Turuuust'

Taas kerran Ruisrokissa. Mitähän siitä nyt sanoisi...

- Huvittaisi tappaa kaikki ne, jotka heiluttavat jotain lippua kepin nokassa koko keikan ajan.
- Telttalava on niin kaukana, että sinne olisi syytä järjestää raideliikenne.
- ns. "vip"-bäkkärin populaatio on kasvanut yli kriittisen massan.
- Jaksa enää kattella kaikkia niitä turhia julkkiksia.
- Ja vielä vähemmän jotain turhia epäjulkkiksia esim. Haja-asutusjunteille Pimperoa -ohjelmista.

Olipa siellä jotain hauskaakin. Näin Erään Saaran (kuvassa).

Näin myös Jazmanautin töissä (kuvassa).


Laivankin näin (lavalla Amorphis).


Ja Peitsamon.

Perjantain hassuin hetki tapahtui hotellihuoneessa. Olin tullut hieman aikaisemmin keskustaan välttääkseni ns. vauhkopaon. Hotlassa sitten nautiskelin virvokkeita ja tekstailin kavereille, kunnes täysin yllättäen sammuin selälleni sänkyyn ("täysin yllättäen" on tässä hieman itseironinen letkautus). Ystävättäreni (joiden huoneessa olin) saapuivat noin vartti sammahtamisen jälkeen kuuntelemaan meikäläisen kuorsauskonserttoa, joka kuulemma helisytti ikkunoita.

Herään naisten äänekkääseen nauruun ja singahdan pystyyn hiukset hieman sekaisin. Käydään lyhyt keskustelu:

Minä: Moiiii! Miten te tänne keksitte tulla?
Naishenkilö1: Ai meidän omaan hotellihuoneeseen vai?

Avaan pari ensiksi hollille sattuvaa pulloa; punkun ja lonkeron. Istahdan tuolille.

Minä: Otatteko punkkua tai jotain?
Naishenkilö1: Hyvää yötä.

*valokatkaisijan ääni*

Minä: Oho.

Juon lonkeron täydellisessä pimeydessä ja menen nukkumaan.

Hotellihuoneen ikkunasta avautui aamulla henkeäsalpaava näkymä.


Lauantaina oli myös hauskaa. Tosin festareilla ahdisti aivan sairaasti kaikki mylvivät ihmislaumat. En ehkä enää ikinä kykene menemään tuon kokoluokan massatapahtumaan. Eilisiltana ex tempore ostetut makkaraperunat ahdistivat myös hieman. Ja Turun kaupungin delegaatio, joka veneellään esti kuljetusveneen kiinnittymisen laituriin, ahdistikin aivan perkeleesti. Mitä vittua nekin kääkät rokkifestareilla tekevät? Pilaavat ilmaa.

Niin, ja pikkasen ahdisti myös kännykän paska toimivuus. Saunalahden liittymällä ei tehnyt juuri mitään alueella. Soittaa ei voinut ja tekstarit kulkivat yli puoli tuntia jäljessä. Kiitti vitusti, Elisa, sun takia multa jäi Vt tapaamatta. Soneran hommat kuulemma toimivat. Niillä olikin jotain propagandapisteitä mestoilla; lienevätkö järjestäneet samalla kilpailijan taajuuksille jonkun häiriögeneraattorin???

Lähdin alueelta joskus seitsemän maissa. Venematka oli mukava, matkustajia tasan kuusi. Kävelymatka hotellille oli myös harvinaisen miellyttävä. Naukkailin siinä Leijonaa ja pistäydyin Koulussa, joka oli sopivan väljä siihen aikaan illasta (join yhden Open). Kotipizzasta ostin jonottamatta Frutti di Maren ja kömmin hotellille syömään sen kera eteläafrikkalaisen punaviinin (Maku on tuoksua myötäilevä; tummanpuhuva, matalaotsaisen kypsä vailla runollisia sivujuonteita. Moottori hörähtää käyntiin avainta (korkkia) kääntämällä ja maisemat peittyvät huuruisten akkunoiden taakse. Tuoksusta puskee alkoholi lievästi läpi. Lisä pyörittelyn jälkeen nenään kantautuu paahdettuja hedelmiä kylpylässä. Kyllä, jollakin tavalla tuoksu muistuttaa valtavasti kesäistä stadikkaa ja sen höyryävää suihkuhuonetta. Viinin avauduttua lisää, myös tervainen mustaherukka liittyy seurueeseen, mikä on varsin miellyttävä asia. Viini-Web).

Täydellistä.

Puhelin alkoi toimia jossain vaiheessa ja pian luurista kajahtelikin toinen toistaan kunnianhimoisempia dokauskutsuja. Lähdin liikenteeseen.

Tyypit mussuttivat mättöä Semiburgerissa. Hyvää oli kuulemma. Outo nimi.

Hetken urpoilun ja arpoilun jälkeen päädyimme Börsin baariin, jonne yllättävää kyllä pääsi kivuttomasti sisään.

Börsissä hiukan laimeahkon aloittelun jälkeen joku keksi tilata mansikkamargaritan. Koko seurue siirtyi heti juomaan pelkkiä mansikkamargaritoja. Hetken kuluttua baarista ilmoitettiin, että mansikat on loppu. Vaivuimme syvään epätoivoon... Kunnes joku henkilökunnasta tuli kertomaan, että löysivätkin 20kg mansikoita lisää!!! Jatkoimme iloiten tilailua. Lopuksi ystäväni sai vielä puolitoista tuopillista sitä margaritaa kahden paukun hinnalla. No, ihan mukava ele, kun ajattelee drinkin hintaa: 7,90e.

Juomisen ohessa nauroimme vatsamme kipeiksi. Välillä meinasi jo hävettää kohtuullisen ruma kielenkäyttömme, mutta ajattelin, että kyllä ne eläkeläisseurueet tiesivät mihin tulivat (ehkä jopa toivoivat kuulevansa härskejä).

Hotellissa oltiin vissiin joskus neljän maissa.

Vene lähdössä Ruissalosta keskustaan.


Perinteitä kunnioittaen skippasin festarin koko sunnuntaiosuuden (tein samoin myös viime vuonna). Muut lähtivät ilkeästi rykien ja kakoen jo heti puolenpäivän jälkeen kohti Ruista.

Ja koska minä olen fiksu ja taloudellinen, niin jätin tietysti yhden drinkkilipun käyttämättä:


Paluumatkalla junassa sunnuntaina oli ravintolavaunun työntekijällä tällainen kyltti rintapielessä:

Tuo inspiroi heti viestittämään taiteilijalle ja päädyimmekin sitten kiertämään neljä baaria, joista yhdessä katsoimme Wimbledonin hyvin jännittävän loppuottelun.

Sen pituinen se.