C-kasetti <3

Kirjoittelin taannoin digitaalinauhaformaateista varsin pintapuolisesti, kunhan nyt heittelin erilaisia vaihtareita eräässä taideteoksessa esiintyneelle diginauhalle. Sen postauksen kommenteissa Nikke toi esiin perverssin kiinnostuksensa C-kasetteihin. Ja kuten lupasin, nyt sitten vilkuilemme erilaisia C-kasetteja (Compact Cassette).

Ensimmäisenä on ns. normaalinauha eli IEC I -normin mukainen rautaoksidilla päällystetty muovinauha suljetussa kotelossaan (jossa kuitenkin on avaamista varten ruuvit, jotta sitä voi "korjata"). Tätä nauhaa siis käytetään ykkösasennossa eli Type I/Normal/Standard/joskus myös "Low Noise" (LN). Ne mankkaheebot, jotka omistavat automaattisella tunnistuksella olevan soittimen, eivät tietenkään tajua näistä asennoista mitään. (Soitin tunnistaa kasetin tyypin kotelossa olevien pienten reikien avulla)

Olen tässä kuvannut lähes pelkästään TDK:n nauhoja, joita minulta löytyi kattavin valikoima.

Ylh. vas. TDK D, peruskasetti. Hyvä ja halpa. Ylh. oik. TDK AD, helvetin hyvä peruskasetti. Voitti useita testejä ennen kuin TDK toi markkinoille paranneltuja versioita tuosta peruslaadustaan. Kuten alh. vas. TDK AD-S, joka ei kylläkään ollut sen parempi vaikka piti. Kalliimpi se kyllä oli. Mutta alh. oik. TDK AD-X olikin piirun verran parempi (ja kalliimpi).

Tässä vielä myöhemmin markkinoille tullut AR, joka oli olevinaan taas parempi, ja AR-X, joka myös oli parempi ja kalliimpi. Muistelisin, että tuossa mentiin jo yli kahdenkymmenen markan siinä 80/90-lukujen vaihteessa. Alarivissä pari epänormaalin pituista kasettia. 46-minuuttinen on tehty varmaan siksi, että siihen pystyi äänittämään melkein minkä tahansa vinyyliälpeen säilyttäen sen tärkeän puolenvaihtokokemuksen. 120-minuuttisia käytin aikoinaan keikkamiksauksia äänittäessäni, vaikka ei sekään tietysti aina tarpeeksi pitkä ollut. (Tarkkavaisimmat lukijat ehkä huomaavat, että keloissa näyttää olevan nauhaa suurinpiirtein saman verran vaikka pituutta on kaksinkertaisesti!!! Kyllä, pidemmissä kaseteissa on ohuempaa nauhaa, joka on tietysti herkempää vaurioitumaan, aijai.)

Siirrymme tässä IEC II - normin maailmaan, eli kromiasennossa käytettäviin nauhoihin (Type II/Chrome). Krominauha on päällystetty kromioksidilla rautaoksidin sijaan. Kromioksidi toistaa tällä kasetin alhaisella nauhanopeudella hieman paremmin korkeita taajuuksia, siksi sitä käytettiin kaseteissa. Ammattilaitteisiin ei krominauhoja yleensä valmistettu, koska niissä käytettävät nopeudet ovat suurempia ja korkeat taajuudet toistuvat siten paremmin eniwei. Se, ovatko seuraavat kasetit krominauhoja vai ei, jää TDK:n salaisuudeksi. He myivät näitä kromiasennossa käytettäviä nauhoja, mutta eivät milloinkaan sanoneet niitä krominauhoiksi. Ja ne olivatkin yleensä parempia kuin mitkään nauhat, joissa luki kromi . Krominauhan haittapuolena on nimittäin heikompi herkkyys (musa ei tule yhtä kovaa takaisin kuin normaalinauhalta) ja siitä seuraava säröytymisalttius.

Ylh. vas. TDK SA, perus High-asennossa käytettävä nauha. En oikein digannut, mutta käytin silloin tällöin, koska minulla oli neliraitakasettimankka, joka äänitti vain type II -nauhoille (Tascam 244). Ylh. oik. luuraava TDK SA-X olikin paljon parempi ja muistaakseni hinta heilui jo 30mk hujakoilla kappaleelta. Kasetteja onneksi pystyi ostamaan laatikoittain, jolloin hinta halpeni tuntuvasti, ja vielä parempana vaihtoehtona: joku Finnairilla työskentelevä sukulainen osti niitä laatikoittain Jenkeistä huomattavasti alle puoleen hintaan siitä tuntuvasti halvemmasta. Alarivissä eri vuosikerrat samoista nauhoista.

Seuraavan kuvan ylh. vas. on vielä type II TDK SF, joka oli täysin merkityksetön uusi versio.. Mutta vieressään oikealla on type IV eli ns. metallinauha: TDK MA-R. Se sisältää metallilla pinnoitetun nauhan - ei siis metallioksidilla. Näissä pitäisi olla paras signaali/kohinasuhde ja taajuustoistokin. Varmaan onkin, mutta hinta oli aivan järkyttävä ja monet halpisnauhurit eivät pystyneet näitä käyttämään, kun esimagnetointivirrat oli taas ihan erit. Tuolla muovikuoren sisällä näkyy metallinen kehikko, joka tekee kasetista noin kolme kertaa normaalia painavemman. Uskottavuuden tavoittelua selvästi.

Tänään läpikäymäni kolmensadan (eikä siinä ollut edes kaikki) kasetin joukosta löysin vain yhden, jossa luki rehellisesti Chrome. Scotch'in (3M) kasetti on se (alh. vas.). Ja alh. oik. on se toinen yksinäinen: synkistä synkin ferrokromikasetti (type III/ FeCr), jossa yritettiin tuplapäällysteellä saada hyödynnettyä sekä rauta- että kromioksidin parhaat puolet. Mielestäni lopputulos oli susi, ja monet nauhurit eivät osanneet äänittää ko. nauhalle siedettävää saundia esimagnetointiongelmien tai säätöjen puuttumisen takia.

Tuossa kasettivarastoani kuopiessa tajusin, että olen ajan mittaan antanut kaikki tosi halpiskassut pois. Aina kun on jotain demoa tai levyä pitänyt äänittää jollekin, niin olen ottanut asenteen, että ei se kuitenkaan takaisin tule, ja äänittänyt kasetille, jonka menettäminen ei kirpaise. Niinpä en tähän loppuun oikein saa haluamaani friikkishowta Olympia ja Hellesens -kasetteineen, mutta jotain kumminkin.

Ylh. vas. jostain syystä minulle kulkeutunut Yleisradion kasetti. Ovat ilmeisesti tilanneet joltain tehtaalta miljoona kasettia omilla etiketeillä. Sehän olikin varsin yleinen käytäntö aikoinaan. Ja halpa. Mutta tehtaatpa eivät ikinä myyneet tuolla tavalla parasta laatuaan, mikä varmasti sapetti montaakin studionomistajaa ja ihmetytti asiakasta ("Miks tää kuulostaa paskalta vaik se oli ihan jees studios?"). Ylh. oik. Agfan kuuluisa värillinen kassu!!! Jos lukijoissa on ketään 70-luvulla kasetteja käyttäneitä, he varmasti muistavat nämä iloisen väriset, mutta ei niin kovin hyvät kasetit. Punainen ja sininen oli ainakin vielä.

Alh. vas. c-kasetin kehittäjän Philipsin täysin ala-arvoinen muoviklöntti! Saatana että potutti aikoinaan. Anttila mainosti, että meillä on halvalla kasetteja. Mutsin duunimatka silloin kulki etäisesti Kampin Anttilan ohitse. Pyysin häntä tuomaan pari laatikollista noita (Tarjous oli 10kpl n.12mk) (olikse muuten silloin Tennispalatsissa??). Kyseessä oli tietenkin pilalle mennyt erä, joka dumpattiin lähimpään sosialistiseen maahan, johon sai myydä kasetteja, eli Soviet Finlandiin. Verenpaine nousee... Osa ei edes suostunut pyörimään, ruuveja löysentämällä jotkut sai toimimaan. Ja tuossa mulla on kotiäänityksiä 70-luvulta; ja jos mä ton laitan koneeseen, niin sieltä nousee vaan pölyä eikä ääntä kuulu. Vittu! Alh. vas. Kodakin (huomatkaa filmivalmistajien läsnäolo nauhamarkkinoilla) laatunauha ;)

Jonkunlaisen tolkun pitämiseksi minulla oli tässä enimmäkseen TDK:n nauhoja. Ja käyhän tuosta aika hyvin esille se, että jo yhdellä valmistajalla on aivan liikaa lähes samanlaisia vaihtoehtoja (siellä aikaisemmassa postauksessa on vielä yksi TDK:n normaalinauha). (Jos joku haluaa kysyä, mikä toisen valmistajan nauha vastaa näitä esitettyjä nauhoja, vastaan mielelläni.) Käytin TDK:ta mielelläni laadun ja edes kohtuullisen luotettavuuden takia. Muita hyviä merkkejä olivat BASF, Maxell, SONY, Denon, ehkä AGFAkin.

Yksi asia, joka on jäänyt kaihertamaan mieltäni, on: Miksi HIFI-lehden testeissä SONY:n nauha voitti aina? Muutoinhan kaikki testit olivat melko lailla TDK:n hallintaa. Se näytti silloin tosi epäilyttävältä ja omissa testeissäni SONYt eivät mitenkään loistaneet.

Kasettidekkejä olen omistanut enmmän kuin osaan laskea. Yleensä kaksi tai kolme yhtä aikaa. Kovassa käytössä niitä hajoili tasaiseen tahtiin ja korjaaminen on tunnetusti ollut silkkaa ajanhukkaa. (NAD, Pioneer, Marantz, Tascam...)

Tuossa alla on kuva pitkäikäisimmästä dekistäni, Harman/Kardon CD 491. Ostin sen muistaakseni vuonna 1986. Säästin pienestä palkastani ensin noin kolmanneksen hinnasta ja loput maksoin kolmessa kuukaudessa, kun silloin oli semmoinen systeemi, että lyhyessä osarissa ei tarvinnut korkoa maksaa. Hinta oli hieman yli 6000mk, joka oli meikäläiselle silloin aivan järkyttävä laaki. Mutta hyvä peli oli saatava ja ei kyllä ole kaduttanut tippaakaan.

Kuten kuvasta näkyy, kaikki on säädettävissä. Mukana tuli myös pieni ruuvari, jolla pääsee noihin rec calibration -säätöihin ja äänipään kulman säätöön kasettipesän alalaidasta. Mittarit ovat erinomaiset ja äänitystä pystyy vertailemaan livenä tape monitor -nappulalla. Huh, on se vaan hieno peli. Harmi, että se on vain kasettimankka.

Kello on nyt sen verran, että silmä menee kiinni, mutta olisin iloinen, jos esittäisitte asian tiimoilta kysymyksiä. En minäkään ihan kaikkea tiedä, mutta pohditaan sitten lisää.

Pieni lisäys 3.8.07. klo 2:22:

Zepa mainitsi siellä edellisen postauksen kommenteissa jotain Maxellin kaseteista. Kävin uudestaan läpi kasettivuortani ja tajusin omistavani myös huomattavan määrän erilaisia Maxellin kasetteja. Niillä on inhottavan sekavat tyyppimerkinnät.

Tässä valmistajan type I nauhoja:
Vas. ylh. 70/80 vaihteen Maxell UL, johon olen kaverilta kopioinut Hassisen Koneen Kaivarin keikan (27.7.1980). Olin itse myös paikalla, kaveri äänitti kannettavalla (mono-)radiomankalla. Ylh. oik. UR 80-luvun loppupuolelta, peruskauraa. Alh. vas. UD 80-luvun alkupuoliskolta, perus... Alh. oik. UD XL I, parempaa sarjaa samalta aikakaudelta, muistaakseni ihan ookoo nauha.

Alemmassa kuvassa jatkuu vielä normaaliasennon nauhojen sarja versiolla XL I-S, joka olikin sitten jo hyvä nauha; seuraaja tuolle UD XL I:lle.
Ylh. oik. on kromiasennossa käytettävä UD XL II. Alh. vas. seuraajansa XL II-S ja alh. oik. samasta nauhasta uudempi versio, jossa parempaa on lähinnä kultavärin runsaampi käyttö. (hyviä nauhoja nämä)

Taas jatkuu hieman Maxell-sarja alempaan kuvaan. Jostain pöllähti vielä UD II, joka on peruslaadun kromiasentoinen nauha (ei voi olla hyvä).
Sonyn kasetteja löytyi yllättävän vähän. Ylh. oik. Sonyn CDit 90-luvun alusta: "Tähän voi äänitää ceedeitä!" Alh. vas. aina HIFI-lehden testeissä voittanut HF-ES, Sonyn paras normaalinauha. Alh.oik. Metal-ES, legendaarisia metallinauhoja. Hyviä, mutta kipeän kalliita.

BASF oli myös kohtuullisen luotettava valmistaja. Ylh. vas. Basfin perusnormaalinauha 70-luvun puolivälissä. LH = Low Noise, High Output, eli ei tarkoita mitään, mutta sama lyhenne oli silloin monissa perusnauhoissa. Aiemmin oli se LN, eli Low Noise. Ehkä siinä jotain parannusta oli tapahtunut... Ylh. oik. Ferro Super LH 70-luvun lopusta, aikansa parhaimmistoa. Kesk. vas. Ferro Super LH I 80-luvulta, saanut nimeensä tuon määritteen "I", ookoo nauhaa. Kesk.oik. LH Extra I, halpaa perusnauhaa, kasvoton. Alh. vas. CR II-S, hieman parempi krominauha, mutta ei TDK:n tai Maxellin parhaiden tasoinen mielestäni. Alh. oik. Finnvox-studioiden kasetti, joka sisältää Basfin heikompaa krominauhaa. Ei hyvä.

Denonilla oli 80-luvulla kasettisarja, jossa numeron suureneminen povaili parempaa laatua. Heikoin oli DX 1 ja paras DX 8 ja näiden lisäksi löytyi vielä metallinauha DXM.
Tuossa löytämäni esimerkit siitä sarjasta.

Jaahas, tuon verran jaksoin etsiä asiallista matskua, eli on jälleen loppukevennyksen aika ;)

Ylhäällä Tarotin Stigmata-albumi, jonka kylkiäisenä tuli Tavastialta äänitetty live. Bluelight Records julkaisi sen CD:n lisäksi myös tuplakasettina! Alh. vas. Tarharyhmän demo. Jostain se nyt vaan tupsahti. Alh. oik. Memorex-kasetti Amerikasta, jossa mitään ei voi tehdä järkevästi. Ovat kehittäneet erilaisen kotelon. Muistaako kukaan millaisissa pakkauksissa jenkit myi CD:itä alunperin?

Tarot-pakkaus takapuolelta nähtynä ja Memorex avattuna.

Jatkoa piisaa:

Tuossa Memorexin kasetissa on avuliaasti merkitty nauhanopeus, mikä on hieman hauskaa, koska se on tosihifikäyttöön tietenkin aivan liian alhainen, ja peruskuluttajalla ei tietenkään ollut mitään mahdollisuutta soittaa nauhaa millään muulla nopeudella (siinä mielessä onnistunut standardi).

Mielenkiintoinen kysymys on, miksi nopeudeksi on valittu 1 7/8 tuumaa sekunnissa? Okei, aikojen alussa kelanauhan perusnopeudeksi oli vakiintunut 15 tuumaa sekunnissa (koska sentit varmaan keksittiin vasta myöhemmin [witsi]) ja sitä kun jaetaan kahdella tarpeeksi, niin päädyttäneen tuohon lukuun. Mutta kun formaatti on täysin omansa, niin olisihan sen voinut määrittää senteissä (vaikka 5 cm/s) ihan amerikkalaisille piruillakseen. Vaan enhän minä edes tiedä, onko Alankomaat (Philipsin kotimaa) niin menneisyydenvankila, että siellä käytetään tuumia ja paunoja ja sylejä yms. Eli siis kasettinauhan nopeus on puolet siitä, mitä käytetään alimpana mahdollisena neljännestuuman nauhan nopeutena ja leveyskin on puolet eli kahdeksasosatuuma.

Kasettidekkien yleistyminen hifilaitteistossa aiheutti tietysi kysymyksen, miten sitä toistoa voisi vielä parantaa. Dolby-kohinanvaimennus oli jo yrittänyt saada kohinaa jotenkin kuriin. Ja samalla tarjonnut ihmisille mahdollisuuden hieman raikastaa sitä ankeaa saundia jättämällä toistossa Dolbyn pois, jolloin korkeat äänet korostuvat, mutta hauskalla tavalla siten, että hiljaiset korostuvat enemmän kuin kovat (johtuen Dolbyn toiminnasta, se siis ei ole pelkkä yläpään buustaaja äänityksessä, koska silloin tulisi pelkkää säröä, vaan se suhteuttaa buustauksen dynamiikkaan). Tällöin tietysti kohinanvaimentajasta tulee kohinanlisääjaä :)

Dolbyn huono maine ei johdu idean huonoudesta (se on loistava), vaan nauhojen valmistajien kykenemättömyydestä tuottaa saman herkkyyksisiä nauhoja ja samalla tavalla eri taajuuksia toistavia nauhoja. Eli Dolby toimii oikein vain silloin, kun nauhalta tulee takaisin ääni yhtä kovaa kuin se on sinne äänitetty ja samalla taajuusbalanssilla. Tämä toteutui yleensä vain kaikkein kalliimmilla ja parhailla nauhoilla (TDK AD (-X) ja muutamat muut). Kun dekkiin laittoi halvemman nauhan, jonka herkkyys ei riittänyt, tapahtui äänenlaatua inhottavalla tavalla huonontanut ilmiö: saundi tummenee ja "kuivuu". "Kuivuminen" johtuu siitä, että ko. tapauksesssa hiljaiset korkeat äänet vaimenevat vielä kovia enemmän, jolloin kaikenlaiset jälkisoinnit, kaiut ja tauot demppaantuvat entisestään.

Magneettinauhalle tallentamisessa äänenlaatu määräytyy paljolti äänipään tietyssä ajassa "näkemän" nauhapinta-alan mukaan. Eli mitä nopeammin nauha kulkee tai mitä leveämpää se on, sitä suurempi dynamiikka ja taajuusvaste ja vakaus. (tiettyyn rajaan asti, 30 ips ei tarjoa enää valtavaa etua 15 ips:ään nähden, mutta sitäkin käytetään.)

No, tuota hifismin vaatimusta paremmasta toistosta jyrähti täyttämään SONY, kukas muukaan. He keksivät koteloida neljännestuuman nauhan ja laittoivat nopeudeksi 3 3/4 tuumaa sekunnissa. Hyvä idea. Ja valmistivat laitteita tälle formaatille. Ja sortuivat taas samaan kuin Beta-videonauhojen kanssa: eivät antaneet patenttiaan muiden käyttöön!!! Sehän johti formaatin välittömään kuolemaan. Nerokasta. (Artikkelin lopussa dumpataan taas jämät lähimpään sosialistiseen maahan, johon saa elektroniikkaa myydä.) Eräällä ystävälläni on tuollainen Elcaset-nauhuri ja se on varsin toimiva peli. Nauhat armotta kuluvat loppuun jossain vaiheessa, mutta kätevä säätömies tunkee kasettiin uuden nauhan tietty!

Alkuperäinen kasetteihin kehitetty kohinanvaimennus on nimeltään Dolby B. B erottaa sen Dolby A:sta, joka oli studionauhureihin kehitetty monimutkaisempi järjestelmä. Myöhemmin tuli vielä A:ta tehokkaampi C, joka on mielestäni erittäin hyvä järjestelmä, mutta sekin on yhtä haavoittuvainen nauhan huonoudelle ja nauhurin säädöille. (Ja Dolby A:ta seurasi studiomaailmassa Dolby SR, joka tarjoaa hyvällä nauhalla oikein säädettynä suuremman dynamiikan kuin CD-levy!)

Ideaa suuremmasta nauhanopeudesta ei kuitenkaan haudattu tyystin 70-luvulla, vaan sen kaivoi uudestaan esiin TEAC, joka alkoi valmistaa artisteille demontekonauhuriksi neliraitaista kasettinauhuria, jossa kasetti pyöri tuplanopeudella ja on sitä korkeampia ääniä paremmin toistavaa type II -laatua (pyrkimys laajempaan yläpään dynamiikkaan, joka on äänittäessä tärkeä). Lisäksi kaikki neljä raitaa ovat samaan suuntaan ja tietysti jokainen erikseen äänitettävissä. TEAC vaihtoi näille tuotteille brändiksi TASCAM:in. Ensimmäinen malli oli 144, ja sille löytyi yllättävä mannekiini, kun Bruce Springsteen äänitti sillä jossain autiomaamökissään yksin Nebraska-levyn.

Meikäläinen osti seuraavan mallin 244, jossa oli tehty paljon parannuksia, mutta yksi outo valinta: 144:ssä kohinanvaimennuksena oli Dolby B, mutta 244:ssä olikin menty Dolby C:n sijasta DBX-kohinanvaimennukseen, joka ei todellakaan ole yhtä hyvä. Veikkaan lahjontaa. DBX toimii koko taajuusalueella tasaisella kompressiolla äänityksessä ja ekspandoi ääntä taas toistettaessa. Ikävä ilmiö: jos on muuten hiljaista ja basisti vaikka hiljaa humauttaa ala-E:n, niin kuulet selvästi kuinka kohina lisääntyy. Ja todella ärsyttävän selvästi!!! Muutoin loistava peli äänityksen opiskeluun ja demontekoon.

Tällaista tällä kertaa. Päivittyyköhän tämä vielä lisääkin?

Ehkäpä en enää kirjoitakaan muuta kuin uusia päivityksiä tähän... iankaikkisesti.

Erään kasetin matkan pää tien penkalla jossain päin Suomea. 11.8.07.

Varsinaisia kohokohtia!

Kelatkaa mitä makupaloja: 69 eyes, Kuustonen, Dingo ja Irina!!! Mun sydän ei oo lyöyny ikinä näin lujaa... Onneksi en ollut Turussa. Huh.

Ilta=Sanomat rokkaa ja potkii pyllyä

Viikonlopun Ilta=Sanomissa oli juttua Tarja Turusesta. Uran uudesta alusta. Pakkohan se oli ostaa.

Kannessa on heti kutkuttava kysymys: äitiys vai tähteys. Jaa-a, tyyppi on kalliissa studiossa Irlannissa tekemässä ensimmäistä varsinaista soololevyään ilmeisesti melkoisella budjetilla. Veikkaan, että hän ei ilmoita jäävänsä kotiäidiksi just nyt. Ja niinpä hän jutussa toteaakin: "... jonain päivänä. Biologinen kello ei tikitä vielä." Vau, mikä uutinen.

Mutta itse aiheeseen. Iltiksen toimittaja on siis matkustanut kauas merten taakse tekemään haastattelua Tarjasta, joka parhaillaan työstää levyä Irlantilaisessa studiossa. Mitä toimittaja saa irti aiheesta?

Session basisti on soittanut Living Colourissa. R.E.M. tulee studioon ehkä seuraavaksi. Studiolle saapuessaan Tarja ujosteli. Irlantiin Tarja tuli Ibizalta, jossa hän ja kosketinsoittaja tekivät biisejäkin. Kiertue tulee levyn jälkeen. Ja blaa blaa blaa. Ai niin, unohtui melkein: tänne taviksilla ei ole asiaa.

Kyllä kannatti näiden tietojen takia matkustaa. Itse asiassa suunnilleen kaikki tieto session muusikoista on tiivistettynä studion kotisivuilla (www.grouselodge.com). Tarjan lausunnot olisi hyvin voinut leikellä vanhoista haastatteluista jne...

Unohtuiko jotain olennaista? Niin, se musiikki. Jälleen kerran Iltsikka on tehnyt jutun muusikosta dramaattisessa tilanteessa ja lukijoillakin epäilemättä olisi tähän mielenkiintoa (ehkä vielä vähän) juuri nyt. Vaan eipä sanota musiikista yhtään sanaa. Ei YHTÄÄN sanaa!

Eip siitä muuta, mutta laitan iloksenne tähän muutaman lainauksen, jotka ovat mielestäni hieman erisuuntaisia (tms.)

"En ole koskaan tuntenut samanlaista yhteyttä bändin kanssa..."
"...bändiläisteni positiivisuus ja omistautuminen tälle hommalle rentouttivat."
"Hän toivoo, että ainakin osa levyllä soittavista muusikoista pystyisi irrottautumaan hänen ensi vuonna alkavalle maailmankiertueelleen."

... "bändi"...

Höylä

Noi yläkerran höylääjät on kyllä sitä kastia, joka ei ihan heti lopeta. Kello on nyt noin 02:45. Veikkaan, että pari tuntia tässä vielä kuunnellaan, ellen jotenkin yllättäen nukahda.

Postasin tästä aiemminkin, mutta en nyt jaksa etsiä linkkiä. Eikä tässä mitään ongelmaa ole. Harvoin riehaantuvat.

Kuuma

Hesarin sääennustus lupaili jotain kahtakymmentä astetta tälle päivälle. Kivaa, silloinhan pystyy käppäilemään leppoisasti pitkin Kalliota kameralaukunkin kanssa kuolematta heti.

Hesari oli selvästi väärässä. Ulkonahan on jotain 30!!! Ainoa hetki, kun en hikoillut aivan tornionjokena oli istuessani varjossa terassilla jääkylmän siiderin kanssa.

Raahauduin siis takaisin kotiin, heitin vaatteet pois ja laitoin tuulettimen huutamaan. JA!!! Tein itselleni gintonicin.

Odottelen, että maailma alkaa hymyillä taas...

Dada Vinski selvittelee formaatteja

Überkuulilla oli ilmeisesti hieman c-kasetin tunnistamisvaikeuksia. No, silloinhan apuun rientää kaikkien nauhaformaattien arkistojen kuningas: Dada Vinski. Eikä aikaakaan, kun pölyn keskeltä pelmahtaa formaatti jos toinenkin äimistyneen tietokonekansan äimisteltäväksi.

"Mitä nää on?" "Ei noihin mitään binääridataa kyl o laitettu!" yms. huudot kiekuvat ilmassa. Mutta voi veikkoset, noille belsebuubin itsensä kehittelemille formaattien varsinaisille mätäpaiseille me kurjat joskus ysärikytluvulla äänittelimme shittiä sun tättiä digitaalimuadossa. Kyllä, myös c-kasetille (se oli varmasti maailman lyhytikäisin formaatti se [...philips...]).

Ylh. vas. c-kasetti kaikessa komeudesssaan. Ylh. oik.dat-nauha saatanallisessa pienuudessaan. Alh. vas. 8mm data cartridge toimimattomia back-up tallennuksia varten. Ja alh. oik. Hi-8 videonauha, jota sitäkin käytettiin äänitallennukseen niillä kummallisilla herkästi loukkaantuvilla kasiraitadigitaalimankoilla.

Samat muovinpalat toiselta puolelta. Kasettihan näyttää ihan samalta, datti on hieman tylsä, mutta noissa kasimillisissä olisi kyllä ainesta tuohon Überkuulin esilletuomaan mystiseen taideteokseen.

Tässä vielä nostalgian vuoksi vanha kunnon vhs-nauha. Niillekin vedettiin musaa joskus synkällä 90-luvulla, ja voi että me kiroiltiin niin. (vhs on tässä "nurinpäin" siksi, että huomaisimme sen olevan erilainen kuin ko. teoksessa esiintyvä kasetti)

Lisähdys:
Sami: jos tää bändi lopetti jo -89, niin kuka teki tämän???

Toimii, toimii

Aika persoonallisesti pysäyttävä otsikko. IS.

Mistä ne kaikki tulee?

"Yhä useampi ulkomaalainen turisti piipahtaa Suomessa" (tjsp.) sanoivat lähetyksen alussa.

Niin, miten sen nyt selvemmin ilmaisisikaan, että nimenomaan ulkomaalaiset turistit käväisevät Suomessa... Enempi kuin ennen... tai jotain

Kuopio Iisalmi Nivala

Jep. Tuo otsikko on Juicen livelevyn nimi, kuten kaikki varmasti tietävät. Nuokin paikkakunnat tuli nähtyä.

[ja tämä reportaashi on aloitettu 18.7. yritän nyt (23.7.) vääntää väkisin tämän loppuun]

Torstaina töitä väkertäessäni sain kummallisen tekstiviestin. Siinä oletettiin minun olevan matkalla Tampereelle. En ollut, mutta jotenkin se sai minut harkitsemaan matkustamista Tampereelle. Outo yhteensattuma, vai mitä.

Kalliossa oli sateenkaari, kun lähdin.

Matkustin siis Tampereelle, vaikka siinä ei ollutkaan mitään järkeä, ja minun olisi pitänyt olla perjantaina töissä. Päätin vain, että kesäloma alkaa just nyt. Päätös tosin vaati pari drinkkiä ja... pari lisää.

No, saavuin Tampensteriin melko myöhään, puoliltaöin. Hetken tuntui, että täällähän ei ole mitään - eli normaali Kalliomeininki: tuhansia ihmisiä oksentamassa pitkin jalkakäytäviä. Se olikin optinen harha. Mitä Kalliossa sanotaan keskiviikoksi, onkin Tampereella nimeltään Tammerfest. Eli huikaiseva juhla.

Kaveritkin löytyivät. Sitten olikin jo mukamas hirveä kiire. Pakko ehtiä PMMP:n keikalle Tullikamarille.
Jostain kumman syystä siellä oli paljon ihmisiä tuota "bändiä" "kuuntelemassa". Tsori vaan, en kykene tajuamaan, miksi kukaan täysijärkinen maksaisi kuullakseen PMMP:tä keikalla. Vaan eipä siellä täysijärkisiä ollutkaan, mikä oli tietenkin suuri helpotus.

Vedimme siinä sitten viinaa, kun ei muutakaan tekemistä ollut. Jossain vaiheessa tunsin itseni kovin väsyneeksi ja lähdin ennen muita kohti majapaikkaa. Tarkoituksenani oli tietenkin nukkua kunnolla, jotta huomenna jaksaisi matkustaa lisää ja vaikka hieman naksutella illalla.
Hotlan ikkunasta näkyi kumma tönö.

Ehdin nukkua noin puoli tuntia, kun huoneeni ovi aukeaa ryminällä ja sisään punkeaa noin kymmenen juopunutta ihmistä. Kliffaa. Kaverini on päättänyt järjestää jatkot juoneessamme. Jep jep.

Kaveri itse nukahtaa lattialle jo vartin kuluttua, eikä häntä enää saada hereille, mutta muu väki remuaa siinä parisen tuntia ja lopputuloksena tuohon vaatimattomaan kahden hengen huoneeseen jää viisi nukkujaa. Sehän on suurinpiirtein kuin grillissä nukkuisi; noin lämpötilanäkökulmasta katsottuna.

Pari tuntia nukuttuani lähden aamiaiselle. Siihen ei moni muu seurueestamme kykene. Palaan huoneeseen ja totean, että ilma on hengittämiskelvotonta, vaikka ikkuna on ollut auki koko yön. Ilmastointia ei ole. Pakenen suihkun kautta pihalle.

Terassille kokoontuu ryhmää. Havaitsemme, että Tampereella tingitään ilmastoinnin lisäksi myös hotellihenkilökunnasta. Yksi ihminen hoitaa sekä respaa että baaria (varmaan myös kokkaa ja siivoaa). Aamulonkeroiden saamiseen menee kallisarvoisia sekunteja useampi ylimääräinen. Lonkeronhakija unohtaa ostaa itselleen tupakkaa. Ja lähtee ostamaan sitä viereisestä ostoskeskuksesta mieluummin kuin hotlan baarista.

Katselemme haikeina näitä kauniita maisemia vielä hetken kyynelehtivä lonksulasi kädessämme.

Ei auta, on lähdettävä kohti Iisalmea.

Tässä kirjoittaessa tuleepi mieleeni, että viheltävät ihmiset ovat todella ilkeitä. Pakottavat minut kuuntelemaan huonoa versiota jostain pitämästään paskakappaleesta. Iljettävää. Ulkona joku imbesilli mulkku viheltää, enkä jaksa sen takia sulkea ikkunaa...

Enivei, Iisalmeen matkatessamme katselimme Suomea.

Peltoja ja tuulipyllyjä.


Saavumme Iisalmeen. Siellä on Oluset-festivaali ja totta helvetissä PMMP alkaa soittaa sillä samalla sekunnilla! Tätähän minä tulinkin kuuntelemaan. No, paljastuu siinä sitten, että joku toinen seurueesta ilmeisesti halusi tulla just nyt paikalle...

Ohjelma on kummallinen. Seuraavana on Jorma Kääriäinen Riku Niemen orkesterin kera ja heidän jälkeensä Kotiteollisuus. Jokaiselle jotakin vai ei kellekään mitään? Sataa tihuttaa kevyesti. En jaksa edes katsoa onko lukuisissa olutteltoissa jotain muuta ohjelmaa.

Yleisö on saarrettu kukkamerellä, koira lentää timanttien keskellä ja joku ottaa kuvan. Psykedeelinen näky.

Iisalmen keskustaa yöllä.

Iisalmen keskustaa aamulla. Vesistö on hävinnyt.

Tuossa yön ja aamun välissäkin oli jotain... Juu: Menemme hotelliin. Ulkona on valtavasti ihmisiä kieriskelemässä lasimurskassa. Ilmeistä ja puheista päätellen he odottelevat joukkotappelun alkumerkkiä. Joku on tehnyt itselleen liivit kruunukorkeista. Melko veijari.

Huone on yksi oudoimpia kohtaamiani. Siellä on nimittäin tolppa, joka yrittää pakottaa sängyt kiinni toisiinsa. Siirtelemme huonekaluja hetken aikaa sikin sokin ja saamme sängyille noin puolen metrin välin. Turha kai mainita, että on saatanan kuuma. Ikkuna antaa kivasti äsken mainitulle taistelutantereelle ja aukaisumekanismi hajoaa heti kättelyssä jääden pysyvästi auki. Homma vaikuttaa tuhoon tuomitulta (myöhemmin selviää, että niin se onkin).

Paikallinen opas haluaa viedä drinksulle. Aloitamme loputtomalta tuntuvan matkan hotellikompleksin labyrinteissä. Ulkokautta olisi varmaan päässyt hetkessä, mutta mepäs menemme neljän eri ravintolan kautta päämääräämme, joka on ilmeisesti helvetin esikartano. Voihan se olla itse helvettikin, en ole siellä tätä ennen käynyt. Meteli, lämpötila ja tungos sekä vanhat hevihitit vakuuttavat minut jälkimmäisen vaihtoehdon oikeellisuudesta. Parin tunnin jonottelun (voi se olla minuuttejakin, ajantaju katosi) jälkeen saamme käteemme ensimmäiset gin tonicit. Ja minun tapauksessani kyseessä oli myös viimenen gt sille illalle.

Lähden mylvien raivaamaan tietäni takaisin helvetin ylempiin kerroksiin. Kuljen mm. läpi baarin, jossa joku nuhapumppu jauhaa tosi mukaansatempaavasti ihania suomirokhittejä hymyssä suin. Pääsen respan baariin ja aion ostaa oluen. Ei käy. Valomerkki on tullut 2 minuuttia sitten. Rukoilen polvillani itkien yhtä olutta. Ei vaan käy. Julmaa on elo Iisalmessa. Kiroilen rahvaanomaisesti - arvokkuuteni (?) on mennyttä.

Huoneessa odottaa kiva ylläri: sen saatanallisen coverbändin Levoton Tuhkimo raikaa kuin viereisestä huoneesta!!!! Mitä vittua? Soitan respaan. "Nokun meillä on nää Oluset niin on tuota ohjelmaa vähän joka baarissa ja ei ole muita huoneita vapaana ehkäpä voit tulla hakemaan korvatulpat täältä jos välttämättä haluat nukkua... jne". Respassa oli itseasiassa helvetisti hiljaisempaa kuin huoneessa...

Aprikoin vaihtoehtoja: voisin mennä respaan nukkumaan! Tai sitten en. Soittaisinko poliisille? Valittaisin metelöinnistä. Ei prkl, en osaa riittävästi paikallista kieltä asioidakseni viranomaisten kanssa, heittävät vielä tyrmään, joka todennäköisesti sijaitsee em. coverbändin treenikämpän alapuolella. Tyydyn hörppimään jämiä erinäisistä pulloista toivoen sammumista.

Ja kas, pari tuntia nukuttuani kahlaan aamiaiselle :) Pirteetä!

Iisalmesta ilmeisesti länteen on tämä Hitlerin rakennuttama tutkielma maantien muotojen rikkauksista.

Nuorisoa ajelemassa Nivalan keskustassa.

Kallio-museo sijaitsee Nivalassa. Wtf? Siirtäkä se Takaisin Kallioon.

Vahvojen huumeiden aiheuttamia paikannimiä Pohjanmaalla.

Kossulatoja?

Päädymme Vaasaan. Ja jumankauta, PA on oikeassa: Vaasassa paistaa aurinko ja kaikki on muutenkin paremmin kuin esim. Keravalla (missäpä ei olisi...)

Paikallisia nähtävyyksiä (ellei sitten jompikumpi ole PA).

Jaahas, kuvasaldo Vaasasta on poikkeuksellisen heikko. Käytiin kuitenkin Rockperryssä hieman festaria kurkkaamassa. Siellä oli Nordman! Siis oikeesti, tämä ei ole vitsi. Nordman. Bäkkärillä tosiaan sai laskea itselleen olutta hanasta. Laskin siis ensimmäistä kertaa eläissäni itselleni tuopin. Johan se tähän ikään oli aikakin. Eipä sieltä juuri muuta.

Ihmiset eivät halua jäädä Vaasaan, se on aivan liian paratiisimainen paikka. Ei, he lähtevät Tampereelle. Kuulemma sitten kivempi lähteä Metallican keikalle, kun ei tarvi ajaa/istua niin montaa sataa kilometriä. Totta.

Tampereelle siis. Ja tottakai välittömästi Tullikamarille, se on kai joku paikallinen riittihomma. Sitä ennen soittaa (puhelimella) yllättäen Joonas (tai ei aivan yllättäen, koska olin tekstannut hänelle jo aiemmin Tampereella ollessani, hänellä vain oli silloin jotain kissa- ja työkiireitä[?]). Puhelimeen huutelee myös lauma muita ihmisiä - kaikki haluavat Tullikamarille (joo, paikallinen riitti selvästi), mutta avaimet eivät ole minun käsissäni. Sori.

Zen Cafe soitti. Yleisö näytti tulleen katsomaan ja kuuntelemaan juuri heitä. Mikä yhteensattuma.

Tässä vaiheessa pieni anteeksipyyntö tamperelaisille blogitutuille (moro nääs Pygmi!), oli sen verran vauhdikas lähtö, ettei tullut selvitettyä mitään miittimahdollisuuksia/kontakteja sen kummemmin... Tulevaisuus on toivomme.

Erinäisten sekoilujen ja ihmeellisten drinkkien jälkeen lähden hoipertamaan kohti hotellia ja onnistun törmäämään Joonakseen Hämeenkadulla (kello lienee jotain yli kolme?). Hän on juuri vaipumassa koomaan, mutta saa raportoitua kadottaneensa peräti kolme naista. Tuollaista tehokkuutta minäkin arvostan.

Nukun muutaman tunnin ja raahaudun aamiaiselle. Olen suorastaan ylpeä omasta aamiaiselleraahautumiskyvystäni. Pientä ylikuntoa on havaittavissa siinä, että olen aamiaisella yli tuntia liian aikaisin, sikäli kun ajatellaan maksimaalista unen määrää tuossa varsin rajallisessa aikaikkunassa, jota myös aamuyöksi kutsutaan.

Kiva turistikuva.

Sitten Hesaan ihastelemaan jonotuksen maailmanennätystä. Olisi mielestäni voinut olla noin neljä kertaa leveämpi se jono, siellä lopussahan se meni aivan heittämällä sisään. No, mehän emme jonottaneet.

Metallica soitti. Larsin überpaskat fillit alkoivat ärsyttää jo vartin jälkeen. Erilliset kitara- ja bassosoolot ovat kyllä niin skeidaa aina, etten kykene ymmärtämään. James oli symppis. Tuntikolkytviis jaksoin.

Jengiä tulossa Stadikalta.

Kuopio? Missäs se oli?

Méémı

Täähän oli hauska! (Minhiltä)



OLEN: Hämmentynyt juntti Keravalta ja Kalliosta

TEEN: Ääniä

OSAAN: Korjailla ottamistani laimeista kuvista melko siedettäviä Photoshop Elementsillä

KYTTÄÄN: Ääliömäisesti käyttäytyviä ihmisiä esim. Metallican konsertissa

SALAILEN: Tyhmyyttäni (aika hyvin välillä)

KÄYTÄN: Viinaa sekä keskiolutta, kunnes pääni on aivan aivosolutta

OLEN HAKA (MISSÄ): Nukahtamaan väärässä paikassa

OLEN SURKEA (MISSÄ): Small talkissa

OLEN PARHAIMMILLANI: Näsäviisas

TOIVEAMMATTI?: Tavallaan olen toiveammatissani, vaikka en siihen edes pyrkinyt

TAIVAS VAI HELVETTI?: Kyllä

MIKÄ VIHANNES OLISIT?: Olisin mieluusti mikä tahansa vihannes

EKA KERTA? Juu, muttei vika. Mitä tässä kysyttiin?

TIEDÄTKÖ KUINKA PAHALLE MÄTÄMUNA HAISEE?: En

LEMPIPLANEETTA?: Maassa on ollut ihan kivaa välillä. Vastaan: Maa

MINNE ET HALUAISI JOUTUA?: Armeijaan

MINNE HALUAISIT JOUTUA?: Johonkin nurtsille loikoilemaan!

MISTÄPÄIN TULEE PARAS RUOKA?: Keittiöstä päin

ENTÄ VIINI?: Ulkomailta

VILLEIN UNESI?: En nyt osaa referoida tähän yhtään, mutta on ne saatanan kummallisia välillä

MINKÄ HUONEKALUN OLET ONNISTUNUT RIKKOMAAN?: Jokusen tuolin

OLETKO TOIMINTAKYKYINEN UNISSASI TS. PUHUTKO, KÄVELETKÖ..?: Olen kuulemma puhunut unissani, jopa puhelimeen

MINKÄ MAALAISEKSI SINUA LUULLAAN ULKOMAILLA?: Englantilaiseksi, mikä on hieman outoa, mutta menköön nyt

ONKO HAPANKAALI HYVÄÄ?: EI!

MIKÄ OLIT EDELLISESSÄ ELÄMÄSSÄSI?: Maailman vanhin kilpikonna

ENTÄ MIKÄ OLET TULEVASSA ELÄMÄSSÄSI?: Koiranputki

MITEN HOROSKOOPPISI IHMISKUVAUS OSUU KOHDALLASI OIKEAAN? En muista, siitä on niin kauan, kun joku on minulle niitä lukenut

KOSKA ON SURINAMIN KANSALLISPÄIVÄ?: Varmaan siinä itsenäisyyspäivän tietämillä

IHANNEMIEHESI / NAISESI?: Ehkä löytyvät vielä joskus...

MITÄ MIELTÄ OLET NYKYISESTÄ MAAILMANTILANTEESTA?: Venäjä rules. Kohta.

ONKO MAAILMANKAIKKEUDESSA ELÄMÄÄ (MAAPALLON LISÄKSI)?: On

MITÄ TEIT ENNEN KUIN LYSÄHDIT TIETOKONEELLE?: Söin omatekemää pizzaa (sairaan hyvää)

ENTÄ MITÄPÄ TEET SEURAAVAKSI?: Enpä tiedä

PARASTA MAAILMASSA?: Musa

MIKÄ ASIA OLI KESKIAJALLA PAREMMIN KUIN NYT? En muista

ENTÄ ANTIIKISSA?: No kuka vittu nyt sinne asti muistaa?

JA KIVIKAUDELLA?: Mitä vittua???

MISSÄ MENEE RAJA?: Joka puolella

OLETKO JOSKUS PUDONNUT JOSTAIN?: Kyl

INTOHIMOSI?: Musa (rippeet jäljellä)

ONKO MAAILMANKAIKKEUDESSA JÄRJESTYSTÄ?: Mitä ihmeen järjestystä?

OVATKO MATTI & MERVI YHDESSÄ JUURI NYT?: Kysy Matilta ja Merviltä

MAINITSE 3 SUOMEN PARASTA PAIKKAA?: Järven ranta, sauna, sänky

OLETKO KOKENUT MITÄÄN YLILUONNOLLISTA?: Yliluonnollinen on luonnollista

MIKSI TAIVAS ON SININEN?: Valo heijastuu ja taittuu ja diffusoituu ja imeytyy simmuun

PARIS VAI NICOLE?: Ei ei ei

OLIKO LORDI PARAS? Ai viisuissa? No, en nyt siitäkään tiedä...

OLETKO TEHNYT MITÄÄN LUVATONTA?: Kyl

LEMPIRAVINTOLASI?: Perhelä (purettu jo)

KISSA VAI KOIRA?: Ei

OLETKO YRITTÄNYT ULKOILUTTAA USEAMPAA KISSAA YHTÄ AIKAA?: En

SAAMMEKO ILMOITTAA SINUT SYKSYN BB:IIN (BIG BROTHER)?: Ette

OLETKO KOSKAAN VAIHTANUT VAUVALLE VAIPPOJA?: Kyl

ERIKOISIN PAIKKA MISSÄ OLET NUKKUNUT?: Turku

OLETKO KOSKAAN OLLUT ”HIRVEESSÄ JIIRISSÄ”?: Aika heikko on meininki jos jiiriin joutuu

OLETKO KOSKAAN JOUTUNUT PULAAN? Missäs se on?

AIOTKOS ÄÄNESTÄÄ ENSI EDUSKUNTAVAALEISSA?: Ehk

MISTÄ TIEDEKUNNASTA LÖYTYY OUDOIMMAT TYYPIT?: Mistä mää tietäisin ku en oo ollu

OLETKO ITSE TYYPILLINEN ALASI EDUSTAJA?: Keskivartaloltani hyvinkin tyypillinen

VASTENMIELISIN TYÖ, JOTA OLET KOSKAAN TEHNYT?: Siivoaminen oli vähän tylsää, mutta ei mulla mitään vastenmielistä varsinaisesti tuu nyt mieleen

OLETKO TILANNUT MITÄÄN TV-SHOPISTA?: En

KUULUISIN / SUURIN JULKKIS, KENET OLET NÄHNYT? : En tiedä kuka niistä on kuuluisin. Mieleenpainuvinta oli istua viereisessä aamiaispöydässä John Lydonin kanssa muinoin Provinssirokissa

LAITA OIKEAAN JÄRJESTYKSEEN: KESSU, KENTSU, VÄNSKÄ, LUTI: Järjestykää!!!

MIKSI IHMISELLÄ ON UMPISUOLI?: Miksi ihmisellä on nenä?

ENTÄS KULMAKARVAT?: Entäs perskarvat???

TYPERIN ASIA, JOSTA OLET KILPAILLUT?: Kuka työntää kuulaa pisimmälle

SUOLAINEN VAI MAKEA?: Suolainen

SELITÄ AIKA: Ei oikeen irtoa ny

PISIN MATKA, JONKA OLET KÄVELLYT?: Jotain 15km

MIHIN KUNINGASPERHEESEEN HALUAISIT KUULUA?: Ruotsin. Se on mukavasti lähimpänä

TYPERIMMÄN NÄKÖINEN TRENDIVILLITYS, JONKA MUISTAT ? Ne 80-luvun olkatopatut pitkät farkkurotsit. Kuinka kellekään voi tulla sellainen visio?

KUINKA SYVÄLLÄ / ALHAALLA OLET KÄYNYT? Ehkä metrin merenpinnan alapuolella

KOSKA KÄVIT VIIMEKSI LENKILLÄ? On siitä yli kymmenen vuotta. No, kävelylenkillä joskus muutama viikko sitten kai.. ehän mä mitään muista!

ELÄTKÖ VANHEMMAKSI KUIN SUOMALAISET KESKIMÄÄRIN?: En usko

OLETKO OLLUT TULIPALOSSA?: En

HUONOIN NÄKEMÄSI ELOKUVA, JONKA OLET KUITENKIN KATSONUT LOPPUUN ASTI? Joku raamattuleffa, joka käytiin luokan kanssa katsomassa Kino Jukolassa (paloi poroksi kauan sitten). Yli kolme tuntia silmitöntä paskaa.

OLETKO KOSKAAN JOUTUNUT ROSVOTUKSI TAI HYÖKKÄYKSEN KOHTEEKSI?: Fillari on viety parikin kertaa.

KAAMEIN KÄMPPISKOKEMUS: ööö

MITÄ ASENNEVAMMOJA SINULLA ON?: Monia. Kestän huonosti monia tilanteita.

KEIHIN SUHTAUDUT ENNAKKOLUULOISESTI?: Urpoihin

ONKO TV-LUPA MAKSETTU?: On

SAAKO KÄSIALASTASI TOLKKUA?: Jos skarppaan hieman

MINKÄ MERKKISILLÄ AUTOILLA OLET AJANUT ? Ainoastaan kuplavolkkarilla. Korttia ei ole

OLETKO KOSKAAN JOUTUNUT TOSITILANTEESEEN JA JOS NIIN MISSÄ: Eikö nämä kaikki tilanteet olekaan tosia??? Maailmani mureni juuri

MITÄ HALUAISIT TUNNUSTAA MUILLE TÄSSÄ JA NYT?: Vituttaa vietävästi!

Stradivariuksen triangeli varastettu

Vissiin vähän hifisteleyä äänimerkin tuottamisessa.

Ziisus!?

Aina saa ymmärtää väärin.

Syvä Turkku ja vasemman jalan kirous

Jep, olen ollut muutaman päivän taas poissa blogeiluista. Siihen on hyvä syy. Olin Turkussa. Siellä ei nimittäin ole minkäänlaisia nettiyhteyksiä, kun se on niin vanha kaupunki. Siispä kirjekyyhkyni ja minä kirjoitamme sulka & kynä -yhdistelmillämme nyt matkakertomuksen kaukaisilta mailta.

Perjantaina nousimme kukonlaulun aikaan (Laitilan Kukko laulaa n. klo 8) ja raahauduimme kyyditsijämme luokse Hietalahden tietämille. Pikkuruinen henkilöauto kera neljän rockhenkilön starttasi sekunnilleen klo 10 ja turkkulaisen hotellin edessä olimme klo 11:30. Melko tehokasta.

Hotellin parvekkeen kello on tässä n. 12.

Muilutuimme erään kansallisen radioyhtiön autossa festarialueelle niin pirun aikaisin, että ehdimme ottaa kaljat bäkkärillä ennen ensimmäisen bändin aloitusta. Tällaista ei ole minulle aiemmin tapahtunut. Siis niinkuin aikataulullisesti.

Kuten näkyy, tässä vaiheessa tilaa oli ruhtinaallisesti.

Myös ranta oli tilava.

Sää oli mukava, vaikka näyttääkin kuvissa hieman harmaalta. Ei satanut ja lämpötila oli sopiva.

Eduardo yrittää nostaa tunnelmaa kattoon mikkitelineen avulla. Flaming Sideburns soittaa. Hyvä nimi, heikohkot biisit.

Laihiala mylvi rantalavalla hieman myöhemmin. En kehu.

Edelleen Poisonblack. Kuvan otin jostain Soneran hökötyksestä.

Olisiko Lapkon taustakangas. Joo, eihän me teitä tultukaan katsomaan, siispä bäkkärille ryystämään virvoketta.

Pitäisikö olla huolissaan, kun jägermeistertytöt puhuttelevat nimeltä? Tai kun keksii mielestään nerokkaan idean laittaa punaviiniä kokispulloon?

Tai kun rupeaa näkemään ihmeellisiä hymyileviä naamoja?

Mastodon olisi mahdollisesti ollut hyvä kuuntelukokemus, jos miksaaja olisi hieman nostanut kitaroita ja bassoa. Nyt en saanut selvää, että mitä siellä tapahtui, mutta aistin, että jotain mielenkiintoista olisi ollut ehkä tarjolla.

Bodomeja tuli katseltua hetki. Sittenhän sitä jo joutuikin lähtemään kohti keskustaan ajavaa yhdysvenettä. Mukava idea tuollainen venejuttu.

Missattuja bändejä perjantaina noin 13.

Hotellissa hetki viihtymistä, jonka jälkeen suuntasimme muiden festareilta saapuvien tuttujen kanssa taistelemaan baaripaikoista. Toivotonta touhua. Päädyimme johonkin Poroon vain siksi, että sinne pääsi jonottamatta. Aika heikko mesta. Muovisin kaikista Lappi-aiheisista ravintoloista maailmassa.

Börsiinhän me yritettiin aluksi, mutta sinne ei ollut mitään toivoa - ei edes kaikilla hotellissa asuvilla muusikoillakaan.

Lauantaina kuvasin kaupungilla turkkulaisia taloja. Ne olivat aivan erilaisia kuin Suomessa. Tämä lieni kuninkaanlinna.

Tässsä taasen tyypillinen turkkulaisen köyhälistön maja.

Ryysis oli todellakin päivän sana. Hotellin aamiaiselle menimme nerokkaasti puoli tuntia ennen sen loppumista, silloinhan tungos olisi ylimmillään. Ei tarvinnut pettyä.

Onneksi pääsimme taas etuoikeutettujen kyydillä alueelle. Olisi voinut meikäläiseltä usko loppua siinä mylvivässä äärettömässä laumassa, joka velloi kohti festaria. Ja monelta olikin loppunut. Uskonsa menettäneet makasivat siellä täällä vaellusreitin vieressä ja katselivat taivaalle silmät kiinni.

Kotiteollisuus ryynäsi jo. Muutama sadepisara tipahti kädelle ja välittömästi pakenin kohti suojaisaa bäkkäriä. Vaan mikäs siellä odottikaan? Ryysis!

Backstagealueella oli todellakin pienemmän festarin verran ihmisiä. Ja paviljongissa aivan järjettömän kuuma. Päätin delegoida juomanhakutehtävät pysyvästi sihteerille ja assistentille. Onneksi minulla oli palvelusväkeä riittävästi mukana.

Luumäkiä kävin vilkaisemassa.


Vaan siihenpä loppui meitsin musakokemukset siltä päivältä. Liikaa porukkaa, liian vaikea liikkua. Jumitin nurkassa käskien ihmisten tuoda lisää alkkomahoolijuomia yhä kiihtyvällä tahdilla. Jossain vaiheessa ajattelin käydä hakemassa kupin teetä (jotta voisin pummia kaverilta sekaan hieman minttuviinaa), ei kai se voisi olla niin jonotuttavaa... No, kahvi- ja teejono olikin melko lyhyt mutta vastaavasti maailman hitain. Jonotettuani siinä hikisessä pätsissä kymmenisen minuuttia huomasin, että teevesitermarille ei ollutkaan jonoa lain.

Ihan hauskaa siellä kyllä oli.

Ja taiteellista.

Hysteeristäkin :D

Sitten pakenin paikalta. Matkalla rannasta Uuteen Apteekkiin kohtasin avaruusaluksen. Hieman myöhemmin kohtasin kuivimman lihapiirakan, mitä olen ikinä syönyt. Hetken verran aioin jo mennä valittamaan, mutta sitten tajusin etten osaa paikallista kieltä riittävästi.

Aleksis mökötti kanssani.

Apteekissa Kauniimmalle tulee valtaisa into lähteä rokkiin takaisin. Hän haluaa nähdä In Flamesit. Vähänpä tietää, että tulemme näkemään heidät seuraavana päivänä Marinan terassilla. No, lähtiessään jättää puolikkaan tuopin pöydässämme istuvalle herralle, joka hieman tuohtuneena toteaa, että kyllä hän on rahallisesti varautunut ostamaan omat tuoppinsa tänään. Syy tuohtumiseen: hän olikin aito lottovoittaja.

Missattuja bändejä lauantaina noin 19.

Talsin sitten Apteekista kohti Börsiä, jossa muutama ystävä viritteli pikkuisia drinksuja laseihinsa mukavalla tempolla.

Toria kuvattuna Börsin yläkerrasta puolen yön tietämillä.

Taivasta samasta paikasta. Uhkaavat tummat pilvet johtuvat meikäläisen vasemman jalan päälle langetetusta kirouksesta.

Jaa mistä? No, jostain syystä tuo vasen klabi on saanut osakseen enemmän pahuutta kuin oikea. Polvi menee jumiin välillä, pari vuotta sitten iski metsästä raavittu tulehdus, joka turvotti ja punastutti oikein urakalla, kävelemään lähtiessä kantapäähän sattuu aina vähän aikaa niin perkeleesti... jne...

Nyt sitten menin kaverin saunaan ja ehdin kiivetä ylimmälle lauteelle, kun huomasin perseenalusen puuttuvan. Laskeuduin alaspäin samat lauteet ja alin porras, joka oli erillinen kiikkerä palli, luiskahti altani pois. Löin vasemman jalan kohtuullisen kipeästi saunan lasioveen, joka onneksi pysyi ehjänä. Saatanan kivaa. En sitten saunonut.

Kirkko aamuyöllä ehkä neljän maissa.

Sunnuntaina Ruissalon suuntaan katsoessa näytti sitten tällaiselta.

Sataa tihutti. Lueskelin vessassa Vareksen Hard luck café:ta. Hieman nauratti joku maininta Börsistä.

Päätimme lähteä kaupungille aistimaan tunnelmaa. Sunnuntain erikoiskuljetus lähti semmoiseen aikaan, ettemme millään heränneet siihen (yhdeltä). Emme myöskään aiemmin heränneet aamiaiselle, vaikka se oli sunnuntain kunniaksi tuntia pidempään tarjolla. Nooh... Lähimpään kauppaan sateenvarjo-ostoksille ja sitten käpöilemään varovasti kohti festariveneen lähtöpaikkaa.

Hortoilimme Hansa-korttelissa sijaitsevaan Hemingway'siin. Paha virhe. Paikan odööri oli vastenmielinen ja sisäpihalla taisi löyhähtää viemärikin. Kerrassaan outoa. Äkkiä ulos.

Pikainen soitto eräälle ex-turkkulaiselle paljasti, että lähellä sijaitsee ravintola nimeltään Koulu, joka olisi tsekkaamisen arvoinen. Kylläpä olikin! Hieno vanha rakennus, joka on tosiaan rakennettu kouluksi (tyttölyseo?).

Siellä oli myös panimo.

Päästyäni tuohon ihanuuksien ihmemaahan päätin olla lähtemättä sateiselle festarialueelle. Vanha ei jaksanut. Kauniimpi kuitenkin jaksoi.

Missattuja bändejä sunnuntaina 20.

Kävin ostamassa kassillisen siideriä ja menin takaisin hotelliin lukemaan Varesta. Oli aika mökkimäinen fiilis: luin kirjaa siideriä siemaillen ja kuuntelin sateen ropinaa avoimesta ikkunasta. Ikkunat olikin pakko pitää koko ajan auki. Tullessamme hotelliin ikkunat olivat kiinni ja mittarissa tasan 30 astetta. Kolmen päivän tuuletuksella lämpö taisi laksea johonkin 25:n tuntumiin.

Stam1nan jälkeen porukkaa alkoi valua keskustaan ja minut vaadittiin ylhäisestä yksinäisyydestäni takaisin ihmisten pariin kaatelemaan naksuja kitaani. Siispä Castleen.

Jägereitä, fisuja, olutta, siideriä ja Trivial Pursuitin voitto! No, olimme Kauniimman kanssa joukkue ja muut olivat "sinkkuja". Mutta meidän oli pakko voittaa. Panos oli sen verran kova ja sen laatuinen, etten sitä nyt tässä paljasta.


Joku trubaduuri tuli vielä lopuksi veivaamaan ravintolaan. Aivan liian kovalla volyymilla. Käyttäydyimme hävyttömästi ja marssimme lavan vierestä kauimmaiseen pöytään, josta huutelimme käsittämättömyyksiä kuten: "Viritä kitara!" "Älä viritä kitaraa!" "Soita Paranoid!" (soittiko se?).

Maanantaina kuski söi muikean pizzan Marinan terassilla ja kuskasi porukan takaisin Suomeen.

Tommonen jäi mystisesti yli.