No, nyt oli jokin muuttunut. Kylppäri ei ollutkaan kauheasti erilainen kuin länsimaissa. Tämä sai minut jopa epäilemään vallankumouksen tapahtuneen edellisen käyntini (3kk sitten) jälkeen. Käsienpesuallas näytti lähestulkoon pohjoismaiselta:
Suihkuosastolta onneksi löytyi vanhaa kunnon englantilaista kohellusta:
Ja onneksi se käytettävyyskin oli saatu pysymään 1700-luvun standardien hellässä huomassa. Tämä suihku soveltui loistavasti ihmisen keittämiseen.
Ai nuo hanat? Ylin säätää virtauksen voimakkuutta, keskimmäinen "lämpötilaa" ja alin ilmeisesti siirtää veden tulemaan tuosta alla olevasta truutasta ikäänkuin kylpyvedeksi.
Suihkutötsä oli sama kastelukannumalli kuin aiemminkin.
(Huom. Kuvien tuntuva väriero aikaisempiin johtuu valkobalanssin säätämisen opettelusta. Hotelli ja värit paikan päällä olivat samat.)
Ilmeisesti jenkit ovat saaneet hanavirityksensä jonkinlaisena kulttuuriperintönä briteiltä, koska ovat ihan yhtä kryptisiä virityksiä. En nyt muista, oliko englannissa samanlaisia vessanpönttöjä kuin ameriikassa? Sellaisia laakeita maljoja täynnä vettä ja helvetin pieni poistoaukko pohjassa. Klosetin vetäminen on aina yhtä jännä toimenpide, koska et voi ikinä tietää, mahtuuko tuotos reiästä ja mistä ihmeestä se vetonamikka löytyy. Ex-pomo sanoi niitä pallienuittopöntöiksi.
ReplyDeleteolmi
Minulla on samanlainen joskin ilman tuota kylpyvesihässäkkää.
ReplyDeleteMutta minä asunkin Turussa.
Anonyymille voin todeta, että ei, ei ameriikoissa ole samanlaisia kuin briteissä. Tai voisi jopa sanoa, että briteissä ei ole samanlaisia kuin ameriikoissa. Sellaisia pönttöjä joissa kikuli kastuu kun istahtaa pöntölle kun veden taso on niin korkealla juuri siinä mainitsemassasi laakeassa maljassa.
ReplyDeleteIslannissa lentokentällä (sillä ainoalla joka siellä on) on transit terminaalissa jenkkimallisia pönttöjä ameriikan yhdysvaltojen pönttökulttuuria kaipaaville. Kaipa jenkit haluaa aina jonnekin sen omanlaisensa pöntökkeen.
Pitäis ehkä kirjottaa kirja kylppärikulttuureista maailmalla, kun useasti tuntuu kaukokaipuun kohdistuvan lähinna sille saniteetti faktorille jossa haikailee oikean lämpötilan ja tasaisen suihkutuloksen perään. Sitä vessaa joka vetää vaikka mitä unohtamatta.
Ps. WC paperi aka paskarullahan on ihan unohtunut mainita. Oliko kervolla ilo pyyhkiä sillä suht yleisellä pinkillä / oranssin sävähtävällä paperilla joka on abaut yhtä ohutta kuin kreppipaperi.
Voih, vessat! Ovat aina yhtä ilahduttavia paikkoja.
ReplyDeletePaskarullasta tuli heti muistoja mieleen. Silloin kun vielä oli Jugoslavia olemassa, joskus hiukan kivikauden jälkeen, niin interreilattiin siellä. Ja voinpa todeta että Jugoslavialaisen junan vessapaperi se vasta olikin kinky kokemus. Sellaisia tulitikkuaskin kokoisia hiekkapaperin palasia sai nykiä laatikosta ja kyllä niillä lähti nahatkin nivusista kun hieman sipaisi.
Oi niitä aikoja!
olmi: jenkkien vessat on todella horroria. voi helvetti että olikin hirveetä ekaa kertaa käydä moisessa. ja paperi oli pumpulia. silloin kehittelinkin teoriaa paperin laadun muuttumisesta maapallolla itä-länsi-suunnassa. kokemukset hawaijilta vaan puuttuvat edelleen.
ReplyDeletevt: mikä teitä turkulaisia oikein vaivaa?
w: tuossa lontoohotellissa oli muistaakseni ihan ok paperi. ei herättänyt suuria tunteita. ja kaiholla muistelemma idoviisysiä...
pp: itäblokissahan oli niitä todella unelma-ammattiin päässeitä ravintoloissa! menet vessaan, niin joku muumio ojentaa sulle palan vessapaperia. mahd. maksua vastaan.
oi NIITÄ aikoja.
No siinä ameriikassa missä minä olen käynyt, oli ainaskin just tollasia pallinhuuhtelupaskannusmaljoja.
ReplyDeleteJa vessapaperirullia oli kaks. Toinen oikein ja toinen väärinpäin.
Olen vähän myöhässä, mutta pakko on mainita Abba, joka suomalaisvessoille syttyneenä teki niistä oikein hitinkin: "I love you / Ido, Ido, Ido, Ido, Ido"
ReplyDelete