
Saturday, December 27, 2008
Wednesday, December 24, 2008
Monday, December 22, 2008
Wednesday, December 17, 2008
Lievää matkaraportointia
Hei ystävät. Olen taas Lontoossa. On se vaan aina yhtä hassu paikka.
Pakko avautua parina sanan verran hotellista. Se ei ole aivan yhtä tasokas kuin viimeksi.
Huone on muka kahdelle hengelle. Onneksi asun siinä yksin. Se onkin ainoa "hyvä" asia.
Huoneen muita ominaisuuksia: se on kylmä ja vetoisa, haisee tosi pahalle, on saatanan meluisa ja melko rumakin. Kylppäri lainehtii vedestä suihkun jälkeen ja perinteitä kunnioittaen lattiakaivoa ei ole. Jostain helvetin syystä kylppärissä ei myöskään ole minkäänlaisia koukkuja pyyhkeille (???). Kaikista kummallisimpana piirteenä on mainittava oven ja naulakon sijainti suhteessa toisiinsa. Naulakkoa ei nimittäin mitekään saa yhtään kauemmaksi ovesta.
Hotellissa on aivan liian vähän henkilökuntaa ja ne vähätkään eivät oikein haluaisi myydä asiakkaille mitään. Baari on usemmiten suljettu kaltereilla ja ravintolassa ei vaan ole ketään töissä (ilmeisesti). Kalja on onneksi halpaa, ja hinta vaihtelee hassusti (Fosters-paintti on yleensä 2 puntaa, mutta joskus 2,75 ja listan mukaan 2,95, mutta niin paljoa en ole maksanut).
Hisseissä on tosi ilkeät vinkuvat merkkiäänet ja hissin tultua kerrokseen oven avautuminen kestää n. puoli minuuttia (pitääpä ottaa aikaa).
Hotelli oli saanut jossain brosyyrissa kolme tähteä. Sanoinkin kavereille tulomatkalla, että tuntien paikallisen meiningin, niin se oikeasti tarkoittaa kolmea kymmenestä. Hyvin piti paikkansa.
Kuvia ei nyt vielä ole, koska olemme olleet aivan viihteellä kaksi päivää ja kameraan on tarttunut vain lapsilta (teiltä) kiellettyä materiaalia. Töitä on to iltana ja koko pe. Takaisin La.
Pakko avautua parina sanan verran hotellista. Se ei ole aivan yhtä tasokas kuin viimeksi.
Huone on muka kahdelle hengelle. Onneksi asun siinä yksin. Se onkin ainoa "hyvä" asia.
Huoneen muita ominaisuuksia: se on kylmä ja vetoisa, haisee tosi pahalle, on saatanan meluisa ja melko rumakin. Kylppäri lainehtii vedestä suihkun jälkeen ja perinteitä kunnioittaen lattiakaivoa ei ole. Jostain helvetin syystä kylppärissä ei myöskään ole minkäänlaisia koukkuja pyyhkeille (???). Kaikista kummallisimpana piirteenä on mainittava oven ja naulakon sijainti suhteessa toisiinsa. Naulakkoa ei nimittäin mitekään saa yhtään kauemmaksi ovesta.
Hotellissa on aivan liian vähän henkilökuntaa ja ne vähätkään eivät oikein haluaisi myydä asiakkaille mitään. Baari on usemmiten suljettu kaltereilla ja ravintolassa ei vaan ole ketään töissä (ilmeisesti). Kalja on onneksi halpaa, ja hinta vaihtelee hassusti (Fosters-paintti on yleensä 2 puntaa, mutta joskus 2,75 ja listan mukaan 2,95, mutta niin paljoa en ole maksanut).
Hisseissä on tosi ilkeät vinkuvat merkkiäänet ja hissin tultua kerrokseen oven avautuminen kestää n. puoli minuuttia (pitääpä ottaa aikaa).
Hotelli oli saanut jossain brosyyrissa kolme tähteä. Sanoinkin kavereille tulomatkalla, että tuntien paikallisen meiningin, niin se oikeasti tarkoittaa kolmea kymmenestä. Hyvin piti paikkansa.
Kuvia ei nyt vielä ole, koska olemme olleet aivan viihteellä kaksi päivää ja kameraan on tarttunut vain lapsilta (teiltä) kiellettyä materiaalia. Töitä on to iltana ja koko pe. Takaisin La.
Sunday, December 14, 2008
Aika valaisevaa
Valokuvauksen harrastajalle.
Aika moni noista pikkujoulukuvista vihjaa siihen suuntaan, että ympäristön havainnointi ei ole aivan ykkösluokkaa ollut. Onneksi suuri osa on muiden kuin minun ottamia :)
Aika moni noista pikkujoulukuvista vihjaa siihen suuntaan, että ympäristön havainnointi ei ole aivan ykkösluokkaa ollut. Onneksi suuri osa on muiden kuin minun ottamia :)
Saturday, December 13, 2008
Pikkujoulut













Pakkohan se on nyt tässä kertoa, että yhteen rintaan meikä piirsi kirkkoveneen sivultapäin, mikä oli siinä tilassa mielestäni nerokkainta ikinä. Kuvaa ei tule. En nyt oikein muista mitä niihin muihin rintoihin piirtelin, toivottavasti lähtivät pesussa helposti pois.
Kiitos ja anteeksi.
ps. kenen tonttulakki mulla on?
Wednesday, December 3, 2008
Hetki Hiutaleen ulkopuolella
Kello on puoli yksi. Meikäläinen päättää lähteä kotiin; huomennahan on töitä. Seurueen muut jäsenet (kaksi miestä) lähtevät ulos tupakalle. Jään seuraksi (en tietenkään polta koska elämäntapani ovat esimerkilliset).
Samalla ovenavauksella tulee ulos myös joku tuntematon mies. Hän jää samoille neliöille ikäänkuin polttelemaan kanssamme. Ehkä vajaa 30, melko siisti, ei mitään ihmeellistä.
Tuntematon: Tiedättekö keitä te ootte?
Jari: Joo mä oon Jari.
Juha: Mä oon juha.
Kervå: Meitsi on Kervå.
Tuntematon: Eiku tiättekste ihan oikeesti keitä te oikeesti ootte???
Jari: No enhän mä sillai tiedä... onhan sitä itseään tullut etsittyä ympäri maailmaa pitkän aikaa, hahhah.
Tuntematon: Niin sä et oo normaali. Sussa on jotain pielessä.
Jari: Ohoh, nyt tuli mielenkiintonen. Onko sulla jotain niinkun heittää perusteiks, että miten sä päättelet tällasen?
Tuntematon: On mulla hyvinkin tarkat perusteet. Sä oot sairas. Sä oot friikki. Sä oot niinku aivan sairas ihminen. Ja blaa blaa blaa..
Kervå: No mun pitikin tästä lähteä, nähdään...
Nyt on pakko tunnustaa jotain. Mulla ei ole ikinä edes pienimmässä määrin esiintynyt tarvetta selittää tuikituntemattomalle ihmisille, että millainen tämä ihminen on.
Mistä tällainen outo käyttäytyminen tulee? Mä olen aivan halvaantunut aina kun tätä sattuu. En voi ymmärtää, en millään tasolla.
Huvittavinta tässä on, että tämä ei todellakaan ollut eka kerta tänä samana iltana. Onneksi ensimmäinen selittäjä oli huomattavasti symppiksempi, ehkä jopa hieman hauska. Tilanne sattui Oivassa.
Herra 47: Saanko mä nyt sanoa mitä ihmisiä te ootte. Sinä olet IT-alan toimija (Juha). Neiti siinä on näyttelijäopiskelija (seurueen naispuolinen henkilö, meni onnekseen kotiin ennen seuraavaa määrittelyepisodia). Sulla on toi komea parta (Kervå)... sä oot idänkaupan konsultti. Ja sä oot huumediileri (Jari).
Ei vittu saatana, mitä tää on?
ps. Kaikki nimet muutettu. Paitsi Tuntematon ja Kervå.
Samalla ovenavauksella tulee ulos myös joku tuntematon mies. Hän jää samoille neliöille ikäänkuin polttelemaan kanssamme. Ehkä vajaa 30, melko siisti, ei mitään ihmeellistä.
Tuntematon: Tiedättekö keitä te ootte?
Jari: Joo mä oon Jari.
Juha: Mä oon juha.
Kervå: Meitsi on Kervå.
Tuntematon: Eiku tiättekste ihan oikeesti keitä te oikeesti ootte???
Jari: No enhän mä sillai tiedä... onhan sitä itseään tullut etsittyä ympäri maailmaa pitkän aikaa, hahhah.
Tuntematon: Niin sä et oo normaali. Sussa on jotain pielessä.
Jari: Ohoh, nyt tuli mielenkiintonen. Onko sulla jotain niinkun heittää perusteiks, että miten sä päättelet tällasen?
Tuntematon: On mulla hyvinkin tarkat perusteet. Sä oot sairas. Sä oot friikki. Sä oot niinku aivan sairas ihminen. Ja blaa blaa blaa..
Kervå: No mun pitikin tästä lähteä, nähdään...
Nyt on pakko tunnustaa jotain. Mulla ei ole ikinä edes pienimmässä määrin esiintynyt tarvetta selittää tuikituntemattomalle ihmisille, että millainen tämä ihminen on.
Mistä tällainen outo käyttäytyminen tulee? Mä olen aivan halvaantunut aina kun tätä sattuu. En voi ymmärtää, en millään tasolla.
Huvittavinta tässä on, että tämä ei todellakaan ollut eka kerta tänä samana iltana. Onneksi ensimmäinen selittäjä oli huomattavasti symppiksempi, ehkä jopa hieman hauska. Tilanne sattui Oivassa.
Herra 47: Saanko mä nyt sanoa mitä ihmisiä te ootte. Sinä olet IT-alan toimija (Juha). Neiti siinä on näyttelijäopiskelija (seurueen naispuolinen henkilö, meni onnekseen kotiin ennen seuraavaa määrittelyepisodia). Sulla on toi komea parta (Kervå)... sä oot idänkaupan konsultti. Ja sä oot huumediileri (Jari).
Ei vittu saatana, mitä tää on?
ps. Kaikki nimet muutettu. Paitsi Tuntematon ja Kervå.
Tuesday, December 2, 2008
Firman pikkujoulut (slight return)
Subscribe to:
Posts (Atom)