Nyt ei ole maanantai, nyt on perjantai (kerron ikäänkuin eilisestä). Koko Kallio selvästi valmistautuu juhlimaan viikonloppua. Onko siis jotenkin erikoinen viikonloppu? No ei, täällä nyt vaan juhlitaan jokaista viikonloppua, ja välillä ihan viikkoakin. Jokaista ihanaa päivää. Mennyttä tai tulevaa... okei, riittää.
Kävelen taas sille samalle bussipysäkille Brahenkentän vieressä. Se on ihan ookoo pysäkki. Näin talvisaikaan voi odotellessa katsella kentällä luistelevia ihmisiä (Olisinpa nyt luistelemassa [se on jotenkin jäänyt]).
Joku bussi menee ja ottaa pari tyyppiä kyytiin. Pysäkille jää minä ja viisi muuta ihmistä odottelemaan. Helsinginkadun suunnasta lähestyy vanha, mutta reippaanoloinen mies. (Kaikki, mikä lähestyy Helsinginkadun suunnasta on lähtökohtaisesti epäilyttävää, tiedoksi vain.) Hemmoa on vaikea olla huomaamatta, koska hänellä on päällään Suomen kirkkaimmanpunainen verkkarirotsi. Suorastaan itsestäänvalaiseva. Autonallejäämistodennäköisyys on ehkä hitusen pienempi tuolla värityksellä, ja hyvä niin.
Tuo vanha punainen piru on selvästi valinnut minut. Hän astelee suoraan ja vääjäämättä luokseni kuin tavatakseen juuri tietyn henkilön juuri tässä. Ja minä olen kuitenkin kauimpana Hesarista näistä kaikista odottelijoista. Olen kuulevinani helpotuksen huokaisun muiden odottajien suista.
Ja mikä keskustelunavaus sieltä taas tuleekaan!
Punarotsinen vanhus (Prv): "Hyvää huomenta, keski-ikäinen mies, saanko puhutella?"
Kervå: "Niin?" [mielessään: "voi jumalauta helvetti vittu! ja vielä keski-ikäinen, tarvitseeko muistuttaa!!!"]
Prv: "Niin minä ajattelin, kun tuota tuolla olisi kahvia puolella hinnalla se olisi aika halpaapäläpäläpälä..."
(Tässä vaiheessa puhe nopeutuu tai aika hidastuu[/nopeutuu] ja vanhuksen artikulaatio ilmeisesti ulkona reippahasti reippaillun pitkähkön ajan takia ei ole aivan skarpeimmillaan, joten minulta jää jokunen sana [ehkä n. 20] väliin.)
Prv: "...päläpäläpälä. (Tässä kohtaa puhe tai aika palautuu normaalitempoon.) Ja kun minulla on vain kaksikymmentä senttiä (!), niin ajattelin, jos te voisitte hieman avustaa?"
(Hän on siis ajatellut, että kaikista bussipysäkillä seisoskelevista minä olen ainoa, joka häntä voi avustaa. Muilta hän ei kysy.)
Kervå: "Aika hyvät perustelut :) Minulla taitaa olla joku kolikko täällä taskussa... [aloittaa kiihkeän kaivelun - on toimittava nopeasti! ja varottava samassa taskussa lymyilevää femmaa!!!]
Kervå: "Katos, mulla on tässä euro." [ojentaa euron] [itsekseen: "voi vittu kun en taas oo muistanu pitää pienempiä kolikoita taskussa saatana! kyllä ny perkele pitäis jo tajuta että nää yrittäjät ei ihan heti täältä lopu..."] [sisäistä puhinaa]
Prv: "Kiitos! Herran siunausta! Kiitos!"
Vanhus lähtee äärimmäisen ripeästi kävelemään kohti Vallilaa (kohti paahtimoa!?), eikä todellakaan luo edes silmäystä muihin mahdollisiin lypsettäviin. Lienen siis friikkimagneetti. Voi tietysti olla, että hän on pääomansa yllättävästä kuusinkertaistumisesta niin haltioissaan, ettei heti kykene seuraavaan keikkaan. Pieni henkinen huili ennen kahvipaketin hinnan lopullista ratkaisua (?).
Muista pitää muutama pieni kolikko housujen taskussa (ettei ainakaan lompsaan tarvi ryhtyä)!
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Multa tuli kerran sellainen kaapuun pukeutunut mikä lie krishna pyytelemään rahaa. Sanoin, että ei ole yhtään, niin tyyppi huomautti, että vieressä on pankkiautomaatti.
ReplyDeleteKehotin häntä menemään paskalle.
(Sanatunniste lobbotm -> lobotomia?)
Meikäläisen spårapysäkillä on aina sama jätkä kerjäämässä rahaa, ja alan jo hieman siihen kyllästyä siinä määrin, etten jaksa aina olla kovin ystävällinen:
ReplyDelete"Onko sulla heittää pari kolikkoa?"
"Sulla ei varmaan käy Visa Electron."
"Onko sulla röökiä heittää?"
"Oon tässä roskia vaan viemässä, ei oo röökiä."
"Mulla ei oo rahaa ei oo tupakkaa eikä asuntoo eikä ruokaa eikä mitään!"
"Onks sul töitä?"
"Ei."
"No kannattais varmaan olla."
Mulle pahin paikka on se kolmosen ja ykkösen pysäkki Brahen kentän vieressä. Ihan satavarmasti siinä odotellessani hyökkää Helsinginkadun suunnalta joku metadonihörhö/jeesusalkoholisti/jonkinlainen näiden risteytys ja vie viimeiset kolikot ja röökit vain minulta. Muut pysäkilläolijat jätetään aina rauhaan, mutta minä alan kaivamaan kuvetta jo siinä vaiheessa, kun näen sivusilmällä sen Hesarilta lähestyjän.
ReplyDeleteMulla on nimittäin pummiuupumus. Se tarkoittaa sitä, että ei ole voimia enää kieltäytyä röökin ja kolikoiden heittämisestä. Nykyisin kävelen jo suosiolla säällä kuin säällä Alppilaan Porvoonkadun pysäkille, ettei tarvitse hetkeäkään päivystää siinä kentän vieressä.
Kohtalotoverillisin terveisin,
-minh-