Kaivoin sitten polkupyöränkin naftaliinista sunnuntaina. Hyvin lähti käyntiin ihan ekalla polkaisulla, vaikka olikin viettänyt kaksi talvea putkeen pihalla (tarkoittaa siis: viime kesänä en ajanut metriäkään, mikä on käsittämätöntä, minähän pidän pyöräilystä).
Tänä aamuna katsoin kuolemaa silmiin ja lähdin ajamaan kohti kaukaista työpaikkaani Pittsburgissa. Kas, sekin meni ihan hyvin. Sydänkohtaukset pystyy laskemaan yhden käden sormilla. Vain kerran jouduin taluttamaan ylämäessä.
Jaksoin ajaa takaisinkin. Ainoa ongelma oli se, että lähdin matkaan vasta 5 yli 8. Heitettyäni pyörän telineeseen ja laukun kotiin kello oli jo 10 vaille 9. Minulla ei ollut aikaa lopettaa hien virtaamista istumalla puoli tuntia pakastimessa, joten esiinnyin Siwassa hikisenä, läähättävänä ja tärisevänä ihmisrauniona. Julkisivuni oli mennyttä.
Kuitenkin n. 16 km ajettuna. Uusi terveempi elämä on alkanut.
Huomenna olen kuitenkin taas Camparin kahvassa kiinni...
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Lupaan yrittää elvytystä (Camparin toivossa tietenkin), jos omalla fillarointityömatkallani Lepuskiin ja takaisin satun näkemään mahdollisesti sydärin saaneen hahmosi. Tai no, jos ehkä huitaisen ensin sen Camparin ja sitten mietin, elvytänkö.
ReplyDeleteHikisenä, pyöräilyasusteissa kaupassa asioiminen on kyllä suuri kolaus imagolle. Joku voi luulla, että minäkin olen tosi sporttinen.
Se on ihan se ja sama, että onko pyöräilyssä pitempiä taukoja vai ei, minä pyöräilen läpi vuoden ja esiinnyn silti erittäin usein hikisenä ihmisrauniona yleisillä paikoilla. Luulen sen johtuvan Camparista.
ReplyDeleteKata
Marinadi: Pitänee siis pyöräillä pullon kera. Yleensä en kuljettele Campareita työn ja kodin välillä, vaan pidän riittävää varastoa molemmissa paikoissa. Jemmailen myös yön pimeinä tunteina hätäapupulloja reitilleni noin kilometrin välein.
ReplyDeleteIlmeiseti aika lailla samaa reittiä käytetään, jos vain radan vartta kuljet.
"Vaikka päivän aikana olin polkenut Helkamallani yli tunnin, oli vielä vedettävä tossut jalkaan ja vetäistävä pikku lenkki."
Ei muuten suju minulta. Olet siis ehkä oikeasti sporttinen :D
Kata: Toivotaan, että tämä järkyttävä huonokuntoisuus johtuu vain Camparista. Ja jos johtuukin, kyllä se on aina sen väärti ;D
(ja tervetuloa, vaikka toiseenkin kertaan, en enää pysy laskuissa)
Radan vartta veivaan, juu. Nyt on pakko sitten alkaa tiirailemaan maastoa siinä toivossa, että Camparipiilot sattuisivat silmiini. Tuleepa vähän lisäjännitystä työmatkoihin!
ReplyDeleteTai pistäpä sellainen Campari-terassi johonkin matkan varrelle pystyyn: olen välillä kaivannut siihen pysähdyspaikkaa, johon kehtaisi jättäytyä tukka kypärän alle liiskautuneena ja naama punaisena.
Niin joo toi kypärähommakin... en ole vielä kehdannut pyöräilykypärää laittaa neanderthalilaiseen päähäni, mutta nyt jo alkaa hävettää se, että 99%:lla vastaantulijoista on kypärä ja hehän katsovat kypärätöntä kuin halpaa makkaraa. Meillä on työpaikalla (jossa siis en ole töissä, kun olen freelanceri) vuosia puhuttu kattoterassin rakentamisesta. Ei se varmaan tänäkään vuonna valmistu. Mutta aika radanvarressa olisi se.
ReplyDeletetuon kypärän päälle pyöräilysellaisen vääntäminen voisikin olla aika urakka :D
ReplyDeleteTotta, ehkä se on siksikin jäänyt kokeilematta :DDD
ReplyDeleteTänä aamuna piti sitten tosissaan kiinnittää huomiota pyöräilykypärien määrään: totta, niitä on nykyisin hämmästyttävän paljon! Kypärättömiä olivat joko alle nelikymppiset miehet tai yli nelikymppisen naiset.
ReplyDeleteYritin mulkoilla heitä pahasti, mutta aurinkolasit taisivat estää tappavan katseeni perillemenon.
Pistäkääpäs terassi pystyyn, niin tulee työmatkojen nestetankkaus hoidettua!