Töissä käy vaivainen

Kävin töissä tänään. Siellä oli maanantai, olisihan se pitänyt arvata. Hemskutin hyvän olon lisäksi hommatkin olivat hieman rempallaan, kauniisti sanottuna.

Minun piti aloittaa ruotsinmaalta kaukaa Tukholmasta asti tulleiden failien käsittely. Nehän olivat perillä jo perjantaina, mutta minä en ollut paikalla, joten sain matskun tänään eteeni ikäänkuin todella raikkaalla "täs tätä ois" -vivahteella. Totta kai, jos kolme ihmistä lähettää tiedostoja samaan projektiin, niin ne ovat kaikki eri formaateissa. Ja tottakai kahdessa kolmesta on jotain vikaa (kolme kolmesta olisi aiheuttanut sen, etten enää olisi tässä kirjoittamassa).

Siitä sitten iloisena soittelemaan svenssonien pätkiviin matkapuhelimiin. Seliseliseliä ihmisille, joista osa ei täysin ymmärrä ongelmia, enkä ole minäkään aivan terävimmilläni dataviidakossa. Olen yllättynyt, jos kaikki on kunnossa keskiviikkona. Todennäköisesti palaset alkavat järjestäytyä perjantain tietämissä. Kappas, sehän on syntymäpäiväni, ei viitti paiskia ihan hirveesti silloin. Lauantai menee parannellessa, sunnuntaina varmaan sitten megapäivä töissä.

Huokaus.

Ed: Otinpa kuvan äänestä. Ylempi raita ok, alempi ei (varmaan vaikea arvata). Nuo väkäset joko piirretään pois, tai kopioidaan jostain tervettä tavaraa päälle. Se vie aikaa varsinaiselta työltä. Odottelen että tulee paremmat failit UPSilla...

Radiopuhelimet

Pitkästä aikaa keikalla, ja vielä pidemmästä aikaa Radiopuhelimien keikalla. Onpa tullut seurattua herrojen häröilyä jo 16 vuotta hyvinkin läheltä. Aina piristävä kokemus livenä. Eilen nyt vaan ei soundi ollut ihan kohillaan, mikä kyseisellä orkesterilla tarkoittaa aina sitä, että hommasta ei tahdo saada selvää. Riffittely kun on melkoisen kiihkeää ja paikoin mutkikasta. Tuppasi menemään hälyn puolelle välillä. Joudun melkein tuomitsemaan keikan Radiopuhelin-asteikolla bottom kolmoseen. Mikä taas esim. erään toisen pohjoisen, sittemmin helsinkiläistyneen (osin porvoolaistuneen), bändin asteikolla tarkoittaisi top kolmosta.

Ylläoleva hauskahko kuva tarttui sieltä kolmensadan muun kuvan mukana kortille (ennen filmille). Taktiikkana taas kerran legendaarinen "kortti täyteen ja raavitaan päätä sitten kotona". Tuollaisia kuvia, joissa on paljon tummaa aluetta ja vähän yksityiskohtia, mahtuu n. 450. Kamera on itse sitä mieltä että max 283, mutta aina ne pakkautuu vähän enemmän, joten min 300 käytännössä. Ja tietenkin tuo on kauniimman ottama, en ole omiani vielä uskaltautunut tsekkaamaan.

Edith iskee jälleen: yksi meikäläisen ottama kuva (klikkaa isommaksi)

Olisimmehan kaikki halunneet hänet juuri tuolloin "mitä minulla on päällä"-meemiin. Ja vaikka kukaan ei kysynyt , minulla taasen on nyt päällä musta t-paita, mustat lyhyet kalsarit ja mustat lyhyet sukat. Standardisetti.

Edith II

Pahuksen siisti vauhtikuva by kauniimpi :)

Edith III
Näitähän voi laittaa tänne rajattomasti (klikkaathan).


Edith IV Endlessly (click)

Kuva vaihtui!

Äh. Editoin koko kuvan veks. Ei ollut hyvä. Tänne kun tuo kuvia, niin niistä häviää puolet väreistä. Vuodatus.netissä näyttää toimivan huomattavasti paremmin. Liittyy varmaan noihin sRGB ja adobeRGB -juttuihin. Enpä niistä mitään tiedä. Vielä.

Laitanpa nyt tuohon yhden oikein supervärikuvan. Katotaan paljonko laimenee. (klikkaamalla suurenee)

No, ei tämä nyt niin paljon... *ihmettelyä*

Mediapellen koston paluu

Aika hyvin nousi taas verenpaine ja alkoi kirjoituttaa (ja muutenkin -tuttaa), kun otin ja katoin euroviisukarsintoja. Olen missannut kaksi edellistä ja hyvä niin, koskapa taso on aivan yhtä täyteläinen kuin esim. 70-luvulla tai millä luvulla tahansa.

Positiiviset kärkeen: jollain tavalla pidin siitä poikajuontajasta. Arvelen se johtuvan vaikutelmasta, että heppu oli kuin kovassa krapulassa, ja siitähän saa aina kenkälaatikollisen papukaijamerkkejä. Iltapäivälehden tietojen mukaan se on myös erittäin todennäköistä, hänellä on kuulemma tipaton tammikuu. Krapula hellittänee siis tuossa helmikuun ensimmäisellä viikolla jossain vaiheessa.

Mystiset sitten: lavalla oli pallogrillejä, joista jokaisesta lähti itsestäänvalaiseva pölynimurin letku. Eivät olleet Lucifer-merkkisiä, vaan jotain hivenen isompaa mallia, johon menee ainakin pari pakettia Wilhelmiä kerralla. Taustalla näkyi kaasuhellan liekkikuvioita silloin tällöin valoilla toteutettuna. Aika ajankohtaista. Skenesuunnittelija on ilmeisesti ruokafriikki.

Vaan kovasti näytti ruokafriikiltä myös armoitettu kiljukaula Taage Laiha. Tiedän, että se tynnyri osaa laulaa, mutta veti kyllä sietämättömän epiksessä korkeimmissa kohdissa. Miksei se esitys voisi olla kokonaan playbackiä, kun ei ne suomalaiset oikeesti osaa laulaa. Hyväksytään nyt vaan se tosiasia. Veikkaan muuten, että eturiviä pelotti, jos se olisi vaikka kompastunut siihen gestaporotsiin. Ja mua pelotti sen kitaristin hiukset.

Onneksi mukaan oli taas saatu vähemmistön edustajiakin. Vammaisten Popstars -kisassa varsin kovaa tulosta tehnyt Jane lauloi kahta osaamaansa nuottia melkein 40 prosentin osumatarkkuudella. Jos tikkataulun taustalevykin lasketaan mukaan osumiin. Niillä oli myös kivat vaatteet. Tai sitten olivat unohtaneet omansa kotiin ja äkkiä käyneet puvuston roskiksella. Kivasti myös sätkivät lavalla ne en-tiedä-minkä-takia-kuntoutettavat; kakarat vetää nykyään niin ihmeellisiä aineita, että oireista on vaikea tunnistaa.

Sitten oli se nevöhööd joku Annika. Se on tehnyt "jotain" Yön Ollin kanssa. Ei jäänyt muuta mieleen, kuin Ollin klassiset sanat: "itse olen enemmän sellainen synkempien laulujen tunkki". Pitää niin paikkansa. Tunkkia siinä tarvitsee kun yrittää sen caruson laulua nostaa vireeseen.

Ai niin, Catcat!!!! Ziiiiiiiiiiiiiiiiisus. Se oli jotain niin galaksit räjäyttävää, että toivottavasti USA:n armeija ei ikinä saa käsiinsä. Aivan hirveä itkuvirsi, kertosäkeestä tulee aina mieleen edesmenneen mummoni tapa ulista virsiä yms. mukaansatempaavaa. Sitten ne Hakaniemestä raahatut pakkoliikkeiset piripäät "tanssimassa" "taustalla". Kylläpä "valloitettin" maailma. Pitäisi olla joku aivan uusi sana myötähäpeälle, joka tarkoittaisi miljoonaa myötähäpeää yhdessä ihmisessä, minussa.

Kyllähän noita kisoja pitää olla. Mutta pitääkö lyödä päätä seinään esim. 50 vuotta? Ehkä.

Nuku pommiin :DDDDD

Yle hoitaa hommat

Mainitsin aiemmin aivan uscomattoman cooliksi muuttuneen Lista-ohjelman. Nettisivut ovat myös terävintä kärkeä.

Edith: Ja sinkkulista hämmästyttää ajankohtaisuudellaan.

Ai niin, värit meni miten sattuu kun fotozoppailin noita ihan eri aikoina. Informaatio on koskematon kyl :)

Niin, tämä mystinen Japani

Että tämmönen. Onko ketään siellä ulkona, joka tietäisi mistä on kysymys. Tämä siis vain mun duunikoneella, kotivehje ei näytä mitään tuollaista. Molemmat macceja, OSX. Yritä tossa sitten päivittää!!!!

Tietoa kansalaisille!

Kävin erinäisten linkkien kautta piraattitehdas.fi -sivustolla. Siellä yritetään jakaa tietoa piratismista ilmeisesti nuorisolle. Luin sarjakuvan nimeltä Piraattitehtaan Arvoitus. Se oli tosi jännä ja viihdyttävä. Jokin minussa vaatii kuitenkin tarttumaan siihen epäloogisuuksien viidakkoon, joka sarjiksessa rehottaa. Seuraavat henkilöt ja tapahtumat siis sarjakuvasta.

Lissulla ja Makella on bändi Cat and Mouse. Ilmeisesti Kärtsy (Waltari) veljineen on unohtanut rekisteröidä projektiyhtyeensä nimen, koska se on noin vain vohkittu käyttöön. Treeneistä tullessaan he näkevät tehdasrakennuksessa hämärää meininkiä.

Rakennus on levy-yhtiö SataCD:n, ainakin vain heidän valtava logonsa viihtyy katolla. Kyseessä on siis suomalaisittain aivan mielettömän iso levy-yhtiö, on oma studio ja syntyy käsitys, että heillä olisi jopa cd-tehdaskin. Myöhemmin näemme heeboja painotöissä ja lastaamassa levyjä autoon. Oma siivoojakin on, mikä nyky-Suomessa olisi aivan käsittämätöntä (ulkoistaminen). Stetson-menetelmä antaisi tulokseksi yli 50 työntekijää.

Menestyviä artistejakin on: Tanen levyn piraattiversion tulo markkinoille on oikein uutinen (vrt. Nightwish, tuplaplatinamyynti). Levy-yhtiö ihmettelee miten se on mahdollista. No siten, että mastereita jätetään lojumaan pöydille, eikä talossa ole valvontaa. Ilmeisesti yhtiön oma kannentekijäkin (yleensä muilta firmoilta kannet, näillä ilmeisesti niin valtava tuotanto, että kannattaa pitää tuollainenkin) jättää tiedostonsa helposti noudettaviksi. Vieläpä löytyi maininta sihteereistä, niitäkin siis useampi.

SataCD:tä näyttää kuitenkin varsinaisesti pyörittävän vain yksi heppu: Miksa. Hän hoitaa tuotannossa kaiken sopimuksista äänityksen ja miksauksen kautta masterointiin. Hänet kuitenkin esitellään "studiomiksaajana" ja myöhemmin hän muiluttaakin CatAndMousen "työajan jälkeen" äänittämään. Ilmeisesti itseltään salaa? Kyllähän miksaustöitä tekevä henkilö voi olla johtaja tai tuotantopäällikkö, mutta luulisi tämän kokoisessa talossa olevan pientä työnjakoa. Lisäksi Miksa ehtii käydä keikoilla etsimässä uusia artisteja ja pitää pitkiä ja sekavia luentoja tekijänoikeuksista ja niihin liittyvistä rahavirroista.

Lissun isälläkin on bändi, joka tietysti päätyy samalle yhtiölle. Ilmeisesti yhtiöllä on maassaan monopoli. Isä ajaa taksia päätyökseen. Toivottavasti ei aja Helsingissä/Suomessa, kun ei tiedä että asiakkaat otetaan tolpalta tai keskuksesta. No eipä näytä asiakkaatkaan tietävän. Tolppaa ei taida edes olla. Eikä heppu tilauskeskusta ainakaan kuuntele.

Mikähän mulla oli pointti? Että jos tässä yritetään välittää informaatiota kakaroille, meneepä siinä sivussa aikamoinen kasa disinformaatiotakin. Okei, levy-yhtiöiden rooli on muuttumassa, ja tuollaisia yhden miehen firmoja tulee varmasti koko ajan lisää, kun teknologia vaan halpenee ja kehittyy ja jakelu muuttuu biteiksi jne. Mutta yhden miehen firmalla ei ole monikerroksista toimitaloa, ainakaan kaupunkibussien linjojen varrella :)

Treeneissä Lissu vetää ilman laulukamoja. On siinä likalla keuhkot, sopii yrittää perässä.

Äh, en jaksa, sarjis oli vaan paska. Ihan helvetin paska. Yrittäisivät edes vähän.


MUTTA! Se ei ollut läheskään niin paska, kuin uusi Lista. Sehän tässä ajatukset hajautti, kun tulin ekaa kertaa juuri katsoneeksi. Aivan tajuton pikkukakkonenaskarrellaanpaskarrellaan-fiilis, paitsi että kaikki juontajat yms olivat olleet jo kuukausia sementtidieetillä, raudansaantikin vaikutti olleen kelvollista. Melkein yhtä paska, kuin Heli Nevakare muinoin, mutta silloin oli Neuvostoliittokin, ei voinut ainakaan itään loikata. Piti kaivautua maahan, syödä tynnyrillinen ruutia ja pieraista. Se oli paskaa se.

Iltapäivän fiiliskuva Hesarilta. Sää on "miellyttävä" ja liikenne "leppoisaa". Samalla tämä on testaus, että miten nämä kuvat tänne pakkautuvat. Klikkaa kuvaa niin näet sen isompana.

Edit: Yksi tärähtäneistä alkoi prosessoituna näyttämään aika veistokselliselta:

Uutisia unenpöpperössä

"Etu-Töölön metaanivuoto peräisin rikkoutuneesta maakaasuputkesta

...Museokadulla sijaitsevat ravintolat Ostrobotnia ja Storyville evakuoitiin illalla kello 23:n aikoihin. Nymanin mukaan ravintoloissa oli evakuoinnin alkaessa melko paljon asukkaita. Lisäksi viranomaiset evakuoivat yhden eduskunnan asuinrakennuksista, mutta sen asukkaat pääsivät palaamaan koteihinsa yhdeltä yöllä.
Korttelissa oli evakuoinnin jälkeen hiljaista, eikä uteliaita ohikulkijoitakaan juuri ollut, vaikka paikalla oli useita poliisiautoja hälytysvilkut päällä.
Viereisellä Jaskan Grillillä sen sijaan riitti tasaisesti jonoa, ja sieltä poliisitkin hakivat lisäevästä.
”Ei ole näkynyt missään”, grillin myyjä Alisa Karhumäki kertoi puoliltaöin.

Kansallismuseon aarrekammiossa maanantaina sattunut räjähdys johtui poliisin mukaan todennäköisesti siivouskomeroon pakkautuneista viemärikaasuista, jotka syttyivät sähkökeskuksesta lennähtäneestä kipinästä. Kaasut eivät päässeet normaaliin tapaan ulos viemäristä, koska pakkanen oli jäädyttänyt viemärin tuuletusputket."

Siis huhhuh, Ostrobotnia ja Storyville -ravintoloissa asuu runsaasti ihmisiä, eduskunnalla on useita asuinrakennuksia (ja yhdessä näistä keskustan kerrostaloista asuu varmaan parisataa ihmistä), jotain ei ole näkynyt missään (kaasua? no ei varmaan näy. Poliiseja? Viljoa?), maakaasu onkin viemärikaasua (sanovatkin että kaasulla kypsennetyssä ruuassa on aivan oma aromi)!!!! Melkoinen informaatiopläjäys.

Seuraava uutinen on taas näitä jo legendaarisia Mensan tehtäviä. Katsele uutista kaikessa rauhassa noin seitsemän sekuntia. Tulen herättämään sinut huomenna aamulla klo 7, katsokin että vastaat oikein päin kysymykseen: kuka korvasi kenet Kuwaitissa. Muuten et ole nero.

"Sheikki Saad al-Abdullah al-Sabah astuu nyt syrjään ja tekee tilaa Kuwaitin pääministeri sheikki Sabah al-Ahmad al-Sabahille.

Sheikki Saad al-Abdullah al-Sabah, 75, on sairastanut siitä lähtien, kun hänelle tehtiin paksusuolen leikkaus vuonna 1997. Hän nousi hallitsijaksi hiljattain kuolleen emiirin sheikki Jaber al-Ahmad as-Sabahin tilalle."

Päätämme uutiskatsauksen täältä Casa de Kalliosta tähän, hyvää köydenjatkoa.

Edith: nyt on torstai klo 22.54, lueskelen taas Hesarin uutisia netistä. Ikinä ei ole ollut näin järkyttävää määrää kirjoitusvirheitä lehdessä, jonka pitäisi olla tunnettu myös laadustaan. Heitänpä tuohon viimeisen, jonka luin:
"Edellisen kerran vuotava maakaasuputki on aiheuttanut räjähdysvaaran 1994. Tuolloin osa Mannerheimintietä eristettiin useaksi tunniksi.pitoisuuden räjähtävää kaasua viemärikaivosta Museokadulta. Myöhemmissä mittauksissa kaasua alkoi löytyä eri kaivoista."

Tämän koukumpaan tuskin pääsen

Jeah. Oli nimittäin taannoin eräs meemi, johon olisin tahtonut osallistua. Eli mitä on näytön takana tarjolla pysyvästi katseltavana. Löysin yhdet ohjeetkin vimmaisen sherlockailun jälkeen:
"Ohjeet: 1. Julkaise tai selosta omassa blogissasi se kuva, taulu tai maisema, joka on silmiesi edessä (monitorin takana) päivästä toiseen, ja jota pakostakin, ja usein luonnollisesti tyhjin silmin katsot, kun aivosi tapailevat sopivaa sanamuotoa tai kun yksinkertaisesti unohdut päiväuniisi. 2. Haasta ystäväsi samaan ja linkitä."

Tämä oli nimittäin kiva meemi. Mulla on tässä edessä ja vähän ympärilläkin valokuvia parisen sataa. A4 koossa, sinitarralla tapettiin kiinnitettynä, itse printattuina, itse otettuina (paitsi ne joissa olen itse). Idea tuli itseltä. Pidettiin kauniimman kanssa viime vappuaatonaattona "gallerian" avajaisetkin.

1. kuva:

2. enpä taida haastella ketään, menneen talven lumia...

Jos joku tuttu tunnistaa, niin huutele yksityisesti sitten, jooko :)

Jäin heti koukkuun meemeihin

Ei mitään mahdollisuuksia olla osallistumatta, vaikka kukaan ei kai ole vielä edes pyytänyt (pyytäkää joku nyt ja äkkiä).

Eli: TADAA! Jääkaapinovimeemi! TADAA!


Tuossahan ei silmä lepää ja juuri siksi päätinkin osallistua. Hauskaa siinä on ainoastaan kirje isältäni. Kirjoitan sen tähän vain hieman sensuroiden:


xxxxx 10.10.03

Terve

Mainitsemasi selkäkipu flunssan jälkitautina pani miettimään. Niskani lisäksi olen huomannut aivoissani alitehoa. Sen huomaa pitkävedon melko mitättömistä voitoista.

En ole luovuttanut. Uskon muutaman viinaryypyn palauttavan suuren nerouteni entiselle tasolleen.

Terv.

KK


Kumpikaan valokuvassa oleva henkilö ei ole minä, eivätkä he liity kirjeeseen.

Olipa kerran meemi

Tällainen on kiertänyt blogolandiassa: "Kirjoitan merkinnän, jossa paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä."

Sun Äitis haastoi minut mukaan kommenttilaatikossaan: "Yksi, jonka olisin haastanut on Kervå, mutta hälläpä ei taida olla blogia, vaikka aktiivisesti käykin kommentoimassa." Johon siinä yhteydessä vastasin: "Nythän on vaan sillä lailla, että minulla ON blogi... ...Enivei, pureskelen tuota pari päivää ja kerron sitten ehkä tässä kommenttiketjussa vastauksen tai osoitteen. (parin päivän päästä tämä nimenomainen kommenttiketju on jo hautautunut bittivaltamereen niin syvälle että kukaan ei näe)"

Jotta asia ei olisi liian yksinkertainen, minulla on nyt uusi blogi vain sitä varten, että voin käyttää tuota nimimerkkiä ja blogin nimenä sen suomenkielistä vastinetta. (heikohko selitys, mutta niin se nyt meni).

Mennään meemiin.

1. Puhdistan korvani pinnillä. Sillä aivan tavallisella perinteisellä tummalla, jota naiset joskus käyttävät hiusten kiinnittämiseen. Pumpulipuikko ei käy, se tuntuu vain työntävän töhnää syvemmälle. Pinnillä saa syväpuhdasta! Tapa lienee lähtöisin työstäni, jossa pitää kuulla hyvin.

2. Olen yleensä kotona kalsarisillani (jos ei ole vieraita). Tähän on selkeä syy: en yleensäkään voi pitää vaatteita, jotka puristavat tai hiostavat, ja kotona ollessani yritän maksimoida ahdistamattomuuden, joten heitän ulkovaatteiden mukana myös farkut pois jalasta. Monet ovat varmasti nähneet minun venyttelevän t-paidan kaula-aukkoa (yleensä omaani), silläkin yritän saada vaatteen vähemmän puristavaksi. Koruja tai rannekelloa en pidä ollenkaan.

3. Minun on lähes pakko syödä ruoka-annoksesta ensin ne osaset, jotka ovat mielestäni huonoimman makusia. Varmaankin siksi, että viimeiset haarukalliset olisivat mahdollisimman täydellisiä ja hommasta jäisi hyvä maku suuhun (kirjaimellisesti). Tämä tietenkin joskus kumoaa itsensä, kun ne "huonotkin" asiat ovat osa kokonaisuutta, eivätkä ne "hyvät" asiat yksinään maistu niin hyvälle. "Lähes pakko" tarkoittaa sitä, että voin tuosta joustaa ja vältänkin sitä virallisemmissa tilaisuuksissa, ja jos jätän jotain kokonaan syömättä, eli ei ole pakkomiellettä syödä aina kaikki ja huonoimmat ensin.

4. Älyttömän huono ominaisuus (voi myös pitää tapana) nukahdella missä sattuu. Siis nimenomaan tilanteessa, jossa ei pitäisi nukahtaa. Yleisin paikka on tietenkin ravintolassa, mutta esim. työn ääressä nukahtelen myös aivan liian usein. Tähän liittyen en ollenkaan osaa nukahtaa halutessani, eli unenlahjani eivät ole hyvät.

5. Sananvääntely. Rasittaa välillä itseänikin puhumattakaan niistä kanssaihmisistä, jotka joutuvat kuulemaan epähuomiossa pudottelemiani viisauksia. Useimmiten kohdistuu jullkkisten nimiin perinteisellä tavujen vaihdolla (esim. Muuli Tatinsalo) tai lisäilyllä (esim. Kevin Kostnader ja "taiteilijanimenä" joskus käyttämäni Lars Vegas). Tästä on niin paljon variaatioita etten nyt jaksa kaikkia listata ja noin 99% jää onneksi pääni sisään.

Siinäpä noita. Kaikki, jotka haluaisin haastaa, on jo haastettu. Vapaaehtoiset saavat haastaa itsensä. Kaikki messiin.