Päiväkirjamainen merkintä

Aka normipäivä aka lauantai.

Herään ja katson kellosta lukemat 11:24. Puoli tuntia sitten olisi ollut hyvä olla töissä. Surffailen ja vetkuttelen yleisesti, ettei vaan tarvitsisi mennä töihin.

Menen kuitenkin töihin. Bongaan aulassa kellosta maagiset numerot 15:00. Vitusti myöhässä, mutta myöhemmin selviää, eittei sillä ollut juurikaan väliä.

Joku on syyttä suotta sammuttanut tietokoneen joten käynnistän sen. Ajattelen hieman selailla nettijuttuja ennenkuin syöksyn projektin kimppuun. Kone kaatuu oikein kunnolla.


Tuota kuvaa saa nykyään ihastella riemastuttavan harvoin.

Käynnistän koneen ja ryntään päistikkaa työn tohinaan. Kone kaatuu taas ja näyttää tuota harvinaista tekstiä uudelleen.

Puolentoista tunnin uudelleenkäynnistelyjen jälkeen luovutan ja soitan vastaavalle, että ei oikein futaa. Hän lupaa tulla tutkimaan asiaa. Kello on kuitenkin jo kohta viisi. Työt menisivät sikamyöhään, mikä on tietysti oma mokani, kun tulinkin niin myöhään.

Ulkona on pahuksen kaunis sää.

Teen ratkaisun: hyppään junaan ja syöksyn Pasilan alkoon. Ostelen erilaisia pulloja miettien, mitkä parhaiten sopivat ulkosalla tyhjennettäviksi.

Menen kotiin, jossa Kauniimpi ja Kaveri kokkailevat ja kerron tilanteen: pää räjähtää kohta ja sen vuoksi täytyy siirtyä ulkotiloihin sitä jäähdyttelemään. Syödään ja juodaan vähän ja lähdetään puistoon. Jossain vaiheessa sain puhelun töistä, homma kunnossa, jotain oli unohtunut päivittää.

Puistossa juomme punkkua, vermuttia, Bailey'siä ja kaljaa. Tarjoamme pari kaljaa ohikulkevalle herra Paskalle, joka kertoo, että Flemarin Seurahuoneella alkaa yhdeksältä euron tuopit. Ryystämme eväät naamariin ja lähdemme baariin.

Olemme jonottamassa tiskillä tasan 21:00. Huomaan, että euron tuopit eivät ainakaan ole pysyneet salaisuutena. Taaksemme kertyy pian aivan hillitön jono.

Minuun menee saatana: koska kalja on halpaa, laitan tiskille 11 euroa ja sanon, että mulle kalja ja kymmenelle seuraavalle kans. Tarjoilja katsoo kuin hullua (aivan oikein) ja sanoo että jaahas (tai jotain).

Seuraavan kerran tiskillä käydessäni tarjoilija sanoo, että eipä tehdä sitä toista kertaa. Ei kuulemma ollut helppo homma siinä ryysiksessä.

Muutaman pikarillisen jälkeen lähdemme Harrin Nakin presidentilliseen hiukopalataivaaseen. Otamme mässyt ja kävelemme kotiin. Olen kännissä. Tästä eteenpäin muistikuvat ovat sekavia ja ehkä hieman sensuroitaviakin, joten raportti päättyy tähän.


Hillittömät flänägänit!

Ed:

No todella hillittömät olikin ne flänät. Ihmettelinkin jo, miksi minulla on niin kova krapula. Tuosta jäi nimittäin pari mutkaa matkasta.

Tilattiin tuossa pizzaa. Pizza saapui ovellemme ja ovelta alkoi kuulua hillitön naksutus kellon kilinän sijaan. Meillä ei ole enää ovikellon kupua. Pientä muistelua eiliseltä ja niinhän se olikin, että siellä Serahuoneella naurettiin, että joku on tuonut ovikellon baariin. Se oli siis meidän ovikello. Tämä tuntuu ehkä uskomattomalta, mutta ilmeisesti se on pudonnut eteisen lattialla olleeseen kassiin lähes itsekseen. Kassia sitten jostain syystä pengottiin baarissa ja kello tuli esiin.

Kauniimpi muistutti myös, että käytiinhän me Las Vegasissakin sen Seurahuoneen jälkeen. Kas, niinpä käytiinkin. Well...

No, ovikello saattaa olla turvassa, mutta emme tiedä, miten löytää ko. henkilölle puhelinnumero. Dada Vinski kehiin!