Kello on puoli yksi. Meikäläinen päättää lähteä kotiin; huomennahan on töitä. Seurueen muut jäsenet (kaksi miestä) lähtevät ulos tupakalle. Jään seuraksi (en tietenkään polta koska elämäntapani ovat esimerkilliset).
Samalla ovenavauksella tulee ulos myös joku tuntematon mies. Hän jää samoille neliöille ikäänkuin polttelemaan kanssamme. Ehkä vajaa 30, melko siisti, ei mitään ihmeellistä.
Tuntematon: Tiedättekö keitä te ootte?
Jari: Joo mä oon Jari.
Juha: Mä oon juha.
Kervå: Meitsi on Kervå.
Tuntematon: Eiku tiättekste ihan oikeesti keitä te oikeesti ootte???
Jari: No enhän mä sillai tiedä... onhan sitä itseään tullut etsittyä ympäri maailmaa pitkän aikaa, hahhah.
Tuntematon: Niin sä et oo normaali. Sussa on jotain pielessä.
Jari: Ohoh, nyt tuli mielenkiintonen. Onko sulla jotain niinkun heittää perusteiks, että miten sä päättelet tällasen?
Tuntematon: On mulla hyvinkin tarkat perusteet. Sä oot sairas. Sä oot friikki. Sä oot niinku aivan sairas ihminen. Ja blaa blaa blaa..
Kervå: No mun pitikin tästä lähteä, nähdään...
Nyt on pakko tunnustaa jotain. Mulla ei ole ikinä edes pienimmässä määrin esiintynyt tarvetta selittää tuikituntemattomalle ihmisille, että millainen tämä ihminen on.
Mistä tällainen outo käyttäytyminen tulee? Mä olen aivan halvaantunut aina kun tätä sattuu. En voi ymmärtää, en millään tasolla.
Huvittavinta tässä on, että tämä ei todellakaan ollut eka kerta tänä samana iltana. Onneksi ensimmäinen selittäjä oli huomattavasti symppiksempi, ehkä jopa hieman hauska. Tilanne sattui Oivassa.
Herra 47: Saanko mä nyt sanoa mitä ihmisiä te ootte. Sinä olet IT-alan toimija (Juha). Neiti siinä on näyttelijäopiskelija (seurueen naispuolinen henkilö, meni onnekseen kotiin ennen seuraavaa määrittelyepisodia). Sulla on toi komea parta (Kervå)... sä oot idänkaupan konsultti. Ja sä oot huumediileri (Jari).
Ei vittu saatana, mitä tää on?
ps. Kaikki nimet muutettu. Paitsi Tuntematon ja Kervå.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
kuulostaa siltä et tunnen noi ihmiset =) en viitsi tarkemmin eritellä ettei mua tirvaista..
ReplyDeleteMut ei oo edes montaa päivää, kun mulle kerrottiin että olen hedonisti. Nyt mä oon idänkaupan konsultti. Mitähän mä vielä ehdin olla?
ReplyDeleteSusta on niin moneksi!
ReplyDeleteVai tuollaiseen te vielä törmäsitte, todellakin hyvä, että ehdin alta pois.
yst. terveisin: töyhtöhyyppäinen näyttelijäopiskelijtar
Syy on varmasti internetissä. Mietitäänpä... joo:
ReplyDeleteKeskustelupalstoillahan on voinut jo kauan ampua nimettömästi puskista. Nyt se käytös siirretään ulkomaailmaan, koska virtuaalitodellisuus on tullut oikeaa tärkeämmäksi. Seuraavaksi nettikeskustelut alkavat puolestaan siistiytyä ja virtuaalimaailma pelastuu!
- Ei tää silti sitä selittänyt miksi joku on niin kahjo että käyttäytyy ulkona kuin foorumilla. No, yritin kuitenkin :)
"Jari" parka. olen pahoillani mutta täytyy nauraa silti. jutussa tai ehkä kerrontatavassa on jotain äärimmäisen huvittavaa. ^^
ReplyDeleteNyt on pakko tunnustaa jotain. Mulla ei ole ikinä edes pienimmässä määrin esiintynyt tarvetta selittää tuikituntemattomalle ihmisille, että millainen tämä ihminen on.
ReplyDeleteJoo, mutta sä et ookkaan normaali.
Anis: mitä vittua? enkö mä oo normaali kun en tee aivan vitun järjenvastaisia asioita???
ReplyDeletevittuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuu,
Nyt rupes taas ärsyttää takautuvasti ne megabiljoonat "sä yrität esittää tosi vaikeesti lähestyttävää, mut kuitenki sä oot salaa oikeesti kiva"-kommentit. Mitä vittua? Mä olen oikeasti kiva!
ReplyDeleteTuttu ilmiö. Maailmassa (tai ainakin Suomessa) on tietty vakiomäärä ihmisiä, joilla on pakottava tarve osoittaa (lähinnä itselleen) tuntenvansa kaikki maailman ihmiset paremmin kuin he itse.
ReplyDeleteMullekin on vuosien varrella tultu esittämään musta aika mielenkiintoisia analyysejä itsestäni - milloin olen ollut hullu, milloin mielisairaalan työntekijä, milloin jotenkin omituinen ateisti, milloin selkeästi kiihkouskovainen, milloin homo, milloin häntäheikki, milloin luotettava, milloin epäluotettava ... lähinnä kaikki määritelmät, joita on tullut niin niiden vastineeksi tullut jossain vaiheessa täysin vastakkainen analyysi.
Oma suhtautuminen näihin "totuuden analyytikkoihin" on ollut, että tekisi potkaista napakka potku kiveksille (tai naispuolisia tekisi muuten vain mieli satuttaa - henkisesti), mutta aina sitä vaan jää ihmettelemään ihmisen omituista psykologista rakennetta.
Meitä on moneen lähtöön - vaikka muutamat lähdöt olisi voinut jäädä todentamatta.
Sitten jokapaikassa on näitä "hymyilisit enemmän" tyyppejä. Vittu meinaan tulla raivohulluksi! Miten joku voi olla niin vitun epäasiallinen että menee sanomaan jossain kapakassa naiselle että hymyilisit enemmän? Kysyn vaan kun en ymmärrä. Muutenkin, minun tutkimuksieni mukaan muuten oikein erityisen paljon Suomessa, on aina joku sönköttäjä kertomassa että mikä olen, kuka olen ja mitä LUULEN olevani. Saatana.
ReplyDeleteEnhän minäkään mene kapakkaan sanomaan jollekkin urpolle, että sä olet varmasti tyhmä, hidas, yksinkertainen ja epämiellyttävä. Vaikka mieli tekiskin.
Kata on niin oikeassa. Ei oo kerta eikä kaksi, kun mulle on baarissa joku tuntematon keski-ikäinen ukko tullut selittään, että mun pitäisi ottaa rennommin tai vähän pitää enemmän hauskaa. Siis täh?
ReplyDeleteKerran yksi tyyppi jopa sanoi että on seurannut mua illan ja mun pitäis pitää enemmän hauskaa. No voi luoja, pitäisköhän tyypin itse kenties miettiä omia toimiaan baarissa, jos ei muuta tekemistä ole kuin kytätä pitääkö toiset hauskaa...
Mä jo luulin hetken aikaa, että mä oon joku selittäjämagneetti. Tavallaan kiva kuulla että se on ihan tavallista, vaikkei siis tosiaankaan ole kivaa.
ReplyDeleteMinun kokemukseni mukaan varsinkin naiset saavat alituiseen syväanalyyseja persoonastaan ja luonteestaan. Baareissa ja muualla.
ReplyDeleteMinä olen ollut mm. "sellainen h**ra jota kukaan ei huoli", "pinnallinen nainen" sekä "syntinen nainen". Lisäksi olen aika usein maalta kotoisin:-)
Olen ollut tuikituntemattomien mielestä myös matemaattisesti lahjakas, "joku missi", kasvissyöjä,lesbo, kommunisti, TAIKin opiskelija, "hyvä piirtämään" ja vaikka mitä. Hurri ja mongoloidi myös:-D
Hassuinta on että useamman kerran minua on mies tullut jututtamaan ravintolassa tokaisten heti ensalkuun: "Mitä mä sulle tulen juttelemaan, kun totta kai sinulla on poikaystävä." Ja sit ne on häipyneet, ennenkuin ehtii sanoa mitään.
Katan mainitsema hymyilemään kehottaminen on klassikko:-)
justiinsa eilen puhuttiin tosta töissä/muualla hymyilemisestä ja kämppis sanoi, että joku oli sille joskus sanonut töissä, että voisit hymyilläkin. oli vastannut, että ehämmä mitään hymyile, kun ei siitä kukaan mitään maksakaan.
ReplyDeletevakavakin palvelu voi olla pelaavaa, vittuako sitä aina virnuilemaan.
mut pakkohan se on myöntää, että hymy kyl tarttuu aika usein ja onhan se kivaa, kun on kivaa
ReplyDelete