En varmasti käy Porvoossa keittämässä vesiäni.
Friday, June 27, 2008
Monday, June 23, 2008
Thursday, June 19, 2008
Wednesday, June 18, 2008
Tää nyt vaan täytyy jakaa
Kuka pieremättä kusee se naimatta kuolee.
- flashback jostain 70-luvun puolivälistä.
- flashback jostain 70-luvun puolivälistä.
Tuesday, June 17, 2008
Monday, June 16, 2008
Myötätuulirock
Ei hirveästi inspiroinut myötis. Kuvasaldo muista kuin artisteista oli melkoinen, mutta eihän niitä voi tänne laittaa ;)
Charonin Lauri soittaa.
Ruokakin jäi syömättä.
Charonin Lauri soittaa.
Ruokakin jäi syömättä.
Saturday, June 14, 2008
Diablo
Kävin vilkaisemassa Diabloa Tavastialla. Ei oikeen jaksanut ottaa kuvia, eikä nämä vähätkään oikeen rokanneet.
Wednesday, June 11, 2008
Torkkelinmäen marttakerhon miesjaoston raportti 001/08
Torkkelinmäen marttakerhon miesjaosto kokoontui eilen (10.06.08 klo 17.00) Torkkelinmäellä tarkoituksenaan seurata Torkkelinmäen marttakerhon naisjaoston vatruskanvalmistuspuuhia. Näin myös tapahtui.
Veikkaanpa, että tarkkaavainen lukijani kysyy tässä vaiheessa mielessään, että mikä ihme on vatruska. No, täytyy myöntää, että se on hieman arvoitus minullekin. Sanan vatruska kuulin ensi kertaa toissapäivänä.
Sittemmin vatruskan syntymän ihmettä vierestä seuranneena sanoisin, että se on perunamössökuoresta ja puuromaisesta täytteestä koostuva hieman pasteijamainen karjalainen perinneruoka. Tässä tapauksessa täytteenä oli riisiä melko puuromaisessa olotilassa.
Minut oli kutsutu dokumentoimaan valmistusprosessi. Siinä päävatruskaattori Minhiä odotellessamme tajusin kesken ensimmäisen loiventavan siiderin, että prosessi olikin jo alkanut. Marinadi oli ilmeisesti aiemmin päivällä valmistanut perunamössön kilosta perunoita ja parast'aikaa keitteli riisimössöä hellalla. Tämä aiheuttaa pientä vajausta kuvamateriaalin kannalta, mutta otanpa vahingon takaisin olemalla sitäkin tarkempi loppuvaiheiden kanssa.
Pöydälle on levitetty vatruska-alusta. Kalliolaisena kuluttajamielipidevaikuttajana tunnettu Marinadi ei voi vastustaa kiusausta ja valitsee Hesarista nimenomaan mielipidesivut pöydän suojaksi. Hieno yksityiskohta!
Minh on saapunut paikalle ja lähtenyt sellaisella vauhdilla työstämään vatruskoita, että kuvaaja missaa taikinan veivauksen pelkästään siiderin avaamisen takia. Tajutonta, en ehtinyt edes kissaa sanoa. Saatikka sitten Villi-the-Kissaa. Kuvassa kuitenkin käsin pyöräytetyt vatruskankuoret odottamassa täytettä.
Ja täytettä ne saavat. Ennen täyttämisen alkua Minh tarkastaa, että täyte sisältää varmasti tarpeeksi suolaa. Tämä on karjalaisissa perinneruuissa todella tärkeää.
Valkoisesta riisimössöstä on muuten yllättävän hankala saada kuvaa, jossa se ei olisi aivan puhkipalanut. Reportteri säätelee siis kameraa, kun vatruskoita täytetään kovalla sykkeellä.
Siinä yksi ylivalottunut riisikeko. Ei oikein löytynyt sävyjä photoshopillakaan...
Tässä seuraavan lätyn sisältöä ehkä hieman paremmin kuvattuna.
Ja hups, sinne se katoaa :)
Täyttämisen lomassa Rappiotäti googlettaa lisää hassunnimisiä perinneruokia Karjalasta. Kaikenlaista sultsinaa ja sulhaspiirakkaa yms. lentelee ilmassa.
Tiesittekö muuten, että sulhaspiirakat valmistetaan kypsistä sulhasista rasvassa keittämällä. Se saattaa tuntua ehkä hieman julmalta... mutta kas, sehän olikin väärä resepti Borneosta. Siellä ne villit viidakossa vaanivat pahaa-aavistamattomia kypsiä sulhasia ja heittelevät pataan. No, itse asiassa tätä tapahtui viimeksi joskus 1600-luvulla, nykyäänhän sielläpäin maailmaa on mitä rauhallisinta. Thanks to hollantilaiset ja britit, jotka taistelivat saaren hallinnasta keskenään sekä siellä jo asuneiden ihmisten kanssa kaksisataa vuotta. On se demokratian vieminen itään ollut hankalaa... eikun nuohan olivatkin diktatuureja. Mitens tässä nyt näin?
Missäs minä olinkaan. Ai niin, Marinadin keittiössä. Ja olohuoneessa, ruokailutilassa, kirjastossa ja makuuhuoneessa myös. Tämä on nimittäin hämmästyttävän monikäyttöinen tällainen tila, jossa ei ole turhia väliseiniä laisinkaan! Parvekkeelle en uskaltautunut (se on mitoitettu kissalle).
Noh, takaisin vatruskoihin:
Täytetyt ja suljetut vatruskat sivellään voisulalla (jonka salamyhkäinen ja silmää nopeampi [ehkä välillä jopa näkymätön???] Marinadi on huomaamattani taas hellalla valmistanut). Tämä on suolan lisäksi toinen tärkeä osatekijä kunnon perinnemätössä: siinä ON oltava riittävästi rasvaa!
Voidellut vatruskat asetellaan varovasti pellille. Ne ovat tässä vaiheessa hieman alttiita murtumille.
Sinne vaan, uunin kuumaan kitaan. Olin sivukorvalla kuulevinani, jotta paistolämpötila olisi n. 250 astetta ja taisi siinä ainakin puoli tuntia vierähtää.
Vatruskoita odotellessamme Marinadi lykkää pöytään salaa (taas) valmistamansa salaatit. Eli salasalaatit. Se onkin jännä piirre näissä Karjalan emännissä, että ei tarvitse kyläillessä nälkäisenä smalltalkata. Aina tärähtää muutama kulhollinen apetta pöytään kuin tyhjästä. Olen varma, että heillä on jotain yliluonnollisia kokkausvoimia. Ja salaliitto!
Kipaisenpa kyökin puolelle vilkuilemaan kääryleiden kypsymistä. Hyvältä näyttää, sanoisi Martti Servo.
Tässä valmiit vatruskat.
Tässä valmiit vatruskat lautasella ja vieressään kolmas olennainen osa perinneruokaa: voi. Okei, se on sama kuin se toinen olennainen osa, mutta niin tärkeä, että otan sen tähän erikseen kolmanneksi myös. Voita sivellään vatruskan päälle juuri ennen syömistä. Me söimme ne lämpöisinä, mutta Minh kertoi, että hänen mielestään ne ovat jopa parempia kylmänä. Tämä satsi tuli syötyä kokonaan, joten nyt sitä aspektia ei voitu testata.
Valmiit vatruskat lautasella hehkeän tekijänsä ylpeissä kätösissä.
Sitten niitä syötiin kera salaatin ja voin. Ja hyvää oli. Tajusin myös vaihtaa juoman siideristä olueen (sopii paremmin).
Ensi kerralla: tytinä.
Lisäys: Metron Live-liite lähti heti perässähiihtämään:
Samat ainekset, eri muoto.
Veikkaanpa, että tarkkaavainen lukijani kysyy tässä vaiheessa mielessään, että mikä ihme on vatruska. No, täytyy myöntää, että se on hieman arvoitus minullekin. Sanan vatruska kuulin ensi kertaa toissapäivänä.
Sittemmin vatruskan syntymän ihmettä vierestä seuranneena sanoisin, että se on perunamössökuoresta ja puuromaisesta täytteestä koostuva hieman pasteijamainen karjalainen perinneruoka. Tässä tapauksessa täytteenä oli riisiä melko puuromaisessa olotilassa.
Minut oli kutsutu dokumentoimaan valmistusprosessi. Siinä päävatruskaattori Minhiä odotellessamme tajusin kesken ensimmäisen loiventavan siiderin, että prosessi olikin jo alkanut. Marinadi oli ilmeisesti aiemmin päivällä valmistanut perunamössön kilosta perunoita ja parast'aikaa keitteli riisimössöä hellalla. Tämä aiheuttaa pientä vajausta kuvamateriaalin kannalta, mutta otanpa vahingon takaisin olemalla sitäkin tarkempi loppuvaiheiden kanssa.
Pöydälle on levitetty vatruska-alusta. Kalliolaisena kuluttajamielipidevaikuttajana tunnettu Marinadi ei voi vastustaa kiusausta ja valitsee Hesarista nimenomaan mielipidesivut pöydän suojaksi. Hieno yksityiskohta!
Minh on saapunut paikalle ja lähtenyt sellaisella vauhdilla työstämään vatruskoita, että kuvaaja missaa taikinan veivauksen pelkästään siiderin avaamisen takia. Tajutonta, en ehtinyt edes kissaa sanoa. Saatikka sitten Villi-the-Kissaa. Kuvassa kuitenkin käsin pyöräytetyt vatruskankuoret odottamassa täytettä.
Ja täytettä ne saavat. Ennen täyttämisen alkua Minh tarkastaa, että täyte sisältää varmasti tarpeeksi suolaa. Tämä on karjalaisissa perinneruuissa todella tärkeää.Valkoisesta riisimössöstä on muuten yllättävän hankala saada kuvaa, jossa se ei olisi aivan puhkipalanut. Reportteri säätelee siis kameraa, kun vatruskoita täytetään kovalla sykkeellä.
Siinä yksi ylivalottunut riisikeko. Ei oikein löytynyt sävyjä photoshopillakaan...
Tässä seuraavan lätyn sisältöä ehkä hieman paremmin kuvattuna.
Ja hups, sinne se katoaa :)Täyttämisen lomassa Rappiotäti googlettaa lisää hassunnimisiä perinneruokia Karjalasta. Kaikenlaista sultsinaa ja sulhaspiirakkaa yms. lentelee ilmassa.
Tiesittekö muuten, että sulhaspiirakat valmistetaan kypsistä sulhasista rasvassa keittämällä. Se saattaa tuntua ehkä hieman julmalta... mutta kas, sehän olikin väärä resepti Borneosta. Siellä ne villit viidakossa vaanivat pahaa-aavistamattomia kypsiä sulhasia ja heittelevät pataan. No, itse asiassa tätä tapahtui viimeksi joskus 1600-luvulla, nykyäänhän sielläpäin maailmaa on mitä rauhallisinta. Thanks to hollantilaiset ja britit, jotka taistelivat saaren hallinnasta keskenään sekä siellä jo asuneiden ihmisten kanssa kaksisataa vuotta. On se demokratian vieminen itään ollut hankalaa... eikun nuohan olivatkin diktatuureja. Mitens tässä nyt näin?
Missäs minä olinkaan. Ai niin, Marinadin keittiössä. Ja olohuoneessa, ruokailutilassa, kirjastossa ja makuuhuoneessa myös. Tämä on nimittäin hämmästyttävän monikäyttöinen tällainen tila, jossa ei ole turhia väliseiniä laisinkaan! Parvekkeelle en uskaltautunut (se on mitoitettu kissalle).
Noh, takaisin vatruskoihin:
Täytetyt ja suljetut vatruskat sivellään voisulalla (jonka salamyhkäinen ja silmää nopeampi [ehkä välillä jopa näkymätön???] Marinadi on huomaamattani taas hellalla valmistanut). Tämä on suolan lisäksi toinen tärkeä osatekijä kunnon perinnemätössä: siinä ON oltava riittävästi rasvaa!
Voidellut vatruskat asetellaan varovasti pellille. Ne ovat tässä vaiheessa hieman alttiita murtumille.
Sinne vaan, uunin kuumaan kitaan. Olin sivukorvalla kuulevinani, jotta paistolämpötila olisi n. 250 astetta ja taisi siinä ainakin puoli tuntia vierähtää.
Vatruskoita odotellessamme Marinadi lykkää pöytään salaa (taas) valmistamansa salaatit. Eli salasalaatit. Se onkin jännä piirre näissä Karjalan emännissä, että ei tarvitse kyläillessä nälkäisenä smalltalkata. Aina tärähtää muutama kulhollinen apetta pöytään kuin tyhjästä. Olen varma, että heillä on jotain yliluonnollisia kokkausvoimia. Ja salaliitto!
Kipaisenpa kyökin puolelle vilkuilemaan kääryleiden kypsymistä. Hyvältä näyttää, sanoisi Martti Servo.
Tässä valmiit vatruskat.
Tässä valmiit vatruskat lautasella ja vieressään kolmas olennainen osa perinneruokaa: voi. Okei, se on sama kuin se toinen olennainen osa, mutta niin tärkeä, että otan sen tähän erikseen kolmanneksi myös. Voita sivellään vatruskan päälle juuri ennen syömistä. Me söimme ne lämpöisinä, mutta Minh kertoi, että hänen mielestään ne ovat jopa parempia kylmänä. Tämä satsi tuli syötyä kokonaan, joten nyt sitä aspektia ei voitu testata.
Valmiit vatruskat lautasella hehkeän tekijänsä ylpeissä kätösissä.
Sitten niitä syötiin kera salaatin ja voin. Ja hyvää oli. Tajusin myös vaihtaa juoman siideristä olueen (sopii paremmin).Ensi kerralla: tytinä.
Lisäys: Metron Live-liite lähti heti perässähiihtämään:
Samat ainekset, eri muoto.
Tuesday, June 10, 2008
Monday, June 9, 2008
Matkailu avartaa
...Lompakkoa. Junalippuihin meni n. 150. Takseihin jotain satanen (yksi taksimatka oli Neljäs Linja kolmosesta Sirdieen...). Juomat tulivat enimmäkseen pyytämättä ja yllätyksenä. Tässäpä kuvia "pikkukamerasta", toisen kameran kuvia en ole vielä uskaltanut katsoa.
Lauantain jälkilöylyjen aloittelua Tampereella.
Kerhossa kehitellään jotain aivan uutta.
Kahvihammasta kolotti. Onneksi tätä seuranneesta tilanteesta ei ole kuvia. Tai siis mulla ei ole. Onkohan Seiskalla...
Hiano.
Tämä on InterCity-junan ravintolavaunu, joka on kunnostettu sellaisen vanhan sinisen junan ravindelista. Sanat eivät riitä kertomaan, kuinka paljon mukavampi tämä on verrattuna niihin perusintercitybaareihin.
Litkut liikenteessä. Lahdessa.
Joku ilkimys yrittää juottaa maitoa vammaiselle (minulle).
Äärimmäisen kansallisromanttinen näkymä hotellin ikkunasta Lahdessa maanantaiaamuna.
Hevosenkuva.
Edith:
Olihan täältä Tampereen hotellista pikkasen parempi näkymä tällä kertaa :)
Lauantain jälkilöylyjen aloittelua Tampereella.
Kerhossa kehitellään jotain aivan uutta.
Kahvihammasta kolotti. Onneksi tätä seuranneesta tilanteesta ei ole kuvia. Tai siis mulla ei ole. Onkohan Seiskalla...
Hiano.
Tämä on InterCity-junan ravintolavaunu, joka on kunnostettu sellaisen vanhan sinisen junan ravindelista. Sanat eivät riitä kertomaan, kuinka paljon mukavampi tämä on verrattuna niihin perusintercitybaareihin.
Litkut liikenteessä. Lahdessa.
Joku ilkimys yrittää juottaa maitoa vammaiselle (minulle).
Äärimmäisen kansallisromanttinen näkymä hotellin ikkunasta Lahdessa maanantaiaamuna.
Hevosenkuva.Edith:
Olihan täältä Tampereen hotellista pikkasen parempi näkymä tällä kertaa :)
Wednesday, June 4, 2008
Tuesday, June 3, 2008
Sponsoroituja tyttöystäviä
Hesarissa oli tämmöinen:
Kansan Uutiset: Kakkonen ehdotti rahalla vaikuttamista jo 2006
Julkaistu: 11:36
HELSINGIN SANOMAT
Tokmannin konsernijohtaja ja Kehittyvien maakuntien Suomi -yhdistyksen rahoittaja Kyösti Kakkonen esitti rahalla vaikuttamista jo vuoden 2006 presidentinvaalien jälkeen, kertoo tiistain Kansan Uutiset.
Lehden mukaan Kakkonen usutti yrittäjiä ryhtymään edunvalvontaan, jota hän kutsui "maksulliseksi arvovalintavaikuttamiseksi". Kakkosen kirjoitus julkaistiin Joensuun yrittäjien Kipinä-lehdessä.
Kakkosen ehdotus liittyi vuoden 2006 presidentinvaaleihin, joissa Sdp:n Tarja Halonen voitti toisella kierroksella kokoomuksen Sauli Niinistön.
Kakkosen mielestä presidentiksi nousi SAK:n tuella järjestölle oma "juoksutyttö", Kansan Uutiset kertoo. Ammattiyhdistysliikkeen vastapainoksi Kakkonen ehdottikin yrittäjien aktivoitumista poliittisessa edunvalvonnassa.
"Nykyisellään yrityselämä katsoo sivusta, ketkä tulevat valituiksi ja pyrkii sitten vaikuttamaan jälkikäteen jo valittujen edustajien näkemyksiin. Paljon helpompaa olisi lobata valituiksi oikeamielisiä edustajia, jolloin maksullinen arvovalintavaikuttaminen tarvitsisi tehdä vain kerran kuudessa tai neljässä vuodessa", Kakkonen kirjoitti Kipinä-lehdessä Kansan Uutisten mukaan.
Kehittyvien maakuntien Suomi perustettiin vielä samana vuonna, joulun alla 2006.
Ajatella, että Kakkonen on ehdottanut rahalla vaikuttamista JO vuonna 2006. Meikäläisen korvaan tuo kuulostaa kuitenkin aika vanhalta idealta. Melkeinpä maailman vanhimmalta idealta sitten rahan keksimisen.
Nauraisin jos vaan kykenisin.
Kansan Uutiset: Kakkonen ehdotti rahalla vaikuttamista jo 2006
Julkaistu: 11:36
HELSINGIN SANOMAT
Tokmannin konsernijohtaja ja Kehittyvien maakuntien Suomi -yhdistyksen rahoittaja Kyösti Kakkonen esitti rahalla vaikuttamista jo vuoden 2006 presidentinvaalien jälkeen, kertoo tiistain Kansan Uutiset.
Lehden mukaan Kakkonen usutti yrittäjiä ryhtymään edunvalvontaan, jota hän kutsui "maksulliseksi arvovalintavaikuttamiseksi". Kakkosen kirjoitus julkaistiin Joensuun yrittäjien Kipinä-lehdessä.
Kakkosen ehdotus liittyi vuoden 2006 presidentinvaaleihin, joissa Sdp:n Tarja Halonen voitti toisella kierroksella kokoomuksen Sauli Niinistön.
Kakkosen mielestä presidentiksi nousi SAK:n tuella järjestölle oma "juoksutyttö", Kansan Uutiset kertoo. Ammattiyhdistysliikkeen vastapainoksi Kakkonen ehdottikin yrittäjien aktivoitumista poliittisessa edunvalvonnassa.
"Nykyisellään yrityselämä katsoo sivusta, ketkä tulevat valituiksi ja pyrkii sitten vaikuttamaan jälkikäteen jo valittujen edustajien näkemyksiin. Paljon helpompaa olisi lobata valituiksi oikeamielisiä edustajia, jolloin maksullinen arvovalintavaikuttaminen tarvitsisi tehdä vain kerran kuudessa tai neljässä vuodessa", Kakkonen kirjoitti Kipinä-lehdessä Kansan Uutisten mukaan.
Kehittyvien maakuntien Suomi perustettiin vielä samana vuonna, joulun alla 2006.
Ajatella, että Kakkonen on ehdottanut rahalla vaikuttamista JO vuonna 2006. Meikäläisen korvaan tuo kuulostaa kuitenkin aika vanhalta idealta. Melkeinpä maailman vanhimmalta idealta sitten rahan keksimisen.
Nauraisin jos vaan kykenisin.
Monday, June 2, 2008
Subscribe to:
Posts (Atom)
