Ytimessä

Lähdimme tänään kaupungille shoppailemaan. Talsimme kotikonnuiltamme kauas Hakaniemeen. Kauniimman piti hoitaa eräs asia eräässä paikassa.

Korkea rakennus henki ikuista synkkyyttä, sisään meneminen pisti epäröimään. Astuimme kuitenkin ovesta eteiseen. Näky, jonka kohtasimme, oli hyvin kaukana miellyttävästä. Kylmää hikeä alkoi kertyä otsillemme.

Meitä kohti katsoi tuhat harmaata ja ilmeetöntä ihmistä lasittunein silmin. He istuivat siisteissä riveissä kuin odottamassa tuomiota, joka ei missään tapauksessa tulisi olemaan vapauttava. Pian kuitenkin tajusimme, etteivät nuo ihmisrauniot tuijottaneet meitä vaan jotain, joka vangitsi hypnoottisesti heidän huomionsa ja joka sijaitsi hieman päidemme yläpuolella.

Katsoimme taaksemme.


Olimme astuneet pahuuden valtakuntaan.