Taas pitää oikaista

Lueskelin blogeja tuossa aamutuimaan. Digicamera.net:issä oli linkki Oopan valokuvaan Nyt-liitteen jutussa. Kaikki hyvin tähän asti; kuvaaja sai kuvansa esille varsin mainiosti.

Mutta se itse juttu...

Siis, minähän diggaan Raptoria ja Jufoa vallan raivoisasti. Ja oli mukavaa taas lukea hemmon kuulumisista, vai oliko sittenkään?

No, minä nyt vaan en pidä asiavirheistä. Otanpa tähän pätkän juttua:

"Raptori syntyi vuonna 1989 väestönsuojassa, jossa pyöritettiin äänistudiota. Sinne lukion kolmasluokkalainen Juho kokoontui kaveriensa kanssa.
Siellä oli yksi Suomen ensimmäisistä sämplereista."

En nyt ihan usko, että siellä oli yksi Suomen ensimmäisistä samplereista. Ja jos kyseessä on haastateltavan puhetta, joka saa tietysti sisältää mitä puppua tahansa, niin olisivat laittaneet lainausmerkkeihin edes.

Jaa, että mikä meni pieleen? Googlellahan siitä olisi selvinnyt. Otanpa tähän pätkän vaikka Rolandin (tunnettu musavempelevalmistaja) historiikista:

"By the end of 1985, sampling had been around for six years. The affordable end of the market was dominated by the Ensoniq Mirage, while Kurzweil, Emu, and Fairlight ruled the high end. But there was a large hole in the middle and, in 1986, Roland plugged it with not one, but three 12-bit samplers: the S50, the S10, and a modular version of the S10, the MKS100."

Muistanpa nähneeni Ensoniq Miragen jossain pikkupajassa n. 1985. Ja Noita Rolandeja myytiinkin sitten jo kuin leipää.

Muuten tuossa lainauksessa tuo "six years" viittaa vuonna 1979 markkinoille tulleeseen Fairlight CMI-sampleriin, joka sekään ei ollut läheskään ensimmäinen sampleri, mutta varmaan ensimmäinen kaupallinen ja samalla käyttökelpoinen laite. Sitä muuten voipi kivasti kuunnella Peter Gabrielin 1980 julkaistulla kolmannella soololevyllä (enkä tajua miksi Wikipedia mainitsee sen vasta neljännen levyn yhteydesä, lukisivat kansitekstit!).

Niin, että oliko jossain Hyvinkääläisessä kellaristudiossa yksi Suomen ensimmäisistä sämplereista, vai kenties yksi Suomen tuhansista silloisista samplereista? Kysyn vaan... Ja ei, siellä ei varmasti ollut mitään historiallista museosämpleria, koska vanhimpia niistä ei voinut soittaa midillä, ja Raptorin musiikin tuntien kyseessä täytyi olla midisämpleri.

Kyllähän hyvää miestä saa buustata, mutta faktat kuosiin, ettei tule tyhmä olo.

Turha lisäys: Tässähän tarkoitettiin tietenkin digitaalisia samplereita (juu, meikä kirjoittaa sen mieluummin a:lla). Analogisia samplereita on kuitenkin ollut olemassa jo 50-luvulta alkaen. Ne perustuivat magneettinauhoihin aivan kuten tavalliset nauhurit. Herra nimeltä Les Paul rakensi sellaisen itselleen jopa kitaraansa keikkakäyttöä varten (heppu oli muuten äänihommissa melko lailla aikaansa edellä).

Tunnetuin näistä analogisamplereista on tietenkin Mellotron 60-luvun alusta. Sen mieleenpainuvin esiintyminen levyllä on (mielestäni) Beatlesin Strawberry Fieldsissä (ensimmäisenä taitaa pauhata poikkihuilusample, jos en aivan väärin muista). Olipa aikoinaan hauskaa, kun eräskin friikki oli saanut digitaalisampleriinsa täydellisesti samplatun Mellotronin (siihen aikaan 90-luvulla aivan järjettömän suuri tiedosto, ei enää). Tottakai tuo Beatles-klippi on ensimmäinen, joka pitää moisella veivata. Ja kuulostaa välittömästi aivan samalta :)

Ookoo, taidan lopettaa ajoissa, ettei singahdeta ihan kasettimaisiin mittoihin.