Maalla taas

Nyt on tiistai. Tuossa aamiaisella lueskelin kuitenkin sunnuntaihesarin. Täällä satojen kilometrien päässähän saa mukavaa etäisyyttä stadilaiseen mun-oma-napa-heti-nyt-tänne -kulttuuriin (jaa mihin?). Ilmeisesti etäisyyden kylkiäisenä tulee tällainen kahden päivän viive.

Muutama tikku osui silmään. (Kuvat ovat hieman heikkoja. Painomustetta oli levitetty oikein suurella sydämellä.)


On se vaan ihme, ettei tuollaisella tuulisella kivierämaan tasangolla kukoista riehakas kaupunkilaiskulttuuri-improvisaatio 24/7. Onhan siinä kiva vaikka seistä ja... ja? palella? no kattoa vaikka niitä iloisia valomainoksia saatana!!!


Professori Roos heittää kehiin vanhan viidakon sanonnan. Jota kukaan ei ole kuullut. Hieman saman sisältöinen "köyhällä ei ole varaa halpaan" olisi ehkä tässä yhteydessä myös sopiva ja hitosti ytimekkäämpi. Tuosta muusta järkeilystä en osaa sanoa sitäkään vähää. Heikoilla hang



Miten käy esiteltävän henkilön kuvalle, kun ensimmäisen kappaleen nostattavaksi tarkoitettu hehkutus menee päin pyllyä? Eipä sitä jaksa lukea edes loppuun.

Voi miten kekseliäs ja napakka onkaan hän! "Raatteen tie" synonyyminä Hesarille (katu) esiteltiin Hesarissa (lehti [tämä sama lehti!]) kesällä, kun oli juttua Kallion pelastusasemasta. Termi nauratti minua niin kovasti, että tavatessani Kallion pelastusasemalla työskentelevän serkkuni, kysyin häneltä, käyttääkö siellä henkilökunta moista termiä. Hän sanoi: juu, mielikuvalta ei voi välttyä, kun sinne lähtee aamuyöllä keikalle; elottoman oloisia ihmisiä molemmin puolin tietä jähmettyneenä outoihin asentoihin.

Entäs "kalliolainen kiintiömesta"? Ourait, tv-sarjoissa täytyy aina olla kiintiöhomo ei-homojen seassa. Näin ollen Kalliossa täytyy olla kiintiömesta ei-mestojen seassa? Öh... Mitä tuo sanonta siis oikein tarkoittaa?

Ja otsikkohan oli "Preussilaisen tarkka sanataituri"! En olisi tosiaankaan kyseenalaistanut otsikon väitettä, ellei toimittaja olisi heittänyt noin väkevää läppää heti kättelyssä.