändi kuulostaa huonolta tuolla, se ei ole aivan sataprosenttisesti bändin vika.

No, mikäs siinä, junioreille varmasti opettava kokemus. Tosin olin koko ajan siinä uskossa, että kyseessä on aivan junnujen poppoo. Kuvia selatessa huomasin toisen kitaristin melko jyrkän äijyyden muihin verrattuna. Ja kuulin kuitenkin Wonderfulin alusta pikku pätkän sedän laulua. Wtf? Ehkä biisin kauheus sulki tajuntani kaikelta muulta.