One more cup of coffee for the road

Päätämme lähetyksemme täältä Café Toverista tähän. Kerawa vaikenee, mutta vain hetkeksi.

Elämä on flipperi

Koittaa kohta hetki, jolloin herra Kera Wa kävelee tavallisten pulliaisten joukossa kuin yksi heistä.


Näen kohtalon arpovan tulevaisuuttani. Kortit liikkuvat lähes valon nopeudella.


Kohta en enää hengaile steissillä lailla lokin. Lähden itärajalle keskelle metsää.


Toivottavasti siellä on yhteydet. Nettiin.


Kyllä se siitä kirkastuu. Ensin vain hieman epävakaista päivitysrintamalla. Viikko tahi neljä.

Linja-autossa on tunnelmaa

Esimerkiksi tällaista kauhutunnelmaa:

*kauhun ääniä*



Mutta: mitä kaikkea insinöörit ovat valmiita keksimään meidän kiduttamiseksi? No, ihan mitä vaan.

Otetaanpa tuosta ihan tavallinen bussi vaikka linjalta 23. Kun se ajaa kadulla, joka on päällystetty mukulakivillä, on meteli sisällä sietämätön. Kaikki mahdollinen sisustus -ja varmaan rakenteetkin- rytisee ja paukkuu ravistuksessa, niin että järki lähtee.

Se ei kuitenkaan riitä.

Pienenpieni mutta ilkeä insinööri on saanut vision, että tottahan keskiovi on aidattava mystisillä lasintapaisilla levyillä, jotka natisevat ja kitisevät kovempaa kuin kuivinkaan anoppi!

*n. 100 dB vittumaista kitinää*



Siitäs saitte prolet! Mitäs ootte niin köyhiä, ettette ajele omalla Bentleyllä Pasilan asemalle, jossa muuten on K-kauppa ilman ainuttakaan puolen litran kokispulloa tahi kolmanneslitran kokistölkkiä ja R-kioski, joka vahtaa kuin haukka kolajuoman Kookaupastaloppumishetkeä, jotta uutterat myyränsä kiikuttavat saman tien myös omat koukkinsa syvälle maan uumeniin turvaan elostelevilta (yäk) ostajilta (yäk yäk yäk).

Hähä, viimeksi löysinkin Marian-kioskin kylmälaarista kokiksen :) se oli kylmä.

*pitkää nenää*

Ps. Linjalle 17 ovat onnistuneet joihinkin busseihin asentamaan juuri ne paineilmalla aukeavat ovet, jotka vievät kuulon. Kyllä ne osaa.

Päivän pelastus

Aina kun törmään erään kuuluisan nettipersoonan tosiminään, minulla on seuraavana päivänä krapula. Niin taas tänään. Terveisiä vaan sinne maalle.

Mutta tämä pienenpieni asia sai hymyilemään pitkäksi aikaa. Hakiessani Siwasta krabbismättöä huomasin kassalle jätetyn maailman sympaattisimman kauppalistan. Toivottavasti en loukkaa ketään julkaisemalla kuvan tuosta lappusesta.


Niin paras.

Retki Lohjalle

Alkuun hassu juttu. Kuvassa on Lohjan väliaikainen linja-autoasema. Seisoskelin tuossa hetken muuten vain ja luokseni könysi noin 80-vuotias kumarainen ukko. Hän alkoi kertoa minulle, että saman päivän (pe) aamuna oli nostoauto tuonut paikalle uuden penkin korvaamaan kuvassa vasemmalla näkyvän melko nuhjaantununeen penkin. Vanhan penkin päällä oli kuitenkin nukkunut pultsari, joka ei herännyt mekkalaan ja nosturimiehet eivät kehdanneet deekua väkivalloin pois retuuttaa.
Kertojaukko oli ehdottanut miehille, että soittaisivat paikalle Liisa X:n (nimi unohdettu), paikallisen hautausurakoitsijan, hän voisi kärrätä spugen pois puulaatikossa. Ehdotus ei ottanut tuulta alleen ja miehet sijoittivat penkin katoksen oikealle sivulle.

En todellakaan tajua, miksi tarina kerrottiin juuri minulle. Mutta mukavaa, että kerrottiin. Ehkäpä äijä tiesi jutun päätyvän blogiin.


Anyway, tulin pitkin Turuntietä. Aina Lohjalle tullessa minua järkyttää kuinka Lohjanharjua on joka kerta myllätty lisää ja lisää. Tässä hieman bussin ikkunasta pikkukameralla räpsittynä uusia ja vanhoja viiltoja kauniissa maisemassa.






Jos tuo harju olisi ihminen, niin Amnesty olisi pitänyt melkoista meteliä kidutuksesta jo pidemmän aikaa. No, ehkä tulevaisuuden insinöörit laittavat nuo tiet putkiin ja korjaavat maiseman ennalleen.



Näkymä Harjun Koululta kohti toria.


Kirkko on aina söpö.


Aivan keskustassa on Kebab&Pizzaland. Siisti.

Keskustasta tulee mieleen kuollut amerikkalainen pikkukaupunki jostain tylystä roadmoviesta.


Torille on pystytetty ruotsinlaivasimulaattori Lohjan Tähti (huokaus).


Onneksi isukin parvekkeelta on laajahkot näkymät.


Lohjan Rantajamit mäigäsivät ilmeisesti tuossa teltassa, arvelen.


Poistuminen tapahtui legendaarisen Nummelan kautta.


He ratsastivat auringonlaskuun.

Kesähömppää (älä ota sitä vakavasti)

Retkellä Töölössä torstaina.


Namaskaarissa syömässä. Loistavaa ruokaa. Meikäläinen otti tietysti jotain mietoa, mutta aina sieltä jostain löytyy sen verran potkua, että hikoilin kuin orja :)


Hassu liike.


Töölöläinen rappukäytävä & omakuva samalla iskulla.


Iltaolut ja iltalehti pihalla.


Ja illan kruunasi nörttikomedia Subtv:ltä.

Tottapa hyvinkin - revisited

En tietenkään voi muistaa kuka sitä kysyi (koska en yleensäkään muista mitn), mutta niin vain on häipynyt Kampin punainen piste. Oliko se liian maalitaulullinen? Onko kyse salaliitosta? Kysymyksiä, kysymyksiä...


Tuollainen se oli (kuva parempana maaliskuun arkistossani).

Ed 12.7. klo 15:35

Mutta onko asia todella niin kuin se näyttää olevan??

Tässä siis kuva Kampista, punainen "täplä" puuttuu:



Vaan zoomataanpa hieman lähemmäs ja katsotaan uudestaan:



Tadaa! Se ei ole punainen, mutta siinä se vaan on. Ei muuten näy lähempää ja vaati melkoista kontrastin säätöä, että sain sen näkymään edes tuon verran.

Näin siis etsivä jumalan armosta, ystävänne Dada-Vinski ratkaisi jälleen yhden ihmiskuntaa piinaavan mysteerin. Täplä on viety pois, mutta sen jättämää historiallista jälkeä voimme ihastella vielä hetken, ennenkuin proletariaatin uutterat jalkapohjat hinkkaavat sen ajasta ikuisuuteen.

/Ed

Mut hei! Piristän Punaisen Pisteen Surijoita pilvikuvalla, jonka otin tänään:


Space...

HS today

Jep, aika nappiin meni. Nimittäin säätiedotukset. Aamulla kattelin, että täytyypä pitää kiirettä kaupungilla käynnin kanssa, ettei aivan kastu. Hesarin nettiennusteessa oli isot salamat iltapäiväksi ja illaksi. Hui.

Kuinkas sitten kävikään? Eipä riittänyt pisaraakaan tänne Kallioon asti. Mutta saatanan kuuma on ja kosteeta.

Ja perkele etten ottanut kuvaa siitä ennusteesta, nythän se on iäksi mennyttä.

Ainoa kirjoitus, jonka Hesarista tänään luin kokonaan oli "Terveisiä lomalta". Syväluotaava tutkielma ihmisten lomapostikorttikirjoituksista. Se herätti kysymyksiä. Lainaus:

"teksteissä viljellään ylettömästi pronominipesyettä tämä"

Jaaha, mikä on pronominipesye? Google: ei osumia. Sana on siis ensimmäistä kertaa käytössä tässä artikkelissa. Wau. Like a virgin.

Tsekataanpa pesye, joka erehdyttävästi muistuttaa sanaa pesue, mutta ei varmaan tarkoita mitään sinne päinkään. Googlen kautta löytyikin informaatiota, josta vihdoin tajusin napata kuvan. Ilman kuvia bloggaaminenhan on kuin katselisi fudista ilman bisseä.

Pesye on siis emo poikasineen. Jotenkin tuosta on rivien välistä & kielikorvaa yhdistelemällä kuitenkin saatavissa sellainen lopputulos, että pesyeeseen ei ehkä kuulu pesästä pudonnut tai hylätty poikanen, tai jopa jo poislentänyt teini.

Mitenkä termi sopii siis käytettäväksi pronominien ryhmittelyssä? Ilmeisesti aivan vitun hyvin, koska Hesari jo käytti sitä ekana maailmassa!!!! Wuhuu, shampanjat kattoon!

Toinen kysymys onkin artikkelin lähes wagneriaaninen lopetus:

"Ironia vahvistaa yhteisön sisäistä

Tuossa siis täydellinen kirjoitusasu. Toisella puolella lainausmerkki , toisella ei. Ja lause tuntuu ikäänkuin jäävän ilmaan roikkumaan. Aivan kuin se loppuisi KESKEN. Mitä tämä tarkoittaa, kysyn vaan?

Epäilen salaliittoa

Tässä leffalipussa oli jo niin tukevaa Dada-Vinski -koodia, että itse leffa jäi kakkoseksi.

(Now playing in my head: Tuomari Nurmio: Lapsikuninkaan Käskyt)

(Pakko lisätä vielä: gooletin biisin nimen varmistuakseni sen oikeellisuudesta ja törmäsin tällaiseen lauseeseen: "Lapsikuninkaan käskyt, Tuomari Nurmio. Toimii kuin palava hirvi! ..." :D )

Aamuyöllä

Lähes valon nopeudella liikkuva lehdenjakaja kuvattuna sisäpihalla klo 03:42. (Valohan kulkee öisin huomattavasti hitaammin, siksi on niin pimeää.)

Lausuntaa, jalat ja drinksuvinksu

Ai että miten lausutaan Wimbledon? Periatteessa jätetään vaan kaikki vokaalit pois ja tehdään konsonanteista ihanan pehmeitä.

WMBLDN

Hyvinhän se jo sujuu, juu, juu. Mutta ottakaamme avuksi tositaitajien salainen ase - hopeatoffee!!! Muutama ptkö suuhun ja pari minuuttia kiihkeätä (muttei liian kiihkeätä, helle näes) jauhantaa, niin pitäisi sen vtn englannin jo soljua.

WWMMNLLNM

No heyy, sehän irtosi jo kuin paikat hampaista!!!!!!! Mutta: mehän olemme tällä planeetalla vain oppiaksemme lausumaan yksittäisiä muinaisenglannin sanoja kuin muinaiset englantilaiset (kuolleet sellaiset).

Ei meillä konstit yhteen vtn toffeeseen lopu vaikka hampaat jo vähiin käy. Katsomme mallia:

Kyllä: absintti se on ennenkin maailmassa hoitanut kitapurjeen reivauksen styyrpuuriin... ööö... Siis nythän on liputuspäivä, joten valintamme on Suomi-viina, jonka myös kuvassa esiintyvä Pirjo-Einar Haganås on valinnut arpeggioöljykseen.

Vaan skaalat sikseen ja tositoimiin. Muutama hopeinen huuleen, kaksi desiä Suomalaista sekaan ja kiivasta myllytystä niin poskissa kuin rinnuksilla.

WMMLMLMLMLMMMM

Ziisus! Kohta ei naura enää Jeesuskaan näille lausujille. Lähentelee täydellisyyyttä. Mutta emmehän me ole tällä planeetalla lähennelläksemme Viivi Avellanin silmälaseja, vaan lausuaksemme muinaisenglantia niin, että skoteilta tulisi paskat pöxyyn, jos he pöxyjä käyttäisivät (yäk mikä ajatus).

Seuraava askel siis kohti asemaa. Hop H-junaan ja tiketti Keravalle. Korson kohdalla on kaikilla em. latinki viunaa ja toffoa huulessa ja pää ulkona junan ikkunasta, jotta eikun lausumahan:

MMMLMMLMMMMMMMM

Jep, siinä se on. Oikeaoppinen Wimbledon-sana kulostaa käsittämättömältä mutinalta, josta kukaan, ei kukaan, saa mitn selvää. Kaikki tyytyväisiä? Hyvä.

Pitää kuulemma laittaa vauhtia päivitykseen, joten loput aiheet varsin lyhyesti.


Meikäläisen koivet viettivät helteistä kesäpäivää Tokoinrannassa varsin lokoisasti.

Drinkki:

Tosikylmää Soavea lasiin ja muutama jääpala sekaan. Hyvää. Juon sitä nyt.

Ed: Yleisön pyynnöstä näytämme myös Kauniimman jalat!

Tuskassa sisällä

Kuva otettu Alepan portailta päälavalle. Porukat odottelevat Amorphista lavalle parinkymmenen minuutin sisään.

Saatan lisätä kuvia tähän myöhemmin, jos löydän lisää sellaisia, jotka eivät loukkaa kenenkään yksityisyyttä :)

Ed1: Ja pashat yksityisyydestä. Heitänpä rikkani jalkapallorokkaan. Rankkariskabaa bäkkärillä:

Tuskassa puskassa

Eli ulkopuolella.


Mutta tyylillä.

(Überkuul: Tuossa ylemmässä kuvassa on varmasti yksi syy, miksi Tuskan ei kannata hakea laajempaa kuulijakuntaa)