Monday, October 29, 2007
Satunnainen kysymys
Onkohan sillä Kiediksen Anthonyllä ollut pahojakin ongelmia kotiteatterisettinsä kasaamisen kanssa, kun se on laittanut kirjansa nimeksi Scart issue?
Sunday, October 28, 2007
Isi, mitä oli rock?
Tämmöinen oli parkissa Flemarilla. Auto mainostaa itseään rokkitaksina, mutta kyydissä ei saa dokata eikä vetää röökiä. Aika kaukana rokkimeiningeistä. Ovella tietysti suoritetaan ruumiintarkastus, ettei hippi tuo sisään teräaseita tahi pensseliä öljyväritöitä varten (eikö tuo olekin pensseli tuossa oikealla). No sen maalauskiellon tietysti tajuaa. Tiukemmat hevi-skebat (sic) ehkä on jotain ymmärrettävää, mutta mitä ihmettä tarkoittaa rankemmat raidat? Rusketusraitoja? Ei näin.
Anna mun kaikki kestää, "rokkari" menee keikan jälkeen vohveliravintolaan... Olen sanaton.Kervå-sedän tuomio on seuraava: molemmilta vastaajilta otetaan pois oikeus käyttää rock tai rokki -sanoja osana nimeään, koska mitään rokkia ei ole lähimaillakaan. Rokkitaksi olkoon tästä lähtien taksi ja Kid Rock olkoon pelkästään Kid. Tuomiosta ei voi valittaa.
Keravan Korkein Oikeus
Wednesday, October 24, 2007
Sanat eivät riitä kertomaan (a.k.a. normipäivä)
Täytyy sanoa, että jos en olisi ollut mukana, en välttämättä uskoisi. Yritän mennä aikajärjestyksessä.
Maanantaiaamuna heräilen siinä kahdeksan maissa. Se on hieman liian aikaisin, koska kyyti maalle lähtee arvatenkin aamupäivän loppupuolella. Ei se mitään, ehdinpä rauhassa syödä aamiaista, eikä pakkaamisenkaan kanssa tule kiire.
No ei totta vie tule. Molemmille mahdollisille kuskeille olen jo ehtinyt soitella turhaan ja aamupäivä hupenee kuin hiekka tiimalasissa (runollista). Loppuun. Olen siirtynyt sohvalle makoilemaan ja nukahtanutkin jo, kun puhelin viimein soi täsmälleen keskipäivällä.
Siellä on langalla kuski nro1. Hän on hirvittävässä kännissä odottelemassa karaokevuoroaan paikallisessa räkälässä (huom. maanantaina keskipäivällä). Toteaa, ettei ole tänään ajokunnossa. Uskon sen. Jatkan loikoilua.
Herään taas puhelimen sulosointuihin. Kuski nro2 on saanut setvittyä ongelmansa virkavallan ja ajokortin suhteen ja on valmis starttaamaan jostain eteläiseltä poliisiasemalta kohti Kalliota ja maaseutua. Mahtavaa! Kello on tosin jo melkein kaksi.
Nousen murisevan jenkkifarmarin kyytiin Kalliossa. Olen pikaisesti tehnyt itselleni eväsvoileivän ja aion syödä sen autossa. Heräämisestä lähtöön oli niin vähän aikaa, etten jaksanut mättää leipää kitusiin hutiloiden. En kuitenkaan löytänyt kotoa mitään kätevää juomaleiliä; minulla ei siis ole evään kanssa juotavaa.
Ja tässä kohtaa homma nimittäin todellakin kaatuu: ehdotan, että käyn kipaisemassa pienen kolapullon viereisestä Siwasta. Vaan kuskipa sanoo, että pitää tankata eli käydä huoltiksella, osta sieltä. Emme asioi Siwassa - kohtalomme on sinetöity. Tietenkään emme voi tietää tuon pikkuriikkisen lisähidasteen poisjäämisen valtavia vaikutuksia, mutta kyseessä on dramaattinen käännekohta keskellä mitä tavallisinta maanantaita.
Suuntaamme Kalliosta Lahdentielle. Kaipa siellä jossain vaiheessa huoltis tupsahtaa vastaan, asialla ei varsinaisesti ole kiire. Emme kuitenkaan ehdi kokea Lahdentietä kuin pari minuuttia, kun perässä alkavat siniset valot vilkkua merkiksi ajokkimme pysäyttämiselle. Ja mikäköhän on poliisilla asia? Kuskilla ei ollut turvavyö kiinni! No, kertahan se on ensimmäinenkin, kun tuosta syystä pysäytetään. Heh.
Seuraa standardihommia: ajokortti ja rekisteriote. Hetken päästä poliisimiekkonen sanoo, että tämä auto ei muuten ole katsastettu. Johon kuski tietysti sanoo, että kylläpäs on - maaliskuussa! Jonkun ihme byrokratiajutun takia auto olisi kuitenkin pitänyt katsastaa uudelleen syyskuun alussa ja kuski/omistaja on ollut vakaassa uskossa, että katsastus pitää tehdä vuoden loppuun mennessä. (En tarkemmin asiasta tiedä, kun tuo autoilun maailma on kovin vieras.)
Fakta: auto ei ole katsastettu. Poliisihemmo on kuitenkin kovin ymmärtäväinen sekaannuksen suhteen ja ehdottaa, että jos kärräämme kärrymme lyhintä tietä katsastusasemalle ja suoritamme hommelit, niin hän ei ota kilpiä, ja kirjoittaa koko insidentistä vain rikesakon. Kuski nyökyttelee sanoen, että piisofkeik, autohan luikahtaa läpi muitta mutkitta. Kuski ja minä tiedämme kuitenkin, että se kärry ei mene läpi puskutraktorillakaan. Pakoputki puuttuu. Poliisi ei vain ole vielä huomannut asiaa, kun on sen verran epätavallinen malli kyseessä.
Sanaakaan ei asiasta vaihdettu, mutta me molemmat ajattelimme, että kunhan tästä päästään, niin jatketaan matkaa aivan kylmästi ja diilaillaan autohommelit joskus syssymmällä. Sehän ei tietenkään onnistu. Ystävälliset poliisisedät ovat nimittäin niin ystävällisiä, että saattavat meidät Katsastusaseman pihaan!!! Meidät on piiritetty! Anna syanidi, Hans!
Tässä vaiheessa tunnen olevani osa Ijäksen elokuvaa. Kaveri vie paperit konttoriin. Odotusaika noin kolme varttia. Odottelutilan pöytä on pullollaan Kodin Kuvalehteä, Trendiä, Kauneutta Ja Teveyttä... Mitä helvettiä? Pikkuisen etsiskelemällä löydän Tekniikan Maailman, jossa on kattava keittiöveitsitesti, wau.
Sitten lähtee ihan piilokamera käyntiin. Katsastushemmo tulee esittelemään katsastustulospaperia (en tiedä parempaa nimeä) jollekin vietnamilais/thaimaalaisnaiselle, jonka Corollassa on ilmeisesti ollut enemmän kuin yksi vika. Nainen ei osaa suomea ja pyytää hemmoa puhumaan englantia. Hemmo ei kuitenkaan osaa englantia, mutta yrittää selvittää sen helvetillisen paperin lävitse. Jep, juu sii the taiörs, teörs nou.... nastat.. juu vent ty korjaamo tota noin... öö...
Yritämme hautautua lehtiin. Hetken kuluttua rakennus vapisee ja tuomiopäivän jyly täyttää huoneen. Ei ole vaikea arvata kenen autoa testaillaan. Heebo saapuu luoksemme hymyillen muikeasti. Tuota, kyllähän sitä jonkunlainen pakoputki pitäisi autossa olla. Tiedetään. Jaa, tämä kun on myöhässä jo, niin en voi antaa tähän mitään lisäaikaa. Lupa ajaa kestää tämän päivän.
No, tämähän oli odotettavissa. Lähdemme ajamaan kohti paikkaa, jossa pitäisi olla pakoputkikorjaamo. Emme löydä sitä. Sattumalta kuski nro1 kuitenkin asuu juuri niillä tienoilla, joten soitamme hänelle kysyäksemme neuvoa. Ja hetken kulutttua olemme karaokebaarin ovella vastaanottamassa tuota älyn jättiläistä. Kuski nro1 kertoo heti, että olemme myöhässä, mesta on jo kiinni. Asia, jota ei tietenkään puhelimessa voinut sanoa.
Kuski nro1:llä on kuitenkin idea: hän voi lainata meille autoa, kun niitä on niin montakin. Okei, jätämme korjausta vaativan auton hänen pihaansa, josta hän voi sen helposti viedä korjaamoon parin sadan metrin päähän. Ja me otamme mustan 60-lukuisen urheiluauton kulkuvälineeksemme. Jee.
Ehkä hieman epäilystä herättää tuon hoipertelevan hemmon tarve tuoda meille pipoja ja lapasia matkantekoa varten... Mutta sekin asia selviää hyvin pian. Auton lämmityslaite ei toimi. Myöskään tuuletinsysteemissä ei toimi tuulilasin sisäpinnalle puhaltava tsydeemi. Puoli kilometriä ja olemme jäässä umpihuuruisten ikkunoiden sisällä. Voi vittu.
Palautamme auto. Kuski nro1 ei ole onneksi vielä ehtinyt lähteä takaisin baariin, joten hän pystyy lausumaan meille osoitteen, johon tilaamme taksin. Suutuspäinen aikomuksemme on tietenkin vetäistä koko matka taksilla maksoi mitä maksoi. (n. 200e tai jotain). No, taksikuski sanoo heti, ettei lähde ajelemaan maaseudulle. Masennumme (kukaan ei oikeasti tajua mistä on kyse). Neuvottelujen jälkeen kuski heittää meidät Pasilan asemalle.
Pasilassa toteamme, että aikaa on. Ostamme liput ja menemme baariin odottelemaan. Kun juna lähtee, olen kuluttanut aikaa kulkiessani Kalliosta Pasilaan 3h 45min. Se on melko runsaasti hieman yli kahden kilometrin matkaan.
Maanantaiaamuna heräilen siinä kahdeksan maissa. Se on hieman liian aikaisin, koska kyyti maalle lähtee arvatenkin aamupäivän loppupuolella. Ei se mitään, ehdinpä rauhassa syödä aamiaista, eikä pakkaamisenkaan kanssa tule kiire.
No ei totta vie tule. Molemmille mahdollisille kuskeille olen jo ehtinyt soitella turhaan ja aamupäivä hupenee kuin hiekka tiimalasissa (runollista). Loppuun. Olen siirtynyt sohvalle makoilemaan ja nukahtanutkin jo, kun puhelin viimein soi täsmälleen keskipäivällä.
Siellä on langalla kuski nro1. Hän on hirvittävässä kännissä odottelemassa karaokevuoroaan paikallisessa räkälässä (huom. maanantaina keskipäivällä). Toteaa, ettei ole tänään ajokunnossa. Uskon sen. Jatkan loikoilua.
Herään taas puhelimen sulosointuihin. Kuski nro2 on saanut setvittyä ongelmansa virkavallan ja ajokortin suhteen ja on valmis starttaamaan jostain eteläiseltä poliisiasemalta kohti Kalliota ja maaseutua. Mahtavaa! Kello on tosin jo melkein kaksi.
Nousen murisevan jenkkifarmarin kyytiin Kalliossa. Olen pikaisesti tehnyt itselleni eväsvoileivän ja aion syödä sen autossa. Heräämisestä lähtöön oli niin vähän aikaa, etten jaksanut mättää leipää kitusiin hutiloiden. En kuitenkaan löytänyt kotoa mitään kätevää juomaleiliä; minulla ei siis ole evään kanssa juotavaa.
Ja tässä kohtaa homma nimittäin todellakin kaatuu: ehdotan, että käyn kipaisemassa pienen kolapullon viereisestä Siwasta. Vaan kuskipa sanoo, että pitää tankata eli käydä huoltiksella, osta sieltä. Emme asioi Siwassa - kohtalomme on sinetöity. Tietenkään emme voi tietää tuon pikkuriikkisen lisähidasteen poisjäämisen valtavia vaikutuksia, mutta kyseessä on dramaattinen käännekohta keskellä mitä tavallisinta maanantaita.
Suuntaamme Kalliosta Lahdentielle. Kaipa siellä jossain vaiheessa huoltis tupsahtaa vastaan, asialla ei varsinaisesti ole kiire. Emme kuitenkaan ehdi kokea Lahdentietä kuin pari minuuttia, kun perässä alkavat siniset valot vilkkua merkiksi ajokkimme pysäyttämiselle. Ja mikäköhän on poliisilla asia? Kuskilla ei ollut turvavyö kiinni! No, kertahan se on ensimmäinenkin, kun tuosta syystä pysäytetään. Heh.
Seuraa standardihommia: ajokortti ja rekisteriote. Hetken päästä poliisimiekkonen sanoo, että tämä auto ei muuten ole katsastettu. Johon kuski tietysti sanoo, että kylläpäs on - maaliskuussa! Jonkun ihme byrokratiajutun takia auto olisi kuitenkin pitänyt katsastaa uudelleen syyskuun alussa ja kuski/omistaja on ollut vakaassa uskossa, että katsastus pitää tehdä vuoden loppuun mennessä. (En tarkemmin asiasta tiedä, kun tuo autoilun maailma on kovin vieras.)
Fakta: auto ei ole katsastettu. Poliisihemmo on kuitenkin kovin ymmärtäväinen sekaannuksen suhteen ja ehdottaa, että jos kärräämme kärrymme lyhintä tietä katsastusasemalle ja suoritamme hommelit, niin hän ei ota kilpiä, ja kirjoittaa koko insidentistä vain rikesakon. Kuski nyökyttelee sanoen, että piisofkeik, autohan luikahtaa läpi muitta mutkitta. Kuski ja minä tiedämme kuitenkin, että se kärry ei mene läpi puskutraktorillakaan. Pakoputki puuttuu. Poliisi ei vain ole vielä huomannut asiaa, kun on sen verran epätavallinen malli kyseessä.
Sanaakaan ei asiasta vaihdettu, mutta me molemmat ajattelimme, että kunhan tästä päästään, niin jatketaan matkaa aivan kylmästi ja diilaillaan autohommelit joskus syssymmällä. Sehän ei tietenkään onnistu. Ystävälliset poliisisedät ovat nimittäin niin ystävällisiä, että saattavat meidät Katsastusaseman pihaan!!! Meidät on piiritetty! Anna syanidi, Hans!
Tässä vaiheessa tunnen olevani osa Ijäksen elokuvaa. Kaveri vie paperit konttoriin. Odotusaika noin kolme varttia. Odottelutilan pöytä on pullollaan Kodin Kuvalehteä, Trendiä, Kauneutta Ja Teveyttä... Mitä helvettiä? Pikkuisen etsiskelemällä löydän Tekniikan Maailman, jossa on kattava keittiöveitsitesti, wau.
Sitten lähtee ihan piilokamera käyntiin. Katsastushemmo tulee esittelemään katsastustulospaperia (en tiedä parempaa nimeä) jollekin vietnamilais/thaimaalaisnaiselle, jonka Corollassa on ilmeisesti ollut enemmän kuin yksi vika. Nainen ei osaa suomea ja pyytää hemmoa puhumaan englantia. Hemmo ei kuitenkaan osaa englantia, mutta yrittää selvittää sen helvetillisen paperin lävitse. Jep, juu sii the taiörs, teörs nou.... nastat.. juu vent ty korjaamo tota noin... öö...
Yritämme hautautua lehtiin. Hetken kuluttua rakennus vapisee ja tuomiopäivän jyly täyttää huoneen. Ei ole vaikea arvata kenen autoa testaillaan. Heebo saapuu luoksemme hymyillen muikeasti. Tuota, kyllähän sitä jonkunlainen pakoputki pitäisi autossa olla. Tiedetään. Jaa, tämä kun on myöhässä jo, niin en voi antaa tähän mitään lisäaikaa. Lupa ajaa kestää tämän päivän.
No, tämähän oli odotettavissa. Lähdemme ajamaan kohti paikkaa, jossa pitäisi olla pakoputkikorjaamo. Emme löydä sitä. Sattumalta kuski nro1 kuitenkin asuu juuri niillä tienoilla, joten soitamme hänelle kysyäksemme neuvoa. Ja hetken kulutttua olemme karaokebaarin ovella vastaanottamassa tuota älyn jättiläistä. Kuski nro1 kertoo heti, että olemme myöhässä, mesta on jo kiinni. Asia, jota ei tietenkään puhelimessa voinut sanoa.
Kuski nro1:llä on kuitenkin idea: hän voi lainata meille autoa, kun niitä on niin montakin. Okei, jätämme korjausta vaativan auton hänen pihaansa, josta hän voi sen helposti viedä korjaamoon parin sadan metrin päähän. Ja me otamme mustan 60-lukuisen urheiluauton kulkuvälineeksemme. Jee.
Ehkä hieman epäilystä herättää tuon hoipertelevan hemmon tarve tuoda meille pipoja ja lapasia matkantekoa varten... Mutta sekin asia selviää hyvin pian. Auton lämmityslaite ei toimi. Myöskään tuuletinsysteemissä ei toimi tuulilasin sisäpinnalle puhaltava tsydeemi. Puoli kilometriä ja olemme jäässä umpihuuruisten ikkunoiden sisällä. Voi vittu.
Palautamme auto. Kuski nro1 ei ole onneksi vielä ehtinyt lähteä takaisin baariin, joten hän pystyy lausumaan meille osoitteen, johon tilaamme taksin. Suutuspäinen aikomuksemme on tietenkin vetäistä koko matka taksilla maksoi mitä maksoi. (n. 200e tai jotain). No, taksikuski sanoo heti, ettei lähde ajelemaan maaseudulle. Masennumme (kukaan ei oikeasti tajua mistä on kyse). Neuvottelujen jälkeen kuski heittää meidät Pasilan asemalle.
Pasilassa toteamme, että aikaa on. Ostamme liput ja menemme baariin odottelemaan. Kun juna lähtee, olen kuluttanut aikaa kulkiessani Kalliosta Pasilaan 3h 45min. Se on melko runsaasti hieman yli kahden kilometrin matkaan.
Sunday, October 21, 2007
Kimi joutui työttömäksi
Kimi ei pääse myymään Fiatia Suomessa
Maanantai 22.10.2007 klo 08:59 (päivitetty ma 08:59) Kauppalehti
Kimi Räikkönen ajaa Suomessa ollessaan Alfa Romeolla.
Fiatin Suomen maahantuoja Delta-Auto ei pääse heti hyödyntämään Kimi Räikkösen tuoretta F1-maailmanmestaruutta. - Ferrari haluaa pitää markkinoinnin tiukasti omissa käsissään, sanoo Delta-Auton toimitusjohtaja Pekka Tenhovuori.
Hän pitää Räikkösen saavutusta joka tapauksessa hienona juttuna sekä Suomelle että Fiat -konsernille. Joitain markkinointihankkeita saattaa kuitenkin tulla vireille.
Kimi Räikkönen esimerkiksi ajaa Suomessa ollessaan Fiat -konsernin merkkeihin kuuluvalla Alfa Romeolla.
Ferrari kuuluu tytäryhtiönä Fiat -konserniin, mutta mutta sitä johdetaan täysin itsenäisenä yhtiönä. Fiat osti 50 prosenttia Ferrarista vuonna 1969.
Suurimmillaan Fiatin osuus Ferrarista oli vuonna 1988, jolloin sen omistusosuus oli 90 prosenttia. Tällä hetkellä osuus on 85 prosenttia. Piero Ferrarilla on 10 prosentin omistus. Mubadala Development Companylla on viiden prosentin siivu.
Ferrarin liikevaihto vuonna 2006 oli 1,4 miljardia euroa. Sen palveluksessa oli 2870 henkeä.
Maanantai 22.10.2007 klo 08:59 (päivitetty ma 08:59) Kauppalehti
Kimi Räikkönen ajaa Suomessa ollessaan Alfa Romeolla.
Fiatin Suomen maahantuoja Delta-Auto ei pääse heti hyödyntämään Kimi Räikkösen tuoretta F1-maailmanmestaruutta. - Ferrari haluaa pitää markkinoinnin tiukasti omissa käsissään, sanoo Delta-Auton toimitusjohtaja Pekka Tenhovuori.
Hän pitää Räikkösen saavutusta joka tapauksessa hienona juttuna sekä Suomelle että Fiat -konsernille. Joitain markkinointihankkeita saattaa kuitenkin tulla vireille.
Kimi Räikkönen esimerkiksi ajaa Suomessa ollessaan Fiat -konsernin merkkeihin kuuluvalla Alfa Romeolla.
Ferrari kuuluu tytäryhtiönä Fiat -konserniin, mutta mutta sitä johdetaan täysin itsenäisenä yhtiönä. Fiat osti 50 prosenttia Ferrarista vuonna 1969.
Suurimmillaan Fiatin osuus Ferrarista oli vuonna 1988, jolloin sen omistusosuus oli 90 prosenttia. Tällä hetkellä osuus on 85 prosenttia. Piero Ferrarilla on 10 prosentin omistus. Mubadala Development Companylla on viiden prosentin siivu.
Ferrarin liikevaihto vuonna 2006 oli 1,4 miljardia euroa. Sen palveluksessa oli 2870 henkeä.
Friday, October 19, 2007
Joku ihme méémi
Pöllin tän Minhiltä.
Kymmenen vuotta sitten, v. 1997:
Elelin maanpäällisessä paratiisissa, Keravalla! Paratiisista siellä muistutti lähinnä vain Alko, joka oli niin lähellä, että kävin siellä joka päivä. Soittelin ja tein töitä. Joidenkin mielestä tein vitusti töitä, mutta muistan silti, että noihin aikoihin oli yhtä jos toistakin menossa ulosottoon rahapulan takia, joten en varmaan kuitenkaan tehnyt paljoa töitä. Olin muutenkin ääliö.
Viisi vuotta sitten, v.2002:
Olin mielenhäiriössä muuttanut Pitäjänmäelle Kalliosta. Kallioon olin aiemmin muuttanut Tuusulasta helvetillisestä kartanosta, jossa tapasin metsästää fasaaneja konetuliaseilla. No, viisi vuotta sitten näitä aikoja aloin haaveilla taas Kallioon muuttamisesta ja ihmissuhteen lopettamisesta. Molemmat onnistuivat. Tein töitä ihan vitusti, maksoin mätkyjä ja olin muutenkin ääliö.
Kolme vuotta sitten, v.2004:
Dokasin ihan sairaasti ja juotin parhaani mukaan myös tutuille vitusti viinaa. Se oli tavallaan ihan hauskaa. Löysin digikamerat. Sen jälkeen onkin ollut hieman vähemmän dokausrahaa, mutta kyllä se nestetasapaino on ihan hyvin pysynyt. Muistan yhden baari-illan (ainakin osittain), kun hävitin kännykän, kameran ja muutaman satasen. Eniten vitutti kuitenkin puhelimen mukana menneet n. 200 numeroa (nykyäänhän ei mihkään paperille raapustella, saatana). Tutustuin mukaviin ihmisiin (onko heistä joku nainen? mysteeri!). Jossain vaiheessa vähensin hieman työntekoa, joten aloin saada veronpalautuksia (no, tää nyt on vaan ajankohtanen juttu, sori). Olin ääliö.
Vuosi sitten, v.2006:
Mitähän helvettiä tein juuri vuosi sitten? Jos oli perjantai, niinkuin nyt, olin varmaan kännissä (nyt en ole, kun olen niin toipilas).
Tähän asti tänä vuonna:
Olen kerännyt vararavintoa. Tehnyt stressaavia töitä. Tavannut hassuja bloggaajia. Dogaillut. Huokaillut.
Eilen:
Makasin koko saatanan päivän sängyssä kuten toissapäivänkin. Nää ihme taudit vei toissapäivänä tasapainoaistin ihan tykkänään ja oli pakko hieman lepuutella. Nettiä pläräsin kyllä. Soitin Afrikkaan.
Tänään:
Aamulla oli yllättäen ihan kohtuullinen olo. Hieman pumpulinen ja samea vielä, mutta kyllä työt jo sujuu. Tein siis töitä. Prolé!
Huomenna:
Teen taas töitä ja illalla lähden Helsinkiin. Saas nähdä uskaltaako baariin mennä tässä kondiksessa. Jos joku pyytää, niin harkitsen.
Ensi vuonna:
Teen töitä, masennun ja vihaan kaikkea. Olen ääliö.
Menisköhän tsiigaa telkkaria...
Kymmenen vuotta sitten, v. 1997:
Elelin maanpäällisessä paratiisissa, Keravalla! Paratiisista siellä muistutti lähinnä vain Alko, joka oli niin lähellä, että kävin siellä joka päivä. Soittelin ja tein töitä. Joidenkin mielestä tein vitusti töitä, mutta muistan silti, että noihin aikoihin oli yhtä jos toistakin menossa ulosottoon rahapulan takia, joten en varmaan kuitenkaan tehnyt paljoa töitä. Olin muutenkin ääliö.
Viisi vuotta sitten, v.2002:
Olin mielenhäiriössä muuttanut Pitäjänmäelle Kalliosta. Kallioon olin aiemmin muuttanut Tuusulasta helvetillisestä kartanosta, jossa tapasin metsästää fasaaneja konetuliaseilla. No, viisi vuotta sitten näitä aikoja aloin haaveilla taas Kallioon muuttamisesta ja ihmissuhteen lopettamisesta. Molemmat onnistuivat. Tein töitä ihan vitusti, maksoin mätkyjä ja olin muutenkin ääliö.
Kolme vuotta sitten, v.2004:
Dokasin ihan sairaasti ja juotin parhaani mukaan myös tutuille vitusti viinaa. Se oli tavallaan ihan hauskaa. Löysin digikamerat. Sen jälkeen onkin ollut hieman vähemmän dokausrahaa, mutta kyllä se nestetasapaino on ihan hyvin pysynyt. Muistan yhden baari-illan (ainakin osittain), kun hävitin kännykän, kameran ja muutaman satasen. Eniten vitutti kuitenkin puhelimen mukana menneet n. 200 numeroa (nykyäänhän ei mihkään paperille raapustella, saatana). Tutustuin mukaviin ihmisiin (onko heistä joku nainen? mysteeri!). Jossain vaiheessa vähensin hieman työntekoa, joten aloin saada veronpalautuksia (no, tää nyt on vaan ajankohtanen juttu, sori). Olin ääliö.
Vuosi sitten, v.2006:
Mitähän helvettiä tein juuri vuosi sitten? Jos oli perjantai, niinkuin nyt, olin varmaan kännissä (nyt en ole, kun olen niin toipilas).
Tähän asti tänä vuonna:
Olen kerännyt vararavintoa. Tehnyt stressaavia töitä. Tavannut hassuja bloggaajia. Dogaillut. Huokaillut.
Eilen:
Makasin koko saatanan päivän sängyssä kuten toissapäivänkin. Nää ihme taudit vei toissapäivänä tasapainoaistin ihan tykkänään ja oli pakko hieman lepuutella. Nettiä pläräsin kyllä. Soitin Afrikkaan.
Tänään:
Aamulla oli yllättäen ihan kohtuullinen olo. Hieman pumpulinen ja samea vielä, mutta kyllä työt jo sujuu. Tein siis töitä. Prolé!
Huomenna:
Teen taas töitä ja illalla lähden Helsinkiin. Saas nähdä uskaltaako baariin mennä tässä kondiksessa. Jos joku pyytää, niin harkitsen.
Ensi vuonna:
Teen töitä, masennun ja vihaan kaikkea. Olen ääliö.
Menisköhän tsiigaa telkkaria...
Thursday, October 18, 2007
En haluaisi saivarrella...
...mutta saivartelenpa perkele vähän kumminkin!
Keksikää nyt joku uusi termi noille verkossa myytäville musiikkituotteille, kun se digitaalinen on hieman paska sana tässä yhteydessä.
Led Zeppelinin tuotantoa on ollut saatavilla digitaalisessa muodossa 80-luvulta alkaen. Itse asiassa ihan sieltä cd-levyn kaupallisesta julkistamisesta alkaen. Kas, cd-levyillä musiikki ON digitaalisessa muodossa ja Zepun levyt olivat siellä heti ensimmäisten julkaistujen ceedeiden joukossa. Ja ihmekös tuo, kun se kama on juuri sellaista, mitä ihmiset halusivat hankkia luukuttaakseen jumalaisilla digivehkeillään naapureille vähän jytää.
Itse ostin ekat digiZeput vasta -90:
"Led Zeppelin (Box Set) on englantilaisen rockyhtye Led Zeppelinin vuoden 1990 lokakuussa julkaistu neljän CD:n kokelma-albumi, joka sisältää yhtyeen tunnetuimpia kappaleita digitaalisesti uudelleenmuokattuina." (Wikipedia) (pitäisi varmaan olla "uudelleen masteroituna", se olisi totuudenmukaisempi sanonta tässä)
Keksikää nyt joku uusi termi noille verkossa myytäville musiikkituotteille, kun se digitaalinen on hieman paska sana tässä yhteydessä.
Led Zeppelinin tuotantoa on ollut saatavilla digitaalisessa muodossa 80-luvulta alkaen. Itse asiassa ihan sieltä cd-levyn kaupallisesta julkistamisesta alkaen. Kas, cd-levyillä musiikki ON digitaalisessa muodossa ja Zepun levyt olivat siellä heti ensimmäisten julkaistujen ceedeiden joukossa. Ja ihmekös tuo, kun se kama on juuri sellaista, mitä ihmiset halusivat hankkia luukuttaakseen jumalaisilla digivehkeillään naapureille vähän jytää.
Itse ostin ekat digiZeput vasta -90:
"Led Zeppelin (Box Set) on englantilaisen rockyhtye Led Zeppelinin vuoden 1990 lokakuussa julkaistu neljän CD:n kokelma-albumi, joka sisältää yhtyeen tunnetuimpia kappaleita digitaalisesti uudelleenmuokattuina." (Wikipedia) (pitäisi varmaan olla "uudelleen masteroituna", se olisi totuudenmukaisempi sanonta tässä)
Taas näitä saatanan hihhuleita
Ilta=Sanomat:
Ai muistuttaa vai? Otetaan se silmä käteen ja katsotaan.
Tutkitaanpa ensin hieman kasvonpiirteitä:
Otsa: Paavi on sekä kirkas- että korkeaotsainen, liekkimies jotenkin hieman matalaotsainen.
Kulmakarvat: Näissä on hieman yhtäläisyytä siinä mielessä, että kummallakaan niitä ei ole. Ovatko ne silloin samannäköiset?
Nenä: Paavilla on jämäkän pottumainen rehti klyyvari, liekkimiehen nenä taasen tuntuu hautautuvan muutenkin kovin tasaisiin kasvonmuotoihin.
Posket: Paavin posket roikkuvat sympaattisesti, kuten tuon ikäisellä miehellä kuuluukin, liekkimiehen posket ovat siloiset ja tasaiset.
Korvat: Paavilla peruslehtevät ei-höristävät, liekkimiehellä ei korvia, ei korvia, ei häntää laisinkaan (aha).
Hiukset: Paavilla ohuet, jopa niukat, harmaanvalkoiset suorahkot haituvat, liekkimiehellä runsas luonnonkiharainen harjas.
Muut osastot:
Kädet: Paavilla äijämäinen peruskäsi, liekkimiehellä lähes neitimäisen ohut riuku.
Vaatetus: Paavilla tosiaan on paavin viitta (jännä yhteensattuma), liekkimiehellä on joku yksiosainen vaaleankeltainen vaate, olisiko jonkunlainen leninki... onkos tämä hahmo nyt mies lainkaan??!!! Joku nihkeä metropoliittaseksuaali.
Voisinpa väittää pelkästään tällä vaatimattomalla vertailulla, että näillä kahdella hahmolla ei ole minkäänlaista yhdennäköisyyttä (kulmakarvoja lukuunottamatta). Kannattaisi siellä Italiassa tiedotusvälineiden työntekijöiden suunnata cazzeensa lähimpään optikkoon, on sen verran hakusessa silmäpelit nääs.
Jaa keppi? Ai hitsi, kun me laitettiin se sytykkeeks ku ei tiedetty että tulee tarvetta...
Ai muistuttaa vai? Otetaan se silmä käteen ja katsotaan.Tutkitaanpa ensin hieman kasvonpiirteitä:
Otsa: Paavi on sekä kirkas- että korkeaotsainen, liekkimies jotenkin hieman matalaotsainen.
Kulmakarvat: Näissä on hieman yhtäläisyytä siinä mielessä, että kummallakaan niitä ei ole. Ovatko ne silloin samannäköiset?
Nenä: Paavilla on jämäkän pottumainen rehti klyyvari, liekkimiehen nenä taasen tuntuu hautautuvan muutenkin kovin tasaisiin kasvonmuotoihin.
Posket: Paavin posket roikkuvat sympaattisesti, kuten tuon ikäisellä miehellä kuuluukin, liekkimiehen posket ovat siloiset ja tasaiset.
Korvat: Paavilla peruslehtevät ei-höristävät, liekkimiehellä ei korvia, ei korvia, ei häntää laisinkaan (aha).
Hiukset: Paavilla ohuet, jopa niukat, harmaanvalkoiset suorahkot haituvat, liekkimiehellä runsas luonnonkiharainen harjas.
Muut osastot:
Kädet: Paavilla äijämäinen peruskäsi, liekkimiehellä lähes neitimäisen ohut riuku.
Vaatetus: Paavilla tosiaan on paavin viitta (jännä yhteensattuma), liekkimiehellä on joku yksiosainen vaaleankeltainen vaate, olisiko jonkunlainen leninki... onkos tämä hahmo nyt mies lainkaan??!!! Joku nihkeä metropoliittaseksuaali.
Voisinpa väittää pelkästään tällä vaatimattomalla vertailulla, että näillä kahdella hahmolla ei ole minkäänlaista yhdennäköisyyttä (kulmakarvoja lukuunottamatta). Kannattaisi siellä Italiassa tiedotusvälineiden työntekijöiden suunnata cazzeensa lähimpään optikkoon, on sen verran hakusessa silmäpelit nääs.
Jaa keppi? Ai hitsi, kun me laitettiin se sytykkeeks ku ei tiedetty että tulee tarvetta...
Tuesday, October 16, 2007
Olen aina pitänyt Hurriganesista
No, pieni liioittelu kuuluu blogiskeneen. Mutta kyllä mä niistä ihan pidin silloin, öö... tota -73-75. Joo.
Mutta mitä me kakarat ois tehty ilman Suosikin asiantuntevaa kaitsemusta?
Vuosi lieni 1982.
Edit: Numero olikin 11/1981
Mutta mitä me kakarat ois tehty ilman Suosikin asiantuntevaa kaitsemusta?
Vuosi lieni 1982.Edit: Numero olikin 11/1981
Maalla taas
Nyt on tiistai. Tuossa aamiaisella lueskelin kuitenkin sunnuntaihesarin. Täällä satojen kilometrien päässähän saa mukavaa etäisyyttä stadilaiseen mun-oma-napa-heti-nyt-tänne -kulttuuriin (jaa mihin?). Ilmeisesti etäisyyden kylkiäisenä tulee tällainen kahden päivän viive.
Muutama tikku osui silmään. (Kuvat ovat hieman heikkoja. Painomustetta oli levitetty oikein suurella sydämellä.)
On se vaan ihme, ettei tuollaisella tuulisella kivierämaan tasangolla kukoista riehakas kaupunkilaiskulttuuri-improvisaatio 24/7. Onhan siinä kiva vaikka seistä ja... ja? palella? no kattoa vaikka niitä iloisia valomainoksia saatana!!!
Professori Roos heittää kehiin vanhan viidakon sanonnan. Jota kukaan ei ole kuullut. Hieman saman sisältöinen "köyhällä ei ole varaa halpaan" olisi ehkä tässä yhteydessä myös sopiva ja hitosti ytimekkäämpi. Tuosta muusta järkeilystä en osaa sanoa sitäkään vähää. Heikoilla hang
Miten käy esiteltävän henkilön kuvalle, kun ensimmäisen kappaleen nostattavaksi tarkoitettu hehkutus menee päin pyllyä? Eipä sitä jaksa lukea edes loppuun.
Voi miten kekseliäs ja napakka onkaan hän! "Raatteen tie" synonyyminä Hesarille (katu) esiteltiin Hesarissa (lehti [tämä sama lehti!]) kesällä, kun oli juttua Kallion pelastusasemasta. Termi nauratti minua niin kovasti, että tavatessani Kallion pelastusasemalla työskentelevän serkkuni, kysyin häneltä, käyttääkö siellä henkilökunta moista termiä. Hän sanoi: juu, mielikuvalta ei voi välttyä, kun sinne lähtee aamuyöllä keikalle; elottoman oloisia ihmisiä molemmin puolin tietä jähmettyneenä outoihin asentoihin.
Entäs "kalliolainen kiintiömesta"? Ourait, tv-sarjoissa täytyy aina olla kiintiöhomo ei-homojen seassa. Näin ollen Kalliossa täytyy olla kiintiömesta ei-mestojen seassa? Öh... Mitä tuo sanonta siis oikein tarkoittaa?
Ja otsikkohan oli "Preussilaisen tarkka sanataituri"! En olisi tosiaankaan kyseenalaistanut otsikon väitettä, ellei toimittaja olisi heittänyt noin väkevää läppää heti kättelyssä.
Muutama tikku osui silmään. (Kuvat ovat hieman heikkoja. Painomustetta oli levitetty oikein suurella sydämellä.)
On se vaan ihme, ettei tuollaisella tuulisella kivierämaan tasangolla kukoista riehakas kaupunkilaiskulttuuri-improvisaatio 24/7. Onhan siinä kiva vaikka seistä ja... ja? palella? no kattoa vaikka niitä iloisia valomainoksia saatana!!!
Professori Roos heittää kehiin vanhan viidakon sanonnan. Jota kukaan ei ole kuullut. Hieman saman sisältöinen "köyhällä ei ole varaa halpaan" olisi ehkä tässä yhteydessä myös sopiva ja hitosti ytimekkäämpi. Tuosta muusta järkeilystä en osaa sanoa sitäkään vähää. Heikoilla hang
Miten käy esiteltävän henkilön kuvalle, kun ensimmäisen kappaleen nostattavaksi tarkoitettu hehkutus menee päin pyllyä? Eipä sitä jaksa lukea edes loppuun.Voi miten kekseliäs ja napakka onkaan hän! "Raatteen tie" synonyyminä Hesarille (katu) esiteltiin Hesarissa (lehti [tämä sama lehti!]) kesällä, kun oli juttua Kallion pelastusasemasta. Termi nauratti minua niin kovasti, että tavatessani Kallion pelastusasemalla työskentelevän serkkuni, kysyin häneltä, käyttääkö siellä henkilökunta moista termiä. Hän sanoi: juu, mielikuvalta ei voi välttyä, kun sinne lähtee aamuyöllä keikalle; elottoman oloisia ihmisiä molemmin puolin tietä jähmettyneenä outoihin asentoihin.
Entäs "kalliolainen kiintiömesta"? Ourait, tv-sarjoissa täytyy aina olla kiintiöhomo ei-homojen seassa. Näin ollen Kalliossa täytyy olla kiintiömesta ei-mestojen seassa? Öh... Mitä tuo sanonta siis oikein tarkoittaa?
Ja otsikkohan oli "Preussilaisen tarkka sanataituri"! En olisi tosiaankaan kyseenalaistanut otsikon väitettä, ellei toimittaja olisi heittänyt noin väkevää läppää heti kättelyssä.
Sunday, October 14, 2007
Stadis
Jepp. Tulin viikonloppua viettämään kotio eilen illalla. Aika pasha meininki vaan, kun sain jostain kehitettyä itselleni kauhian yskän. Ja kuumeen. Täällä nyt yskin ja kuumeilen ja sitten muka huomenna lähden takaisin hihnalle. Jaa-a. Voi pefletti.
Eilisen supertylsän illan ainoa nauruntyrskähdys läksi huuliltani, kun eräässä mittavassa kommenttiketjussa tupsahti tuttu nimimerkki vastaan:
Asiaa! (Aasiaa!)
Eilisen supertylsän illan ainoa nauruntyrskähdys läksi huuliltani, kun eräässä mittavassa kommenttiketjussa tupsahti tuttu nimimerkki vastaan:
Asiaa! (Aasiaa!)
Friday, October 12, 2007
Ja toinen perään
Eipä ollut yllätys, että meni se toinenkin ilta melko tuiskeessa. Ihan vaan lasi punkkua ruuan kanssa. Ja toinen jne. Täsä on vajonnut jo niin alas, että olen muiden mukana hyikäillyt BB:tä joka ilta. Miksi ihminen katsoo sitä, mitä ei missään tapauksessa halua nähdä? Mysteeri.
Wednesday, October 10, 2007
Wituix män
Siinäpä se. 9 putelia Karhua takana. En vaan kestäny.Täältä lähetään Medi-Helillä ja Pekkaniska raijaa himaan jos pätäkkä riittää.
Tuesday, October 9, 2007
Monday, October 8, 2007
Informaatioarvoltaan huomattavan painava uutinen
Iltalehti:
Näin sisäpiiri bailaa!
9.10.2007 1:19
Kourallinen suomalaisjulkkiksia tietää, millaista on maailmantähtien suosimilla vipklubeilla.
Susanna Penttilän mukaan ranskalaisissa vip-klubeissa virtaa samppanja. (JANNE AALTONEN)
(Kuvateksti kuvaan, jossa asiallisesti pukeutunut Susanna kaataa litkua lasiin.) Minulle tuli tosiaan yllätyksenä se, että ranskalaisissa vip-klubeissa juodaan samppanjaa. Mistähän helvetistä ovat moisen trendin keksineet. Ilman Susannaa emme tietäisi asiasta.
Eilen avattu yksityinen vip-klubi Bläk on uusi tulokas pääkaupungin yöelämässä. Muualla maailmalla konsepti on tuttu: kauniit, kuuluisat ja rikkaat juhlivat tarkoin seulotussa seurassa klubeilla, jonka ovea ei rahakaan välttämättä aukaise. Tärkeintä on olla "oikea tyyppi". Muutamat tunnetut suomalaiset tietävät, miten kansainvälinen sisäpiiri bailaa.
Ja Bläk-metal raikaa.
Helsinkiläinen vaateyrittäjä, Playboy-mallinakin tunnettu Susanna Penttilä käy usein Ranskassa Pariisissa ja Saint Tropezissa, joissa hänellä useita julkkiskerman suosimia lempipaikkoja.
Näihin klubeihin pääsevät Susannan mukaan sisälle julkkikset, kauniit naiset ja miehet, "joilla on pelinappulaa".
- Niissä katsotaan erittäin tarkasti, keitä he ottavat sisälle, Susanna kertoo.
Hetkinen, otetaas _vielä_ kerran: sanotaanko tässä tosiaan, että kansainvälisten huippustarojen sisäpiirin vip-klubilla katsotaan, että kuka pääsee sisään? Onko siellä oikein portsari ovella?
Pariisissa Susanna käy juhlimassa esimerkiksi Cabaretissa ja V.I.P Roomissa. Jälkimmäisessä ovat sen nettisivujen kuvagallerian mukaan viihtyneet myös muun muassa laulaja Sting, miljoonaperijätär Paris Hilton ja rap-muusikko, viihdemoguli P. Diddy.
- Diddyn olen nähnyt klubeilla miljoona kertaa, Susanna nauraa.
Tai sitten Susannan laskupää ei ole aivan terässä.
Klubeilla hän on törmännyt myös Parisiin ja näyttelijä Hugh Grantiin, muiden muassa. Näyttelijä Bruce Willisin kanssa hän on seissyt samassa vessajonossa Saint Tropezin Club 55:ssä.
Käykö Susanna miesten vessassa, vai Bruce naisten?
- Tropezissa olen ollut myös Byblos-hotellin Les Caves du Roi -yökerhossa, jonne ei viime kesänä päästetty Diddyn ja Tom Cruisen seurueita. Itse pääsin sinne, kun klubin toimitusjohtaja asui Byblos-hotellissa meidän naapurihuoneessamme ja seurueemme miehet tutustuivat häneen. Ei siis riitä, että on maailmanluokan julkkis ja on rahaa. Pitää olla sopiva tyyppi.
- Itse en ole koskaan joutunut koskaan maksamaan sisäänpääsystä, näyttävä Susanna kertoo.
Ihanaa, että susikoira Roilla on nimikkoklubi Byblosissa. Cruisen seurueen sisäänpääsyn evääminen on luonnollista, koska kyseessä on koirien päiväkoti. Ei siis riitä, että on maailmanluokan julkkis ja on rahaa. Pitää olla sopiva tyyppi (koira).
Susanna viihtyy vip-klubeilla, koska niissä saa oman pöydän ja pöytään oman pullon haluamaansa juomaa.
Huhhuh, kyllä ne osaakin siellä suuressa maailmassa. Saako siellä todellakin haluamaansa juomaa? Onko niillä semmoiset tarjoilijat siellä ottamassa tilauksia ja tuomassa liemiä? Vittu, lähdenpä tästä Club viisvitoseen nappaamaan pari Matti-siideriä. Adjöö, niinku ne sanoo ulkomailla.
Näin sisäpiiri bailaa!
9.10.2007 1:19
Kourallinen suomalaisjulkkiksia tietää, millaista on maailmantähtien suosimilla vipklubeilla.
Susanna Penttilän mukaan ranskalaisissa vip-klubeissa virtaa samppanja. (JANNE AALTONEN)
(Kuvateksti kuvaan, jossa asiallisesti pukeutunut Susanna kaataa litkua lasiin.) Minulle tuli tosiaan yllätyksenä se, että ranskalaisissa vip-klubeissa juodaan samppanjaa. Mistähän helvetistä ovat moisen trendin keksineet. Ilman Susannaa emme tietäisi asiasta.
Eilen avattu yksityinen vip-klubi Bläk on uusi tulokas pääkaupungin yöelämässä. Muualla maailmalla konsepti on tuttu: kauniit, kuuluisat ja rikkaat juhlivat tarkoin seulotussa seurassa klubeilla, jonka ovea ei rahakaan välttämättä aukaise. Tärkeintä on olla "oikea tyyppi". Muutamat tunnetut suomalaiset tietävät, miten kansainvälinen sisäpiiri bailaa.
Ja Bläk-metal raikaa.
Helsinkiläinen vaateyrittäjä, Playboy-mallinakin tunnettu Susanna Penttilä käy usein Ranskassa Pariisissa ja Saint Tropezissa, joissa hänellä useita julkkiskerman suosimia lempipaikkoja.
Näihin klubeihin pääsevät Susannan mukaan sisälle julkkikset, kauniit naiset ja miehet, "joilla on pelinappulaa".
- Niissä katsotaan erittäin tarkasti, keitä he ottavat sisälle, Susanna kertoo.
Hetkinen, otetaas _vielä_ kerran: sanotaanko tässä tosiaan, että kansainvälisten huippustarojen sisäpiirin vip-klubilla katsotaan, että kuka pääsee sisään? Onko siellä oikein portsari ovella?
Pariisissa Susanna käy juhlimassa esimerkiksi Cabaretissa ja V.I.P Roomissa. Jälkimmäisessä ovat sen nettisivujen kuvagallerian mukaan viihtyneet myös muun muassa laulaja Sting, miljoonaperijätär Paris Hilton ja rap-muusikko, viihdemoguli P. Diddy.
- Diddyn olen nähnyt klubeilla miljoona kertaa, Susanna nauraa.
Tai sitten Susannan laskupää ei ole aivan terässä.
Klubeilla hän on törmännyt myös Parisiin ja näyttelijä Hugh Grantiin, muiden muassa. Näyttelijä Bruce Willisin kanssa hän on seissyt samassa vessajonossa Saint Tropezin Club 55:ssä.
Käykö Susanna miesten vessassa, vai Bruce naisten?
- Tropezissa olen ollut myös Byblos-hotellin Les Caves du Roi -yökerhossa, jonne ei viime kesänä päästetty Diddyn ja Tom Cruisen seurueita. Itse pääsin sinne, kun klubin toimitusjohtaja asui Byblos-hotellissa meidän naapurihuoneessamme ja seurueemme miehet tutustuivat häneen. Ei siis riitä, että on maailmanluokan julkkis ja on rahaa. Pitää olla sopiva tyyppi.
- Itse en ole koskaan joutunut koskaan maksamaan sisäänpääsystä, näyttävä Susanna kertoo.
Ihanaa, että susikoira Roilla on nimikkoklubi Byblosissa. Cruisen seurueen sisäänpääsyn evääminen on luonnollista, koska kyseessä on koirien päiväkoti. Ei siis riitä, että on maailmanluokan julkkis ja on rahaa. Pitää olla sopiva tyyppi (koira).
Susanna viihtyy vip-klubeilla, koska niissä saa oman pöydän ja pöytään oman pullon haluamaansa juomaa.
Huhhuh, kyllä ne osaakin siellä suuressa maailmassa. Saako siellä todellakin haluamaansa juomaa? Onko niillä semmoiset tarjoilijat siellä ottamassa tilauksia ja tuomassa liemiä? Vittu, lähdenpä tästä Club viisvitoseen nappaamaan pari Matti-siideriä. Adjöö, niinku ne sanoo ulkomailla.
Suuret luvut ja madonluvut (ö)
Jaaha, kaveri pyytää laivastansa 500 miljardia euroa. Hauskaksi asian tekee se, että viereisellä sivulla on kolumni, jossa käsitellään ihmisten kyvyttömyytä hahmottaa suuria lukuja. Havainnollistuksessa käytetään esimerkkinä valtion velkaa, joka sattuu olemaan noin 50 miljardia euroa.
Mutta: vakavampiin asioihin. Kaikki tätä blogia lukeneet ovat varmaan edes hieman aistineet rivien välistä semmoista kevyttä alkkomahoolituotteisiin liittyvää läträämisen pauhua (täpäkkä lause). No, nyt sitten meikäläiselle tuli tämmöinen maaseutukeikka, joka kestää peräti kuusi viikkoa sellaisessa paikassa, jossa työpäivän päätyttyä ei kerta kaikkiaan ole muuta tekemistä kuin availla kaljapulloja. Vaan minähän keksinkin idean, jotta ollaanpas se kuusi viikkoa selvinpäin! Pelottavaa...
Olen nimittäin ollut täällä aiemminkin. Ensimmäisen päivän iltana aina sauna lämpimäksi (tuolla se muuten jo on lämpimänä) ja vähintään mäyris huuleen. Ja kaikkina seuraavina päivinä sama homma. Uskotteko, jos sanon, että parin viikon jälkeen haluaisi lopettaa, mutta ei uskalla kohdata niitä väistämättä seuraavia unettomia öitä.
Järkeilin siis niin, että jos en aloita, niin en sitten myöskään jatka. Onnistumisen todennäköisyys on vaan hirmuisen pieni. Tuolla on viisi iloista veikkoa lauteilla putelit huulilla ja minä tylsänä naputtelen läppäriä.
Mitään en pysty lupaamaan. Edes itselleni. Zuumaillaan päivä kerrallaan. Kerron miten käy.
Ahistaa jo.
Sunday, October 7, 2007
Saiskohan tällä porttikiellon miitteihin?
Luvassa on lähes seiskamainen kuvareportaashi. Paljastelua pahimmillaan. Mutta hevisti sensuroituna. Ihan leimii...
...tämä on siis leimikko.
Meikäläisen hommat alkoivatkin jo edellisenä päivänä.
Normipäivä Infernossa.
Seuraavana päivänä siis Luftissa. Ilo onkin ylimmillään jo. Brian Setzer ON vakava asia.
Janne tyypilliseen eteläpohjalaaseen tapaansa haastoi ihmisiä joukkotappeluun.
Mutta ihmiset nauroivat ne vain. Neulebloggaaja vasemmalla, kutoo selvästi juonia.
Miehen on tehtävä mitä miehen on tehtävä. Tulkinnan kohteena Whitney Housuton. Tämä mies rekrytoi minut bändiinsä soittamaan vm. -88 Ataria. Päätin samantien alkaa myös blogata Atarilla. Eli jos minusta ei pariin vuoteen kuulu mitään, tiedätte syyn.
Otin tämän kuvan nähdäkseni kellonajan kamerasta. No kamerahan oli tunnin verran väärässä. Myöhästyin traagisesti valomerkistä.
Giltsi: Apuaaa, eihän kellään VOI olla noin bäheitä brilloja!
Gaiffari: Mä oon niin päällikkö. Dannykin ois kade.
Friidu: Tääl on ihanan pehmeetä.
Jäbä: Ne on mun aivot.
Mystinen figuuri taustalla: Lisää konjakkia, mun pipo latistuu muuten!
Oishan noista kaunokaisista laittanut mielellään lisääkin kuvia, mutta mun mustapalkkikäsi kramppaa jo. Sanokaa vaan jos pitää sensuroida lisää. Tai jotain.
...tämä on siis leimikko.
Meikäläisen hommat alkoivatkin jo edellisenä päivänä.
Normipäivä Infernossa.
Seuraavana päivänä siis Luftissa. Ilo onkin ylimmillään jo. Brian Setzer ON vakava asia.
Janne tyypilliseen eteläpohjalaaseen tapaansa haastoi ihmisiä joukkotappeluun.
Mutta ihmiset nauroivat ne vain. Neulebloggaaja vasemmalla, kutoo selvästi juonia.
Miehen on tehtävä mitä miehen on tehtävä. Tulkinnan kohteena Whitney Housuton. Tämä mies rekrytoi minut bändiinsä soittamaan vm. -88 Ataria. Päätin samantien alkaa myös blogata Atarilla. Eli jos minusta ei pariin vuoteen kuulu mitään, tiedätte syyn.
Otin tämän kuvan nähdäkseni kellonajan kamerasta. No kamerahan oli tunnin verran väärässä. Myöhästyin traagisesti valomerkistä.
Giltsi: Apuaaa, eihän kellään VOI olla noin bäheitä brilloja!Gaiffari: Mä oon niin päällikkö. Dannykin ois kade.
Friidu: Tääl on ihanan pehmeetä.Jäbä: Ne on mun aivot.
Mystinen figuuri taustalla: Lisää konjakkia, mun pipo latistuu muuten!
Oishan noista kaunokaisista laittanut mielellään lisääkin kuvia, mutta mun mustapalkkikäsi kramppaa jo. Sanokaa vaan jos pitää sensuroida lisää. Tai jotain.
Wednesday, October 3, 2007
Siis hä!!!
Torstai, 4.10.2007
Suomalaista teräväpiirtolähetysosaamista Viroon
Suomalainen Finnsat Broadcast Systems on toimittanut Viron radio- ja televisio-ohjelmien jakelusta vastaavalle Leviralle uuden satelliittilähetysauton. Auto mahdollistaa teräväpiirto- (HD) ja tavallisten televisiolähetysten välittämisen koko Euroopan alueella. Kyseessä on Pohjoismaiden ja Baltian alueen ensimmäinen teräväpiirto-TV:n lähetysten välittämiseen rakennettu satelliittilähetysauto.
Mercedes-Benz Sprinter 518 -mallista rakennettu auto on suunniteltu Finnsatin ja Leviran yhteistyönä, ja sitä käytetään suorien TV-lähetysten toteuttamiseen esimerkiksi urheilukilpailuista. Auto pääsi ensimmäisen kerran tuotantokäyttöön ampumahiihdon kesä-MM-kilpailuissa Viron Otepäässä 5.-7.9.2007.
Leviran uusi lähetysauto on nähtävillä AudioVisual 07 -messuilla osastolla E46 Helsingin Messukeskuksessa 3.-5.10.2007. AudioVisual 07 on Pohjoismaiden suurin av-ammattitapahtuma, ja sen keskeisiin teemoihin kuuluu tänä vuonna HD-tekniikan nopea yleistyminen tuotantokäytössä.
http://sektori.com/uutiset/7894/suomalaista
Ei tähän nyt voi sanoa kuin "hä???" Mites ne lähetykset täällä Suomessa. Joko vois laittaa jotain pientä maistiaista?
Suomalaista teräväpiirtolähetysosaamista Viroon
Suomalainen Finnsat Broadcast Systems on toimittanut Viron radio- ja televisio-ohjelmien jakelusta vastaavalle Leviralle uuden satelliittilähetysauton. Auto mahdollistaa teräväpiirto- (HD) ja tavallisten televisiolähetysten välittämisen koko Euroopan alueella. Kyseessä on Pohjoismaiden ja Baltian alueen ensimmäinen teräväpiirto-TV:n lähetysten välittämiseen rakennettu satelliittilähetysauto.
Mercedes-Benz Sprinter 518 -mallista rakennettu auto on suunniteltu Finnsatin ja Leviran yhteistyönä, ja sitä käytetään suorien TV-lähetysten toteuttamiseen esimerkiksi urheilukilpailuista. Auto pääsi ensimmäisen kerran tuotantokäyttöön ampumahiihdon kesä-MM-kilpailuissa Viron Otepäässä 5.-7.9.2007.
Leviran uusi lähetysauto on nähtävillä AudioVisual 07 -messuilla osastolla E46 Helsingin Messukeskuksessa 3.-5.10.2007. AudioVisual 07 on Pohjoismaiden suurin av-ammattitapahtuma, ja sen keskeisiin teemoihin kuuluu tänä vuonna HD-tekniikan nopea yleistyminen tuotantokäytössä.
http://sektori.com/uutiset/7894/suomalaista
Ei tähän nyt voi sanoa kuin "hä???" Mites ne lähetykset täällä Suomessa. Joko vois laittaa jotain pientä maistiaista?
Tuesday, October 2, 2007
Kännisen ihmisen suuri ristiriita vääjäämättömien asioiden edessä
Niinhän se on. Jos uskot vanhoihin kansansatuihin oikein kovasti, olet pyhä, sinulla on diplomaattinen koskemattomuus maallisten ongelmien kanssa. Poliisi ei voi mitään, ei tule tutkintavankeutta.
Jos uskot niihin kansansatuihin niin paljon, että luulet olevasi parempi kuin ihminen: eli pappi - ja pystyväsi hoitamaan "sielua" - sinun ei tarvitse kertoa poliisille mistään laittomuuksista.
Ei, ei ja ei! Jos uskoo oikein kovasti joihinkin vanhoihin kertomuksiin, eikä ole tekemisissä todellisuuden kanssa, niin YK:lla ei ole mitään sanaa.
Mutta markuksenmatteuksenluukkaanjajohanneksen mielestä asiat ovat nyt hyvin, ja ennen ne olivat vielä paremmin, kun sai polttaa noitia!Sori. Vituttaa vaan noi puutarhatonttuihin uskovat ja niiden vanhat lait yms., jotka haittaavat ihmisiä.
http://www.aamulehti.fi/uutiset/kotimaa/46537.shtml
Monday, October 1, 2007
2 huomiota
Jos on Suomessa töissä Alepan kassalla, niin kannattaisi osata edes hieman suomea.
Viiskymppisen reitti Kalliosta Pajamäkeen on nykyään melkoinen esterata. Kovin kovassa krapulassa ei kannata mennä kyytiin.
Viiskymppisen reitti Kalliosta Pajamäkeen on nykyään melkoinen esterata. Kovin kovassa krapulassa ei kannata mennä kyytiin.
Subscribe to:
Posts (Atom)
