Nyt tuli niin unohtumattomat Siwan kassajonossa, että on pakko kirjata heti tuoreeltaan.
Kommentoijana prätkäkuteisiin pukeutunut imelästi hyräilevä 30+ mies.
Kommentaattori: Jaaha, sulla onkin tulossa varsinaiset syömäjäiset. On tossa herkkuja. Taidatkin olla oikeen hedonisti.
Kervå: ...
En sanonut mitään. Melkosta hedonismia onkin ostaa isohkon salaatin tarvikkeet Siwasta. Mäyris ja pari limua siihen päälle.
Mutta: jonon perään tulee spuge (siis spugempi kuin minä) ostaakseen HK:n blöön ja piimän.
Kommentaattori spugelle: Hei sä oot jotenkin tutun näkönen. Ollaanko me oltu yhtaikaa mielisairaalassa?
Spuge: No en todellakaan oo ollu!
Kommentaattori: Sieltä jostain sä oot tuttu kyllä. (Alkaa vielä vihellellä, saatana)
Ihan piristävää.
Friday, November 28, 2008
Tuesday, November 25, 2008
Niin se vaan nyt on
Huono keli. Vaikea liikkua. Moni haluaisi taksin. Taksikeskus kaatuu.
Pikkujouluperjantaiyö. Moni haluaisi taksin. Taksikeskus kaatuu.
Näin meillä Suomessa.
Teknologia.
Runo.
Pikkujouluperjantaiyö. Moni haluaisi taksin. Taksikeskus kaatuu.
Näin meillä Suomessa.
Teknologia.
Runo.
Sunday, November 23, 2008
Saturday, November 22, 2008
En ymmärrä tätä uutista
"Kraftwerkille takkiin tekijänoikeuskiistassa
21.11.2008 09:47
Saksalainen syntikkapopin pioneeriyhtye Kraftwerk on hävinnyt oikeuskiistan, joka koski tekijänoikeuksia. Hampurin valtionoikeus tuomitsi aiemmin saksalaisen tuottajan syylliseksi tekijänoikeuksien rikkomiseen.
Hampurin siviilioikeus kuitenkin katsoi, ettei rap-tuottaja Moses Pelham syyllistynyt rikokseen lainatessaan kahden sekunnin samplen Kraftwerkin Metal On Metal-kappaleesta. Oikeuden mukaan sample ei ole riittävän yhdenkaltainen Kraftwerkin kappaleen kanssa.
Kyseinen "lainaus" sisältyi vuonna 1997 ilmestyneellä Nut Mir-hitille."
mesta.net
Samassa uutisessa todetaan, että Moses on syyllistynyt tekijänoikeusrikkomukseen "lainatessaan kahden sekunnin samplen Kraftwerkin Metal On Metal-kappaleesta".
...ja että ei ole syyllistynyt tekijänoikeusrikkomukseen: "sample ei ole riittävän yhdenkaltainen Kraftwerkin kappaleen kanssa".
Mitä tässä nyt uutisoidaan? Onko uutinen vain käännetty päin vittua?
Ja sitten vielä "lainaus". Oliko se lainaus vai "lainaus"? Saatana! Koittakaa ny vähän >:(
21.11.2008 09:47
Saksalainen syntikkapopin pioneeriyhtye Kraftwerk on hävinnyt oikeuskiistan, joka koski tekijänoikeuksia. Hampurin valtionoikeus tuomitsi aiemmin saksalaisen tuottajan syylliseksi tekijänoikeuksien rikkomiseen.
Hampurin siviilioikeus kuitenkin katsoi, ettei rap-tuottaja Moses Pelham syyllistynyt rikokseen lainatessaan kahden sekunnin samplen Kraftwerkin Metal On Metal-kappaleesta. Oikeuden mukaan sample ei ole riittävän yhdenkaltainen Kraftwerkin kappaleen kanssa.
Kyseinen "lainaus" sisältyi vuonna 1997 ilmestyneellä Nut Mir-hitille."
mesta.net
Samassa uutisessa todetaan, että Moses on syyllistynyt tekijänoikeusrikkomukseen "lainatessaan kahden sekunnin samplen Kraftwerkin Metal On Metal-kappaleesta".
...ja että ei ole syyllistynyt tekijänoikeusrikkomukseen: "sample ei ole riittävän yhdenkaltainen Kraftwerkin kappaleen kanssa".
Mitä tässä nyt uutisoidaan? Onko uutinen vain käännetty päin vittua?
Ja sitten vielä "lainaus". Oliko se lainaus vai "lainaus"? Saatana! Koittakaa ny vähän >:(
Monday, November 17, 2008
Friday, November 14, 2008
Firman pikkujoulut
Wednesday, November 12, 2008
Dilemma
Silloin kun tapahtuu, ei ehdi kirjoittamaan. Silloin kun ei tapahdu, ehtii kirjoittamaan, mutta ei ole juurikaan kirjoitettavaa.
=>
Koskaan ei voi voittaa.
=>
Koskaan ei voi voittaa.
Thursday, November 6, 2008
Wednesday, November 5, 2008
Elämän iloja
Tuesday, November 4, 2008
Siis viime viikkoko meni jo?
Kevyt katsahdus.
Joskus alkuviikosta olin Milenkassa kaljalla. Siellä oli hassuja ihmisiä ja baarimikko, joka pakotti raittiin neitosen juomaan olutta. Kauhistus. Onneksi se meni aikaisin kiinni. Taisi olla tiistai muuten.
Keskiviikkona oli tarkoitus mennä työkaverin kanssa Toveriin visailemaan, mutta ei uskallettu, kun se oli joku juhlavisailu ja baari tod. näk. täynnä ihmisiä.
Nythän mä muistinkin, että piipahdin kuitenkin jo maanantaina hörppäämässä oluen Toverissa. Siellä ei ollut juuri ketään. Itse asiassa kun lähdin sieltä, olin ollut hetken aikaa ainoa asiakas. Kotiin päästyäni soi yllättäen puhelin. Siellä oli eräs bloggaaja, joka ehdotti oluenottoalustaksi Mascot-nimistä ravintolaa. Tuli sitten oltua siellä sulkemiseen asti.
Takaisin aikajanalle.
Keskiviikkona ei siis menty työkaverin kanssa Toveriin, mutta mentiin Säveleen. Siellä oli oikein kliffaa hei. Yllättävä tuttu tarjoilemassa ja yllättävän vaatekappaleen saaminen lahjaksi. Wau. Lähdettiin kuitenkin ennen valomerkkiä.
Torstaina olikin sitten hieman oudompi meininki. Kaverit tulivat jo työpaikalle kilistelemään. Katsottiin yhden dvd:n koevedos skippaillen läpi ja sekoiteltiin joitain omituisia drinksuja (kossugambinavalkkarisprite).
Dvd:n jälkeen olikin mukava singahtaa Rumban 25v. bileisiin aina yhtä omituiseen Apollo-juottolaan. Hommat olivat alkaneet jo pari tuntia aiemmin ja tungos oli ihan järjetön. Ilmainen limpparikin oli lopuillaan hetken päästä, mutta ystävät auttoivat miestä hädässä ja kantoivat nesteitä pöytään kaksin käsin ja olan takaa jne...
Bändejäkin oli oikein soittamassa. Mm. Indica ja Disco Ensemble. En nähnyt niitä.
Rumbasta jatkoille jonkun hippiartistin hotelliin, jossa omituisten drinkkien labra jatkui. Kuvia räpsittiin. Ovat erittäin outoja.
Vaan sieltäpä vielä jengin hieman harvennuttua jatkonjatkoille Kamppiin ystävän kämpille. Joo, taisi uni voittaa melko pian.
Perjantaiaamuna alkoikin sitten jo olla ihan kiva fiilis. En suostunut nousemaan makuualustaltani ennenkuin joku ojentaa drinksun. Se minulle myös ojennettiin. Sitten tilattiin pizzat runsaalla valkosipulilla. Niin runsaalla, että sitä tuli purkissa n. puoli kiloa pizzojen mukana.
Töihin olisi pitänyt mennä. En mennyt (tästä ratkaisusta en nyt ole erityisen ylpeä). Ja kas, joku sai idean: mennäänpä Tampereelle Kerhoon oluelle, minä maksan (kyllä, se saatoin olla minä).
Hyppäsimme junaan ja menimme Treelle ja Kerhoon ja kivaa oli. Kolusimme myös pari muuta paikallista baaria ja tapasimme yllättäviä tuttuja Helsingistä ja muualtakin.
Jossain vaiheessa olimme ryömineet viimeiseen helsinginjunaan, mutta siitä en enää muista mitään. Meille kuitenkin oli vielä myyty ravintolavaunussa, mitä minä pidän varsin kummallisena ratkaisuna. Happi ei ollut enää ensiluokkainen.
Lauantaina avasin silmäni joskus aamupäivällä ja hetkeen en tiennyt yhtään missä olin. Outo fiilis muuten. No, jostain syystä olin sijoittunut nukkumaan kaverin kotiin, josta matkaa omaan kotiini on n. sata metriä. Hetki siinä tosiaan meni ihmetellessä hiukan vierasta ympäristöä ja sitä, miten me muka olimme jostain vielä napanneet koiran ryyppyseuraksi. Vaan koirapa olikin ihan omassa kodissaan.
Hiippailu kohti kotia oli tosiasia. Ja myös hetken kuluttua alkavat lähisukulaisen synttärit Keravalla. Sinne siis singahtaen varsin hehkeänä. Onneksi siellä oli muitakin juoppoja.
Lauantai-iltana hiipuilevaa loivennusta mukavien melkein-naapureiden seurassa Kalliossa.
Sunnuntai ei ollutkaan aivan niin paha kuin olisin kuvitellut. Torkuin pitkälle iltapäivään, mutta pääsin lopulta jalkeille ja hoidin lupaamani työpaikkaesittelyn. Jes!
Sitten tulinkin uskoon ja raitistuin.
Sen pituinen se.
ps. Tämän tarinan tarkoitus on muistuttaa minua itseäni siitä, että voishan sitä joskus välillä vähän jarruttaakin, vaikka olisi kuinka hauskaa. Mutta sehän on mennyttä elämää se; nyt olen uskossa ja raitis! Jihaa!
pps. Älkää lyökö kovaa.
edit-ppps. Unohdinpa kiittää ratkaisevasta limutoimituksesta. Kiitos.
Joskus alkuviikosta olin Milenkassa kaljalla. Siellä oli hassuja ihmisiä ja baarimikko, joka pakotti raittiin neitosen juomaan olutta. Kauhistus. Onneksi se meni aikaisin kiinni. Taisi olla tiistai muuten.
Keskiviikkona oli tarkoitus mennä työkaverin kanssa Toveriin visailemaan, mutta ei uskallettu, kun se oli joku juhlavisailu ja baari tod. näk. täynnä ihmisiä.
Nythän mä muistinkin, että piipahdin kuitenkin jo maanantaina hörppäämässä oluen Toverissa. Siellä ei ollut juuri ketään. Itse asiassa kun lähdin sieltä, olin ollut hetken aikaa ainoa asiakas. Kotiin päästyäni soi yllättäen puhelin. Siellä oli eräs bloggaaja, joka ehdotti oluenottoalustaksi Mascot-nimistä ravintolaa. Tuli sitten oltua siellä sulkemiseen asti.
Takaisin aikajanalle.
Keskiviikkona ei siis menty työkaverin kanssa Toveriin, mutta mentiin Säveleen. Siellä oli oikein kliffaa hei. Yllättävä tuttu tarjoilemassa ja yllättävän vaatekappaleen saaminen lahjaksi. Wau. Lähdettiin kuitenkin ennen valomerkkiä.
Torstaina olikin sitten hieman oudompi meininki. Kaverit tulivat jo työpaikalle kilistelemään. Katsottiin yhden dvd:n koevedos skippaillen läpi ja sekoiteltiin joitain omituisia drinksuja (kossugambinavalkkarisprite).
Dvd:n jälkeen olikin mukava singahtaa Rumban 25v. bileisiin aina yhtä omituiseen Apollo-juottolaan. Hommat olivat alkaneet jo pari tuntia aiemmin ja tungos oli ihan järjetön. Ilmainen limpparikin oli lopuillaan hetken päästä, mutta ystävät auttoivat miestä hädässä ja kantoivat nesteitä pöytään kaksin käsin ja olan takaa jne...
Bändejäkin oli oikein soittamassa. Mm. Indica ja Disco Ensemble. En nähnyt niitä.
Rumbasta jatkoille jonkun hippiartistin hotelliin, jossa omituisten drinkkien labra jatkui. Kuvia räpsittiin. Ovat erittäin outoja.
Vaan sieltäpä vielä jengin hieman harvennuttua jatkonjatkoille Kamppiin ystävän kämpille. Joo, taisi uni voittaa melko pian.
Perjantaiaamuna alkoikin sitten jo olla ihan kiva fiilis. En suostunut nousemaan makuualustaltani ennenkuin joku ojentaa drinksun. Se minulle myös ojennettiin. Sitten tilattiin pizzat runsaalla valkosipulilla. Niin runsaalla, että sitä tuli purkissa n. puoli kiloa pizzojen mukana.
Töihin olisi pitänyt mennä. En mennyt (tästä ratkaisusta en nyt ole erityisen ylpeä). Ja kas, joku sai idean: mennäänpä Tampereelle Kerhoon oluelle, minä maksan (kyllä, se saatoin olla minä).
Hyppäsimme junaan ja menimme Treelle ja Kerhoon ja kivaa oli. Kolusimme myös pari muuta paikallista baaria ja tapasimme yllättäviä tuttuja Helsingistä ja muualtakin.
Jossain vaiheessa olimme ryömineet viimeiseen helsinginjunaan, mutta siitä en enää muista mitään. Meille kuitenkin oli vielä myyty ravintolavaunussa, mitä minä pidän varsin kummallisena ratkaisuna. Happi ei ollut enää ensiluokkainen.
Lauantaina avasin silmäni joskus aamupäivällä ja hetkeen en tiennyt yhtään missä olin. Outo fiilis muuten. No, jostain syystä olin sijoittunut nukkumaan kaverin kotiin, josta matkaa omaan kotiini on n. sata metriä. Hetki siinä tosiaan meni ihmetellessä hiukan vierasta ympäristöä ja sitä, miten me muka olimme jostain vielä napanneet koiran ryyppyseuraksi. Vaan koirapa olikin ihan omassa kodissaan.
Hiippailu kohti kotia oli tosiasia. Ja myös hetken kuluttua alkavat lähisukulaisen synttärit Keravalla. Sinne siis singahtaen varsin hehkeänä. Onneksi siellä oli muitakin juoppoja.
Lauantai-iltana hiipuilevaa loivennusta mukavien melkein-naapureiden seurassa Kalliossa.
Sunnuntai ei ollutkaan aivan niin paha kuin olisin kuvitellut. Torkuin pitkälle iltapäivään, mutta pääsin lopulta jalkeille ja hoidin lupaamani työpaikkaesittelyn. Jes!
Sitten tulinkin uskoon ja raitistuin.
Sen pituinen se.
ps. Tämän tarinan tarkoitus on muistuttaa minua itseäni siitä, että voishan sitä joskus välillä vähän jarruttaakin, vaikka olisi kuinka hauskaa. Mutta sehän on mennyttä elämää se; nyt olen uskossa ja raitis! Jihaa!
pps. Älkää lyökö kovaa.
edit-ppps. Unohdinpa kiittää ratkaisevasta limutoimituksesta. Kiitos.
Sunday, November 2, 2008
Subscribe to:
Posts (Atom)