Se alkuperäinen oli kai sangen lyhyen aikaa myynnissä, jos ollenkaan, mutta onhan joku varmaan yrittänyt irrottaa päälle läiskättyä uutta kantta. En tiä milloin tuosta on tehty uusi vinyyliversiuuni?
Toihan tuli muistaakseni alunperin jenkkimarkkinoille ja taisi olla noin kuukauden kauppojen hyllyillä ennen kuin otettiin pois myynnistä. Jotkut tahot olivat vähän närkästyneet kokoelman kannesta ... heh heh. Jos on aito, niin tulit tehneeksi hyvät kaupat. Toi vihreä vinyylin väri taitaa kuitenkin viitata uusintapainokseen ... Kyllä Google löytää sulle vastauksen.
Wikipedia: " It has been substantiated that the record was indeed for sale in some stores, including Wallich's Music City in Hollywood and some Sears stores, in limited areas and probably for only one day."
Sittemmin oli myynnissä sama albumi, jossa oli ton kannen päälle liimattu toinen kuva ja jotkut ovat jopa onnistuneet poistamaan sen liimatun kuvan.
eniwei originaalien muovissa olevien hinnat on 10000-40000
Taitaa olla originaali sitten kalleimmasta päästä Beatles-levyjä, muuten menivät muistikuvat oikeaan suuntaan. Värivinyylejä ei taidettu 60-luvulla käyttää ainakaan yleisesti. Yksi varhaisimmista mitä muistan tuoreeltaan värillisenä(kin) julkaistun oli Andy Fairweather Low'n Be Bop'n'Holla (1976). Punkaikoina niitä tuli sitten tietysti runsaasti, myös uusintapainoksia.
Hjoo, tekniikka ei värillisiä estänyt aikaisemminkaan tietysti, se on näköjään osattu jo 1910-luvulla. Ja kun tarkemmin muistelin, veljellä oli värisingleinä normijulkaisuja jo 1960-luvun alkupuolelta, kuten muistaakseni Joey Dee & the Starliters: Peppermint Twist pt 1/pt 2 (Roulette, 1961), punainen vinyyli. En tiä oliko alkuperäinen julkaisu.
Mainossingleissä oli kaikenlaisia postikortteja ja muita kuvalevyjä, pienoispoikana kuuntelin ainakin Reima-vaatemerkin isohkon postikortin kokoista mainoslevyä. ("Reima pukee lapset koreaksi, juu")
Täällä oli kaikkea jännää aiheesta: http://en.wikipedia.org/wiki/Picture_disc#Picture_discs
Huh, legendaarinen teurastajakansi. Onko oikeasti 60-luvun alkuperäinen vinyyli? Jos on, miten paksu ja painava on amerikkalainen kakku?
ReplyDeleteHyvää välipäivää toki, ettei mene pelkäksi utsimiseksi.
kuka sä noista oikein oot?
ReplyDeleteBeatlesit olivat monin tavoin edelläkävijöitä.
ReplyDeleteKuten kansikuvasta näkyy, jo 60-luvulla he osallistuivat työpajaan jossa leikeltiin pehmoleluja ja nukkeja.
Tällä työpajalla oli oleellinen vaikutus Beatlesin luomisvoimaan. Ilman sitä ei olisi syntynyt Revolveria ja Sgt Pepperiä.
varapygmi: ilmeisesti ei ole alkuperäinen. tai sitten tein tosi hyvät kaupat :)
ReplyDeletetiiuli: mä oon paul.
eero: kais huomaat että tossa on jo revolverin biisejä.
Se alkuperäinen oli kai sangen lyhyen aikaa myynnissä, jos ollenkaan, mutta onhan joku varmaan yrittänyt irrottaa päälle läiskättyä uutta kantta. En tiä milloin tuosta on tehty uusi vinyyliversiuuni?
ReplyDeleteNyt kun katsoin wikipediasta, niin sain tuon tuhannesosalla käyvästä hinnasta. On se alkuperäinen, onhan.
ReplyDeleteKansi näyttää kuvalta alkuperäisestä kannesta. Sen verran epäselvä.
Ja vinyyli on vihreä :D
Joo, muutama Revolverin biisi näkyy olevan.
ReplyDeleteOli levy alkuperäinen tai ei, niin biisit on hyviä ja alkuperäisiä. (Paitsi Act Naturally, joka on luonnollisesti cover.)
Toihan tuli muistaakseni alunperin jenkkimarkkinoille ja taisi olla noin kuukauden kauppojen hyllyillä ennen kuin otettiin pois myynnistä. Jotkut tahot olivat vähän närkästyneet kokoelman kannesta ... heh heh. Jos on aito, niin tulit tehneeksi hyvät kaupat. Toi vihreä vinyylin väri taitaa kuitenkin viitata uusintapainokseen ... Kyllä Google löytää sulle vastauksen.
ReplyDeleteWikipedia: " It has been substantiated that the record was indeed for sale in some stores, including Wallich's Music City in Hollywood and some Sears stores, in limited areas and probably for only one day."
ReplyDeleteSittemmin oli myynnissä sama albumi, jossa oli ton kannen päälle liimattu toinen kuva ja jotkut ovat jopa onnistuneet poistamaan sen liimatun kuvan.
eniwei originaalien muovissa olevien hinnat on 10000-40000
Taitaa olla originaali sitten kalleimmasta päästä Beatles-levyjä, muuten menivät muistikuvat oikeaan suuntaan. Värivinyylejä ei taidettu 60-luvulla käyttää ainakaan yleisesti. Yksi varhaisimmista mitä muistan tuoreeltaan värillisenä(kin) julkaistun oli Andy Fairweather Low'n Be Bop'n'Holla (1976). Punkaikoina niitä tuli sitten tietysti runsaasti, myös uusintapainoksia.
ReplyDeleteHjoo, tekniikka ei värillisiä estänyt aikaisemminkaan tietysti, se on näköjään osattu jo 1910-luvulla. Ja kun tarkemmin muistelin, veljellä oli värisingleinä normijulkaisuja jo 1960-luvun alkupuolelta, kuten muistaakseni Joey Dee & the Starliters: Peppermint Twist pt 1/pt 2 (Roulette, 1961), punainen vinyyli. En tiä oliko alkuperäinen julkaisu.
ReplyDeleteMainossingleissä oli kaikenlaisia postikortteja ja muita kuvalevyjä, pienoispoikana kuuntelin ainakin Reima-vaatemerkin isohkon postikortin kokoista mainoslevyä. ("Reima pukee lapset koreaksi, juu")
Täällä oli kaikkea jännää aiheesta:
http://en.wikipedia.org/wiki/Picture_disc#Picture_discs
OOH! Tosi hieno ja vielä vihreä! Olen ihan kateudesta vihreä nyt minäkin.
ReplyDelete