Mitäs sitä on oikein tapahtunutkaan tällä viikolla?

Menin eräänä aamuna bussiin ja matkakortti sanoi, että ei ole aikaa eikä rahaa tällä kortilla. Lompakosta löysin vain 50 euron setelin (tämän täytyy olla maanantaita, koska sunnuntaina käytimme kaikki pikkurahat pizzoihin) ja tarjosin sitä kuskille. Kuski alkoi selittää jotain. En erottanut yhtään sanaa (kuski oli aivan suomalaisen ja normaalin näköinen). Kuuntelin aikani ja siirryin penkille ja matkustin maksamatta Pasilaan.

Maanantai-iltana kävin vielä Keravalla ja taksista poistuessani pudotin lompakkkoni taksiin. Aamulla hädissäni soitin taksikeskukseen ja kyselin hommasta, lupasivat soittaa. Vaan kauniimpipa soitti ensin ja sanoi, että postiluukusta oli tupsahtanut lompakko. Hyvä palvelu. Myöhemmin sain puhelun numerosta 01000700, kertoivat, jotta lompsa oli viety himaan.

Kävimme teatterissa (tiistaina). Se on harvinaista herkkua minulle. Hesari tarjosi Kauniimmalle liput Ryhmäteatteriin siihen Hyvin päättyy kaikki -jutun ennakkonäytökseen. Näytelmä oli hyvä ja huono. Se ikäänkuin vaihteli satunnaisesti. Välillä tuntui, että näyttelijät unohtivat näytellä. Ja pitkäkin oli se. Meikäläisen vasen jalka ei voi olla pitkään 90 asteen kulmassa, sitä pitää välillä oikaista. Leffat ja teatterit on siitä hieman kinkkisiä, mutta onneksi rivillämme oli tyhjä paikka ja vierushenkilö siirtyi poispäin minusta (miksiköhän) ja sain koipeani oiottua tyhjällä paikalla.

Keskiviikkona tein töitä, kuten tein muinakin päivinä, mutta ilmeisesti mitään muuta ei tapahtunut. Tämä postaushan on tällainen terapeuttinen muistelo, kun on nyt just tuota työtä niin paljon, että pää taipuu. Testailen muistiani Kauniimman avustuksella.

Torstaina olin jo melko puhki. Kävimme kuitenkin Toverissa pikadrinkeillä ja sen jälkeen surffailimme vierekkäin johonkin klo kolmeen asti. Paha juttu, pitäisi mennä aiemmin nukkumaan.

Perjantai. Projektin tyypit tulivat kassit kilisten mestoille. Pakkohan siinä oli mukana hieman maistella. Ja totta vieköön, olihan sitä maisteltu jo edellisinäkin päivinä. Ja hyvin on maistunut. Punkkua, jallua, Dubonneeta, lonkeroa, olutta ja punkkua :)

Illalla näin videon, jota en tiennyt olevan olemassakaan.Tehty 16 vuotta sitten. Tietyllä tavalla olin siinä mukana.

Nyt vuotaa nenä. Jos tästä kipeäksi herkeän, voipi se tietää helvetillistä aikaa duunissa. Vapaapäiviä ei ole. Eikä tule. (Nyt on Lauantai ja kello on 1:31.)


Hiukan sumuinen olo.

Kaikist' käryävimmät uusimmat mediashokit!

Hannut ottivat tiukkaa matsia.



Ja Viivi näytti Viihdeuutisissa vammaiselta.

*** ei kuvaa, yäk ***

Siinä tärkeimmät.

Ed 28.9. klo 1:40

kata: "Minä haluaisin nähdä Vammaisen Viivin kuvan! Kun en taaskaan tiedä täällä mistään mitään.
T. nim. Kuva ois kiva"

No. Tänään Viivalla ei sitten ollut kampausta, joka sai koko päänsä näyttämään vinolta. Hän oli lähes normaalin näköinen.


Siinä sitten eilistä Viihdeuutista etsiessä törmäsimme tällaiseen kyykytykseen:

Ihan kuin siinä lukisi, että katso jotain ajankohtaisohjelmia maksutta.

Sehän ei tietenkään ole mahdollista.


Eniwei, Viivan vieraat pitivät huolen vammaosastosta.





Klikkaa isommaksi ken uskaltaa.

Päiväkirjamainen merkintä

Aka normipäivä aka lauantai.

Herään ja katson kellosta lukemat 11:24. Puoli tuntia sitten olisi ollut hyvä olla töissä. Surffailen ja vetkuttelen yleisesti, ettei vaan tarvitsisi mennä töihin.

Menen kuitenkin töihin. Bongaan aulassa kellosta maagiset numerot 15:00. Vitusti myöhässä, mutta myöhemmin selviää, eittei sillä ollut juurikaan väliä.

Joku on syyttä suotta sammuttanut tietokoneen joten käynnistän sen. Ajattelen hieman selailla nettijuttuja ennenkuin syöksyn projektin kimppuun. Kone kaatuu oikein kunnolla.


Tuota kuvaa saa nykyään ihastella riemastuttavan harvoin.

Käynnistän koneen ja ryntään päistikkaa työn tohinaan. Kone kaatuu taas ja näyttää tuota harvinaista tekstiä uudelleen.

Puolentoista tunnin uudelleenkäynnistelyjen jälkeen luovutan ja soitan vastaavalle, että ei oikein futaa. Hän lupaa tulla tutkimaan asiaa. Kello on kuitenkin jo kohta viisi. Työt menisivät sikamyöhään, mikä on tietysti oma mokani, kun tulinkin niin myöhään.

Ulkona on pahuksen kaunis sää.

Teen ratkaisun: hyppään junaan ja syöksyn Pasilan alkoon. Ostelen erilaisia pulloja miettien, mitkä parhaiten sopivat ulkosalla tyhjennettäviksi.

Menen kotiin, jossa Kauniimpi ja Kaveri kokkailevat ja kerron tilanteen: pää räjähtää kohta ja sen vuoksi täytyy siirtyä ulkotiloihin sitä jäähdyttelemään. Syödään ja juodaan vähän ja lähdetään puistoon. Jossain vaiheessa sain puhelun töistä, homma kunnossa, jotain oli unohtunut päivittää.

Puistossa juomme punkkua, vermuttia, Bailey'siä ja kaljaa. Tarjoamme pari kaljaa ohikulkevalle herra Paskalle, joka kertoo, että Flemarin Seurahuoneella alkaa yhdeksältä euron tuopit. Ryystämme eväät naamariin ja lähdemme baariin.

Olemme jonottamassa tiskillä tasan 21:00. Huomaan, että euron tuopit eivät ainakaan ole pysyneet salaisuutena. Taaksemme kertyy pian aivan hillitön jono.

Minuun menee saatana: koska kalja on halpaa, laitan tiskille 11 euroa ja sanon, että mulle kalja ja kymmenelle seuraavalle kans. Tarjoilja katsoo kuin hullua (aivan oikein) ja sanoo että jaahas (tai jotain).

Seuraavan kerran tiskillä käydessäni tarjoilija sanoo, että eipä tehdä sitä toista kertaa. Ei kuulemma ollut helppo homma siinä ryysiksessä.

Muutaman pikarillisen jälkeen lähdemme Harrin Nakin presidentilliseen hiukopalataivaaseen. Otamme mässyt ja kävelemme kotiin. Olen kännissä. Tästä eteenpäin muistikuvat ovat sekavia ja ehkä hieman sensuroitaviakin, joten raportti päättyy tähän.


Hillittömät flänägänit!

Ed:

No todella hillittömät olikin ne flänät. Ihmettelinkin jo, miksi minulla on niin kova krapula. Tuosta jäi nimittäin pari mutkaa matkasta.

Tilattiin tuossa pizzaa. Pizza saapui ovellemme ja ovelta alkoi kuulua hillitön naksutus kellon kilinän sijaan. Meillä ei ole enää ovikellon kupua. Pientä muistelua eiliseltä ja niinhän se olikin, että siellä Serahuoneella naurettiin, että joku on tuonut ovikellon baariin. Se oli siis meidän ovikello. Tämä tuntuu ehkä uskomattomalta, mutta ilmeisesti se on pudonnut eteisen lattialla olleeseen kassiin lähes itsekseen. Kassia sitten jostain syystä pengottiin baarissa ja kello tuli esiin.

Kauniimpi muistutti myös, että käytiinhän me Las Vegasissakin sen Seurahuoneen jälkeen. Kas, niinpä käytiinkin. Well...

No, ovikello saattaa olla turvassa, mutta emme tiedä, miten löytää ko. henkilölle puhelinnumero. Dada Vinski kehiin!

Viesti

Tällä kertaa Valokuvatorstain aihesanat ovat viesti, merkki, logo, ikoni.


Sattumalta tuli aamulla vastaan tämä äärimmäisen epämiellyttävä kyltti. Tätä samaa sarjaa on olemassa läpikulku kielletty -kyltti, joka on minun mielestäni lajinsa ehdoton huippu. Sitä kun hetken katselee, tulee niin aggressiivinen olo, että varmasti läpikulkee mistä tahansa ja pilkkoo kyltin atomeiksi. Vielä seuraavana päivänäkin tulee haudottua kaiken maailman murhasuunnitelmia vaikka on jo ottanut kourallisen diapamia.

Jatkopala, joka ei liity Valokuvatorstaihin juurikaan:

Tuossa kuvassa on nimittäin Lahden rautatieaseman sisätilaa. Olen tässä muutaman kerran tullut junalla Lahteen ja ollut kovasti ihmeissäni aseman katastrofaalisesta remonttimeiningistä. No, remppa oli käynnissä jo vuosi sitten ja silloin junalta oli vielä hankalampaa kävellä asemalle.

Mutta nyt olen vielä enemmän ymmälläni. Olettekos sattuneet huomaamaan, että tuossa hetki sitten valmistui sellainen pikku jutska kuin Kerava-Lahti oikorata?! Aivan: se tulee LAHTEEN!!! Siitä on ollut kaikennäköistä kampanjaa lehdissä ja telkkarissa ties kuinka kauan. Ja varmasti radan valmistuminen on tiedetty vaikkapa viisi vuotta sitten.

Ei sitten kellään tullut mieleen aloittaa Lahden aseman remonttia hieman aikaisemmin niin, että se olisi ollut valmis esim. nyt. En voi kuvitella, että mikään koordinointi voisi mennä pahemmin pieleen kuin tämä, jos nyt mitään koordinointia edes on ollutkaan.

Aseman tienoo muistuttaa Berliiniä vuonna 1945 - aika jämäkkää uusien matkustajien houkuttelemista täällä Lahden päässä. Rok.


Viehättävä näkymä Lahden rautatieaseman pääoven portailta. Kaikki siirtolavat eivät mahtuneet kuvaan, sori.

Voinko muuta kuin näsäytellä?

HS.fi:


Alkoholinkulutuksen kasvu pysähtyi

Julkaistu: 23:24

Päivi Repo

helsingin sanomat

Alkoholinkulutuksen jatkuva kasvu näyttää pysähtyneen alkuvuonna. Jos kehitys jatkuu, kulutus saattaa jopa laskea loppuvuoden aikana.

Totta. Se saattaa laskea, nousta tai pysyä samana. Riippuu kehityksen kehittymisestä. Ehkä. Mutta toisaalta kasvu tai väheneminen näyttää milloin miltäkin. Tai siis jatkuvan kasvun pysähtymiseltä näyttämisen jatkuminen... ei helvetti, katosin jo kartalta.

Syy on tilastoimattoman kulutuksen runsas pudotus eli lähinnä turistituomisten väheneminen.

Jos jotain ei ole tilastoitu, kuinka siinä havaitaan runsas pudotus. Liekö apua haettu astrologiasta vai höpsismistä?

Kuvitelkaa sitä tutkijaparkaa, jolle sanotaan, että meillä ei ole viime vuodelta mitään lukuja, eikä tule olemaan tältäkään vuodelta, mutta jos voisit havaita runsaan pudotuksen vaikka jossain, okei?!


Ulkomailta eli etenkin Virosta on raahattu alkuvuonna jopa kolmannes vähemmän väkeviä kuin viime vuonna, ja olutlastienkin koko on pienentynyt selvästi. Lisäksi useampi palaa kotiin kokonaan ilman pullokasseja.

Okei, ehkä on raahattu vähemmän (mutu), mutta mielestäni on kärrätty vähintään kiitettävästi (stetson) ja roudaus nyt ainakin on lisääntynyt (ei kyllä nyt just mitään tilastoa tässä...)

Vähennys on niin suuri, että se voi riittää vetämään kokonaiskulutuksen miinukselle.

Ehkä, mutta entä mainitsemani tilastoimattomat lisäykset? Saattavat työntää kokonaiskulutuksen vaikka mihin varjoisaan paikkaan.

Kotimaan tilastoitu kulutus kasvoi sen sijaan 2,5 prosenttia.

Vihdoinkin selkeä luku.

Suomalaiset joivat viime vuonna 10,5 litraa puhdasta alkoholia kansalaista kohti, koskenkorvapullollisen verran viikossa.

Kysyntä kasvoi kotimaassa tasaisesti alkuvuonna.

Kysyntään ei ilmeisesti vastata, koska kulutus saattaa olla jopa laskussa. Yhä useampi joutuu lähtemään Alkosta tyhjin käsin, kostein silmin ja värisevin alahuulin.

Heinäkuussa Alkon myynti väheni viimevuotisesta, mutta elokuun ennakkotieto kertoo taas isommasta, 3,3 prosentin kasvusta.

Jos kotimaan myynti väheni ja se ihme tuonti väheni jopa 30%, niin olisi luullut kulutuksen kääntyneen laskuun. Ai mutta heinäkuuhan ei olekaan alkuvuotta. Onkos tämä jo seuraavaa jymyuutista?


Jälkikirjoitus:

Hei Repo, vältä Neste-Hukkaa (engl. Liquid Wolf)

Katson maalaismaisemaa...

...keskiyöllä, ja se on lähes musta. Yritänpä huomenna ottaa parempia maisemakuvia, jos taivas on yhtä kirkas.

Terveisiä kotiin!


Näyttää vahvasti siltä, että vaikka tähdet näkyisivätkin taivaalla hyvin selvästi, kamera ei niitä kuitenkaan näe ihan valtavan hyvin. Tästä seuraa se, että tähtitaivaskuvan ottaminen tuntuu melko vaikealta.

Muisti-kuva

Valokuvatorstain tämän viikon aihe on muisto.


Enpä olisi tätä muistanut ilman kameraa.

Onnea!

Kauniimpi täyttää tänään! Juhlistamme hieman :)

Ohutta yläpilveä

Tune in, drop out... tai jotain. Klikkaa ainakin.

Maailman paskin

Kaikkihan tietää, että meikäläisellä on Suomen paskin fleda. Mutta - let's face it - ei sillä vielä maailman huipulle päästä.


Dängs Ilta=Sanomat. Vanhiskin nauraa.

Parit lisää netistä:




Edit: Lisää Asemin ja hiusten pohdintaa (no, aika vähän tuota Asemia on täällä pohdittu).

Enpä muistanutkaan hiushirviö Karoly Garamin olemassaoloa. Enkä olisi halunnut muistaakaan, mutta avuliaat lukijani ystävällisesti muistuttivat. Siispä pyynnöstä etsin laittomasti netistä kuvan ja laitan tänne (enhän minäkään sentään NIIN vanha ole, että minulla voisi hänen kuviaan olla, ja...)

Helpommin sanottu kuin tehty.


WTF?


Viimein löytyi yksi levynkansi. Mutta missä on hiusten geometrinen pahuus? Glögi lienee pehmentänyt.


Niin sinne Asemiin...

Aivan ratkiriemukkaita kuvia
Lisää kuvia
Enemmän kuvia
Täältäkin löytyy kuvia
Kuvia kuvia kuvia
Hesarissakin oli kuva
Kuvia Asemista, yllätys!
Aika mageita Asem-kuvia

Multimeemi

Eräs oli mukavasti yhdistänyt muutaman meemin ja meikä sitten pölli idean suoraan sielt. Yritän olla niin rehellinen kuin kykenen tämän jo lahon pääni kanssa.

1. Yksi, joka muutti elämäsi

Levy: Beatles: Revolver. Sain sen hyvin nuorena. Luulen, että se ajoi minut äänihommiin. Ajaton levy, kuulostaa hyvältä ja sisältää käsittämättömän määrän hyviä biisejä. Voisipa sen Harrisonin intiavatkauksen jotenkin poistaa, niin ettei sitä olisi koskaan ollutkaan (hei, loistava idea vaikkapa pitkähköön proosapostaukseen).
Kirja: George Orwell: 1984. Kyllä se vaan kolahti varhaisteiniin kovasti. Ja sitten minusta tuli kyyninen paska.
Elokuva: Monty Python: Life of Brian. Keravan Keskus-Kinossa vuonna polku ja pyörä - en tiedä miten se minua muutti, mutta ainakin minusta tuli yhtäkkiä absurdin huumorin ystävä.

2. Yksi, jonka olet kuunnellut/katsonut/lukenut enemmän kuin kerran

Levy: Niitä on useita satoja.
Kirja: Enpä muista olenko lukenut mitään kirjaa kahdesti. Vähän muistelen, että pari on ollut sellaisia, jotka on tullut luettua englanniksi ja suomeksi (lasketaanko ne samoiksi kirjoiksi?). Oisko "Dirt" yksi, ja...
Elokuva: Monty Python: Life of Brian. En ole kertoja laskenut, mutta tätä eniten.

3. Yksi, jonka tahtoisit mukaasi autiolle saarelle

Levy: Beatles: Revolver. Ja salakuljettaisin Pink Floyd'in Wish You Were Here'n
Kirja: Papillon. Heh heh...
Elokuva: Päiväni Murmelina. Hah hah...

4. Yksi, joka teki sinusta hupakon.

Jaaha, ja mikä on hupakko?

Levy: Sex Pistols: Never Mind the Bollocks. Sitä on ehkä tullut diggailtua hupakoimmin.
Kirja: Aivan liian vaikeaa ajatella, että kirja tekisi hupakoksi (kun en edes tiedä mitä se tarkoittaa). Vastaan: Sartre: Inho.
Elokuva: No voi sun... Uuno Epsanjassa.

5. Yksi, joka sai sinut puhkeamaan kyyneliin

Levy: Monetkin yksittäiset kappaleet. Kokonaisista levyistä itkettävin on Floydin Wish You Were Here.
Kirja: Tekisi mieli sanoa Raamattu, jonka asema omituisena opinkappaleena kivistää sydäntäni, mutta eihän se minua kirjana ole hetkauttanut mitenkään. Joten skannaan jotain muuta... ...nyt ei löydy. Lupaan lisätä, jos tulee mieleen.
Elokuva: Huh, mähän tirauttelen pieniä leffassa kuin leffassa, mut en sillai kunnolla itke. Joskus vähän teatterissa hävetti, kun Forrest Gumpissa on se ihme maisemakohtaus ja se sitten yhtäkkiä itketti.

6. Yksi, jonka toivoisit tulleen tehdyksi

Levy: No Pink Floyd olisi saanut tehdä sillä legendaarisella kokoonpanolla vielä yhden kunnollisen levyn sen Final Cut'in jälkeen. Se jotenkin jäi kalvamaan.
Kirja: Aleksis Kivi olisi myös saanut tehdä jotain vähän täpäkämpää, kun kerran on joku kansalliskirjailija; ja olisi varmaan tehnytkin suotuisammissa olosuhteissa.
Elokuva: Matti Ijäksen ison budjetin versio Batmanista.

7. Yksi, jota et toivoisi tehdyn

Levy: Se viime kesän hitti, jossa oli jotain "maijahiiii". Se sattui vielä enemmän kuin Macarena. Aivan ultimate kidutusbiisi.
Kirja: Tämän vuoden "toiset" puhelinluettelot. Säälittää ne puut, jotka ovat kaatuneet puhelinyhtiöiden sodassa.
Elokuva: Uuno Turhapuro - This Is My Life. Sellaista myötähäpeätykitystä ei ehkä tule toista.

8. Yksi, jota kuuntelet/katsot/luet paraikaa

Levy: Nyt just ei soi mikään. Mutta jos soisi, se voisi olla Django Reinhardt: Profiles.
Kirja: Reijo Mäki: Vares - jäätynyt enkeli.
Elokuva: Katson tätä läppäriä paraikaa.

9. Yksi, jonka aiot kuunnella/katsoa/lukea

Levy: David Gilmour: On an Island. Olen aikonut jo pidemmän aikaa.
Kirja: Aion varmaan lukea John Grishamin uuden kirjan.
Elokuva: Videolla odottaa Shakaali.

Voi v*********u, siis meemi!

Tämä tuli Ravintola Viemäristä:

Kerro yksi asia, jonka tekisit toisin, jos joutuisit elämään elämäsi uudestaan.

- Enpä alkaisi alkoholituotteita maistelemaan.

Kerro viisi asiaa, jotka olet tehnyt ensimmäisen kerran vuonna 2006.

- Kävin Tuupovaarassa. Kyllä, sellainen paikka on olemassa, luulin vitsiksi.

- Oleilin ravintolan VIP-huoneessa. Eikä muuten ollut Helsingissä.

- Ostin ensimmäisen luokan lipun matkustaessani. Pettymys.

- Olin sisävesiristeilyllä Suomessa. Hyvää kannattaa odottaa!

- Heitin kuolleen lemmikkieläimen roskiin. Enkä muuten tee toiste (se oli aika pieni kyllä - selvennys).

Kerro kolme asiaa, joita et ole koskaan tehnyt, mutta jotka aiot tehdä ensimmäisen kerran vielä vuonna 2006.

- Voittaa lotossa päävoiton.

- Antaa jollekin spurgulle 20e setelin. (siis: hämmentävän ison massin pyyntöönsä nähden)

- Sanoa "EI!" jos joku ehdottaa jotain typerää duunia.

Kerro yksi asia, jonka tekisit, jos olisit kaikkivoipa minuutin ajan.

- Keksisin tosi näppärän krapulanpoistohomman. En kuitenkaan paljastaisi sitä muille. Kärsikööt.

Tyyliä!

Tänään paikallisjunassa: Käytävän toisella puolella istuu mies. Hän on arviolta noin kolmekymppinen, erittäin siististi ja sporttisesti pukeutunut, ranteessa ja kaulassa kimaltelevat asianmukaiset kiiltävät esineet. Nämä ulkonäköseikat eivät niinkään kiinnitä huomiotani, vaan se, että mies juo pullosta Absolut Vodkaa ja lukee Jallua.

Siis aivan hämmentävän tyylikästä lähiliikenteessä kuluvan ajan hyötykäyttöä. Meikälande on kuljeksinut paikallisjunissa yli 30 vuotta, ja nyt vasta eteen tupsahtaa mies, joka elää noinkin täysillä tuossa laimeassa työläistensiirtokoneistossa (häh?).

En kehdannut ottaa kuvaa.

Eipä tässä muuta.

Ed: Löytyi kännikuva tuolta tasan viikon takaa. Kai se sopii tähän. Otettu HämeentieLLÄ.

Hehän ovat kuin kaksi marjaa!

Omituinen aukeama iltapäivälehdessä. Kovasti pisteitä taittajalle (tai jollekin). Tough luck.

Toimittajat: Tsekatkaa!

Mesta.net kirjoittaa:

"Suomirockin ylipäällystöön kuuluva Eppu Normaali on saavuttanut miehen iän. Bändin perustamisesta tulee kuluneeksi tänä syksynä 30 vuotta.

Eppu Normaali sai nykyisen muotonsa syksyllä 1976. Ensimmäinen julkinen keikka toteutui Ylöjärven lukion auditoriossa Nuorison taidetapahtumassa. Seuraavana vuonna ilmestyi Eppujen ensimmäinen single Poliisi pamputtaa taas. "

Ensimmäisessä levyttäneessä E.N.-kokoonpanossa oli basistina Mikko Saarela, jonka seuraaja oli (1979) Vaari Nevalainen. Nykyinen Basisti Sami Ruusukallio on ollut mukana vuodesta 1989. Tämä helposti Wikipediasta. Jostain muistan lukeneeni, että siellä -76 puolella olisi ollut jotain pientä miehistösäätöä vielä.

Siis: Eppu Normaali sai nykyisen muotonsa 1989.

Tuostapa vielä kuvaan Maximum Jee&Jee:n ensipainos:


Historian siivet havisivat. Tai jotain.