Jos - siis JOS - sen perkeleen purkin vain saisi auki kasvojaan tai keittiön siisteyttä iäksi menettämättä. Sillehän ei voi mitään, että kehitys kehittyy, ja kehittyessään kehitys tuottaa lähinnä kehitysvammoja kulutustavaroihin. Näistä eniten ihmisten normaali - tai krapulaeloa haittaavat juuri ylikehittyneet pakkausmetodit. Ja aivan äärimmäisenä esimerkkinä tuon tässä nyt esiin aiheeseen niin sopivasti nuo Marlin mehutörpöt.
Siellä ne Marlin insinöörit ovat jo kymmeniä vuosia kammioissaan pikkuhiljaa hioneet keksintöjään, jotka näyttävät avattavilta JA uudelleensuljettavilta mehutölkeiltä, mutteivät kuitenkaan niitä ole. Koko homman tarkoitus on ikuinen mysteeri. Nyt kun ovat viimein onnistuneet aikeissaan, niin eikö tässä jossain vaiheessa ala ostajakunta pahasti harvenemaan, kun avuttomat ihmiset nestehukissaan (in their liquid wolves) tuupertuvat sankoin joukoin päniköidensä ääreen saamatta kipeästi kaipaamaansa nesteytystä?
Eipä hätää pikku hukkaset (little lost ones), enonne on/olen toista maata. Suuressa ja pyyteettömässä neroudessani olen myöskin vuosikausia kammioissani kehitellyt kiertometodeja Marlïn kieroille kopionsuojaus... siis luvattomankäytänesto... no noille ihmeellisille punaisille härpäkkeille tuossa tölkin päällä.
Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Tässä siis ohjeet kuvin ja sanoin.
1. Älä syöksy suin päin riuhtomaan tölkkiä auki, vaan ota ensin esille kaikki tarvittavat välineet: tölkki, sakset, muki ja pelastusvälineet (kuvassa vasemmalla takana väijyvä talouspaperi). Pöytäkin kannattaa ottaa esille, ellei se jo ole.

2. Hyvin tärkeä vaihe! Tölkin päällä seireenin lailla kosketustasi rukoilevaan punaiseen korkintapaiseen ei pidä koskea. Se on ns. atrappi, joka houkuttelee sinua väärälle polulle. Sinne ällös nyrjähdä, olen puolestasi sen kärsimykset jo kokenut. Keskitypä sen sijaan tölkin ylätasanteen korkittomaan päähän. Siellä tavallaan jyrkänteellä roikkuu masentuneen näköinen liistake, joka on kuitenkin nostettavissa ylös kuin Feenix-lintu kuolleista. Nosta se.

3. Sopivasti nostettuna ja puristettuna tämä ns. Feenix-liistake on melko helposti leikattavissa saksilla poikki. Itse tuossa teen sen yhdellä kädellä, koska toinen käteni käyttää samanaikaisesti kameraa. Aloittelijan on ehkä syytä keskittyä tehtävään ns. kaksin käsin, eli ottaa liistakkeen päästä kiinni siten, että vartta jää esiin riittävästi saksikäden työskentelyä varten.

4. Seuraava saattaa näyttää itämaisen taistelulajin eli karaten brutaalilta väärinkäytöltä, mutta ei se sitä ole. Nythän vain on niin, että kun olemme avanneet nesteelle poistumistien, meidän täytyy avata tie myös korvausilmalle. Jos henkireikä unehtuu, purkin sisään kehittyy nesteen poistuessa tyhjiö, joka taasen saattaa valvomattomissa olosuhteissa kehittyä mustaksi aukoksi, mikä loppupeleissä voi johtaa maan ja aurinkokunnan tuhoutumiseen, mutta ei siitä sen enempää... Eli korkilliseen päätyyn napautetaan kevyesti saksenkärjellä reikä. Tässäkin yhteydessä painotan, että älkää koskeko korkkiin - edes saksilla.

5. Sitten vain sihti kohdalleen ja kaatamaan tuhtia kerta-annosta tsekkiläisestä ravintolasta varastettuun tuoppiin. Kyllä on nesteen tie ihanan mutkaton ja varma. Molekyyliäkään ei tipahda mukin ulkopuolelle. Talouspaperi tyytyy joutenoloonsa.

Liite 1.a. Marli-setä on pahuudessaan valmistanut myös hieman erilaisia purnukoita ikäänkuin testatakseen ihmisiä, josko ne tähän retkuun menisivät. Ei saa hämääntyä. Itseasiassa allaoleva malli on kaikista kavalin. Tiettävästi kukaan ihminen ei ole onnistunut avaamaan korkkia ilman kauhistuttavia roiskuvia ja valuvia seuraamuksia. Oikeat apuvälineet ovat tässäkin tarpeen. Eli ei mennä moottorisahan ja hitsausnaamarin kanssa pedon kimppuun, vaikka mieli tekisi. Se vaihtaisi vain tapetin väritystä ja mehu jäisi juomatta. Tähän malliin sovelletaan täysin kylmästi aikaisempaa metodia: nokka pystyyn...

...ja karatea niskaan! 1.b.

Hengessä mukana!
Kervå
Tästä postauksesta voimme päätellä, että kervåssa ei olla tänään krapulassa. Hereillä noin aikaisin, kuvat ovat vakaita. Tai sitten olet edelleen jurrissa?
ReplyDeleteMarlin purkit pitäisi työntää syvälle suunnittelijan aukkoon.
Nou krapula. Jätin häpeällisesti menemättä p-jouluihin, kun oli huono vointi & kuumetta ja sunnuntaina pitäisi matkustaa. Harmittaa tietty hieman.
ReplyDeleteTämä Marli-aihe on kytenyt sisälläni pitkään. Ajatellessani ihmisten krapuloita päätin ryhtyä toimeen juuri tänään.
Mä kun olen tällainen "Hulk hoitaa" tyyppi, niin mä otan yleensä tukevan otteen korkista ja kampean koko korkin systeemeineen irti purkista.
ReplyDeleteei nuo punaiset hömpsylit ole niin ärsyttäviä kuin ne jonkun kilpailijan suosimat sulkemismekanismit, jotka täytyy korkata painamalla läppä sisään ja sormi mehuun.
ReplyDeleteOlen hieman hämilläni, joskin otettu siitä, että mahdollisia pikkujouluista krapuloituneita näin ajatellaan.
ReplyDeleteMutta kun minulla ei ole koskaan ollut mitään ongelmaa noiden korkkien kanssa.
Hmmm... kyllä täällä Puutteenkujalla on korkit saatu auki ilman mitään trblsia.
ReplyDeleteTässä lienee kysessä vain miehinen machoilu, Kervå myöntäkööt!
Mä taidan lähteä kaljalle.
Hitto, olisinpa lukenut tämän postauksen heti aamusta ... Vihdoinkin jopa blondinvarma ohje, paremmin ei olisi rautalangasta voinut vääntää. Takaisin keittiön seiniä kuuraamaan ...
ReplyDeleteParasta tässä kaikessa on kuitenkin se, että nämä uudelleensuljettavat eivät ole uudelleen suljettavia.
ReplyDeleteVai onko joku joskus onnistunut kuljettamaan laukussaan avattua uudelleensuljettavaa sen roiskumatta? Onhan?
Kuulkaas ny, noita vital-purkkeja ei ole varmasti kukaan avannut ilman trabulsseja. Ehkä zägällä pari...
ReplyDeleteAvatun purkin laukussa kuljettamisesta sanoisi, että kannattaa suorilta kaataa se mehu sinne laukkuun ensin. Sitten saa purkin pakattua pienempään tilaankin vaikka iloisesti taittelemalla :)
Ja nyt minä tämän postauksen sitten luin...oliko kivaa pikkujoulunjälkeisenä päivänä työpaikan "sosiaalitiloissa" pyyhiskellä talouspaperilla työkavereiden takkeja ja laukkuja mehusta, kun tein sen klassisen sormi mehuun-avausliikkeen.Kiitos kervå!
ReplyDelete-minh-