Siis viime viikkoko meni jo?

Kevyt katsahdus.

Joskus alkuviikosta olin Milenkassa kaljalla. Siellä oli hassuja ihmisiä ja baarimikko, joka pakotti raittiin neitosen juomaan olutta. Kauhistus. Onneksi se meni aikaisin kiinni. Taisi olla tiistai muuten.

Keskiviikkona oli tarkoitus mennä työkaverin kanssa Toveriin visailemaan, mutta ei uskallettu, kun se oli joku juhlavisailu ja baari tod. näk. täynnä ihmisiä.

Nythän mä muistinkin, että piipahdin kuitenkin jo maanantaina hörppäämässä oluen Toverissa. Siellä ei ollut juuri ketään. Itse asiassa kun lähdin sieltä, olin ollut hetken aikaa ainoa asiakas. Kotiin päästyäni soi yllättäen puhelin. Siellä oli eräs bloggaaja, joka ehdotti oluenottoalustaksi Mascot-nimistä ravintolaa. Tuli sitten oltua siellä sulkemiseen asti.

Takaisin aikajanalle.

Keskiviikkona ei siis menty työkaverin kanssa Toveriin, mutta mentiin Säveleen. Siellä oli oikein kliffaa hei. Yllättävä tuttu tarjoilemassa ja yllättävän vaatekappaleen saaminen lahjaksi. Wau. Lähdettiin kuitenkin ennen valomerkkiä.

Torstaina olikin sitten hieman oudompi meininki. Kaverit tulivat jo työpaikalle kilistelemään. Katsottiin yhden dvd:n koevedos skippaillen läpi ja sekoiteltiin joitain omituisia drinksuja (kossugambinavalkkarisprite).

Dvd:n jälkeen olikin mukava singahtaa Rumban 25v. bileisiin aina yhtä omituiseen Apollo-juottolaan. Hommat olivat alkaneet jo pari tuntia aiemmin ja tungos oli ihan järjetön. Ilmainen limpparikin oli lopuillaan hetken päästä, mutta ystävät auttoivat miestä hädässä ja kantoivat nesteitä pöytään kaksin käsin ja olan takaa jne...

Bändejäkin oli oikein soittamassa. Mm. Indica ja Disco Ensemble. En nähnyt niitä.

Rumbasta jatkoille jonkun hippiartistin hotelliin, jossa omituisten drinkkien labra jatkui. Kuvia räpsittiin. Ovat erittäin outoja.

Vaan sieltäpä vielä jengin hieman harvennuttua jatkonjatkoille Kamppiin ystävän kämpille. Joo, taisi uni voittaa melko pian.

Perjantaiaamuna alkoikin sitten jo olla ihan kiva fiilis. En suostunut nousemaan makuualustaltani ennenkuin joku ojentaa drinksun. Se minulle myös ojennettiin. Sitten tilattiin pizzat runsaalla valkosipulilla. Niin runsaalla, että sitä tuli purkissa n. puoli kiloa pizzojen mukana.

Töihin olisi pitänyt mennä. En mennyt (tästä ratkaisusta en nyt ole erityisen ylpeä). Ja kas, joku sai idean: mennäänpä Tampereelle Kerhoon oluelle, minä maksan (kyllä, se saatoin olla minä).

Hyppäsimme junaan ja menimme Treelle ja Kerhoon ja kivaa oli. Kolusimme myös pari muuta paikallista baaria ja tapasimme yllättäviä tuttuja Helsingistä ja muualtakin.

Jossain vaiheessa olimme ryömineet viimeiseen helsinginjunaan, mutta siitä en enää muista mitään. Meille kuitenkin oli vielä myyty ravintolavaunussa, mitä minä pidän varsin kummallisena ratkaisuna. Happi ei ollut enää ensiluokkainen.

Lauantaina avasin silmäni joskus aamupäivällä ja hetkeen en tiennyt yhtään missä olin. Outo fiilis muuten. No, jostain syystä olin sijoittunut nukkumaan kaverin kotiin, josta matkaa omaan kotiini on n. sata metriä. Hetki siinä tosiaan meni ihmetellessä hiukan vierasta ympäristöä ja sitä, miten me muka olimme jostain vielä napanneet koiran ryyppyseuraksi. Vaan koirapa olikin ihan omassa kodissaan.

Hiippailu kohti kotia oli tosiasia. Ja myös hetken kuluttua alkavat lähisukulaisen synttärit Keravalla. Sinne siis singahtaen varsin hehkeänä. Onneksi siellä oli muitakin juoppoja.

Lauantai-iltana hiipuilevaa loivennusta mukavien melkein-naapureiden seurassa Kalliossa.

Sunnuntai ei ollutkaan aivan niin paha kuin olisin kuvitellut. Torkuin pitkälle iltapäivään, mutta pääsin lopulta jalkeille ja hoidin lupaamani työpaikkaesittelyn. Jes!

Sitten tulinkin uskoon ja raitistuin.

Sen pituinen se.


ps. Tämän tarinan tarkoitus on muistuttaa minua itseäni siitä, että voishan sitä joskus välillä vähän jarruttaakin, vaikka olisi kuinka hauskaa. Mutta sehän on mennyttä elämää se; nyt olen uskossa ja raitis! Jihaa!

pps. Älkää lyökö kovaa.

edit-ppps. Unohdinpa kiittää ratkaisevasta limutoimituksesta. Kiitos.