Yön Timo

Niin se vaan on, että kun vanhaksi elää (tässä tapauksessa todella vanhaksi), niin kaikkea sitä näkee...

Aloitanpa illan lopusta. Olimme poistuneet ravintola Infernosta hyvissä ajoin, eli jonotimme taksia jo kello 03.00. Jono ei ollut pitkä, mutta piteni koko ajan ja pian kävi selväksi, että piteneminen tulisi jatkumaan noin kuuteen asti aamulla. Sehän ottaapi hermoon se.

Vaan mitäs tekee Kauniimpi? Pysäyttelee autoja keskellä katua ja muutaman hetkosen kuluttua "onnistuu" hommaamaan meille pimeän taksin. Ja kun sanon pimeän, tarkoitan: todella pimeän! Käsittääkseni kuskin kasvot eivät heijastaneet minkäänlaista valoa takaisin, hän oli siis pimein näkemäni esine ikinä. Autossakin oli pimeää. Ja huonot iskarit.

Tinkimisen jälkeen (15e) lähdimme kohti Kalliota kätevästi presidentilinnan kautta. Olin jo henkisesti valmistautunut nauttimaan näistä elämäni viimeisistä minuuteista korviahuumaavassa kolinassa, kun tein yllättävän havainnon: minulla ei ollut yhtään rahaa. Havainto oli todella yllättävä, koska minulla on yleensä monta kiloa rahaa mukanani ihan treenimielessä. Kauniimmalla ei myöskään ollut rahaa.

Siinä minä sitten olin; yrittämässä nostaa viidentoista euron seteliä Karhupuiston automaatista. Ja olisin ollut vielä kuuden aikaan aamulla, ellen olisi tajunnut nostaa kahdenkymmenen euron seteliä.

Olin jo henkisesti valmistautunut jättämään hyvästit tuolle suloiselle setelille, johon olin ehtinyt kehittää vahvan tunnesiteen niiden kolmen minuutin aikana, jolloin autoilimme K-puistosta kotiovelleni. Jotkut esineet ovat vain niin ihania ja minä olen aivan heikkona kahdenkymmenen euron (täst' edes 20e) seteleihin.

Eli siinä minä taas olin; lausumassa jäähyväisrunoa tuolle modernin käyttöesinedesignin kruunulle - 20e setelille, kun asioissa tapahtui vielä yksi ja täysin ennalta-arvaamaton käänne... Pimeä kuskimme antoi minulle viiden euron setelin!!! WTF? Eikö ihmisten epärehellisyyteen voi enää luottaa? Meitä ei hakattu, meitä ei kynitty ei petetty ei mitään ikävää menee lauseetkin ihan sekaisin. Öh. Meidät vain vietiin kotiin melko kohtuullisella hinnalla.

Olen mykistynyt.

Aiemmin illalla oli yksi pieni vastoinkäyminen, jonka aiheuttama vituitus meinasi irrottaa pääni. Menimme nääs Infernoon sisään ihan jouhevasti, mutta baaritiskille leiriytyessäni tuli eräs natsityylinen poke inisemään minulle, että pitäisi farkkurotsi viedä narikkaan. Kysyin tietysti miksi? (En ollut duunista lähtiessä tietoinen baarikierroksen mahdollisuudesta, joten rotsin alla oli vain heiveröinen t-paita, siispä rotsin luovuttaminen olisi tietänyt varastointiongelmia kännykän ja valtavan lompakkoni suhteen. Ns. "ei sopivia taskuja"-tilanne.) Siihen tuo nuori fascisti sanoo tietysti:" Semmoinen on sääntö, että sinun farkkurotsisi tulee roikkua narikassa. Muut ihmiset saavat kulkea kaiken maailman huppareissa ja pikkutakeissa ja vittu vaikka missä, mutta tässä meidän ankeassa ja haisevassa läävässä sinun täytyy olla rotsitta ja kärsiä ilmastoinnin lisäksi isonlompsan syndroomasta. Mainitsinko kuuluvani gestapoon?"

Vittu että vitutti. En mene tuohon julkisen vessan irvikuvaan enää, ennen kuin saan paikan pomolta kustomoidun VIP-kortin, jossa lukee, että "tällä herralla on lupa pitää valitsemaansa rotsia kuppaisessa läävässämme". Ja "poket ovat natsihuoria". Vai olisiko "Fuck you poke! Meitsi on from stadista." parempi tuohon loppuun?

Jos nyt mennään ajassa taas hieman takaisinpäin (mikä joissain muinaisissa blogeissa olikin hyvin tavallista), niin alkuillasta tuli siemailtua pari lasillista Dom Perignon -merkkistä shampanjaa. Ja täytyy sanoa, että olipa vain esimerkillisen oiva juoma. Sitä siis useammin, kiitos. Harmi että Pitskun alkossa oli vain yksi leka.

Kaikenlaista muutakin hassua sattui, mutta sormet alkavat hyytyä. Tai sormi, kun kirjoitan tällä poliisiväestön keskuudessa hyvin yleisellä keskisormijärjestelmällä. Vai voiko sitä järjestelmäksi edes kutsua, kun siinä on vain yksi kankeahkosti liikkuva osa?

Nyt esikastelu ja bostaus.