Tänään (tai siis oikeastaan eilen) olin töiss'. Näpyttelin tietokonetta kuten aina näpyttelen, apaattisena. Näkökenttäni vasemmassa laidassa yllättäen esiintyi jotain häiriötyylistä tapahtumaa. Pelottavaa.
Minähän teen töitä sellaisessa hermeettisesti suljetussa Faradayn häkissä, joka on lähes täydellisesti äänieristetty maailmasta, vailla luonnonvalonpilkahdustakaan.
Eli siellä ei pitäisi olla mitään häiriötekijöitä.
Siinäpä kuitenkin katosta laskeutui hämähäkki seittinsä varassa kohti monitorin vasemmanpuoleista aluetta. Eikä mikään ihan pieni. Sinkouduin paniikkiin. Kohta se osuisi pöytään. Hajaantuisi joka nurkkaan. Ghostbusters!!!
Ensiapuna suhautin ilmoille pienen puhallustyylisen ilmasuihkauksen suustani. Kohdistin sen hämikseen. Elukka lopettikin rihman suoltamisen pysähtyen n. 30 sentin etäisyydelle pöydästä. Peljästyi liikettä.
Jonkin aikaa siinä puhkuin paineilmaa sykäyksittäin kohti petoa. Se jopa alkoi epäillä alkuperäisen operaationsa mielekkyyttä tehden takaperoisia manöövereja seittinsä kanssa. Sehän liikahteli ylöspäin.
Tämä antoi hieman aikaa taktiikkahätäkokoukselle tai jollekin taim autille yms yms.
Luontokappaleen ylösnousemus oli kuitenkin aivan liian hidasta sorttia, jotta olisin jaksanut seurata otuksen poistumista sinne mistä tulikin. Enkä edes tiennyt mistä se tuli. Ja tietääkseni on myös niin, että jos hämpin tappaa, niin Neumann kuolee. Sitähän en kontolleni ottaisi.
Katseeni harhaili apaattisen kuumeisesti ympäri bunkkeriani. Etsin välinettä, jolla päästä eroon hirviöstä mahdollisimman toverillisessa hengessä. Ja löytyihän se: Alepan muovikassi odottamassa poimijaansa pöydän takana lattialla (thank God, siivooja oli ilmeisesti käynyt tässä osassa rakennusta viimeksi joskus 80-luvulla, päätellen siitä, että kassi oli täynnä farkkurotsien olkatoppauksia... eipäs lipsuta aiheesta!)
Tarkistin veijarin matkahalut: ylöspäin, mutta vaivalloisesti. Singahdin lähes äänen nopeudella hakemaan muovikassin lattialta. Hölskäytin pussin mahdollisimman laajaksi ja piiritin eliön pussiin. Solmin pussin. Sielläpä lepäsi inha jalkapallero!
Pussi solmuun ja salakuljetus toisiin tiloihin muiden huoleksi. Kiäh kiäh.
Tämä mystinen momentum sai minut pohtimaan erästä asiaa. Meikä toimii hämähäkinseitin alustana synkässä komerossa nypläten jotain ...öö, jotain.
Mitähän sitä alkais.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Olet suuresti inhi . . . tai animillinen. Et ole hämpin alusta, olet arvostettu kohde. Joittenkin hämpit roikkuu nukkumissängyn yläpuolella. Yäk.
ReplyDeleteHämähäkit pyydystää kaikki itikat, kärpäset ja muut syötävät, muttei sua. Onks valotettu tarpeeks tätä valoisaa puolta?
Ka, samiksii: eilen töissä pikkiriikkinen hämis benjihyppäsi hiustostani näppikselle jonka ylle olin kumartuneena... ylevää. Siirsin sen näytön kulmalle, jospa se halusi verkkoon.
ReplyDeletesikuri: "arvostettu kohde" ? Luulen, että olin vaan ollut niin kauan paikallani, että hämis katsoi minun ja monitorin muodostavan hyvän verkontekopaikan pyydystysalueelleen. Mutta mitä se pyydystäisi? Ei siellä ikinä ole mitään itikoita, ne eivät pääse sormenjälkitunnistimen ohi.
ReplyDeletepauliina: sillä ei ollut omaa verkkoa. Onkohan hämiksillä käsissä viisi sormea? Voisivat käyttää 40-sormitekniikkaa.
Tässä yksi päivä jouduin tekemään vastaavanlaisen hätäsuunnitelman kun ikkunasta oli lentänyt sisään ISO ampiainen. Avuksi tarjoutui pieni peltinen pohjasta aukeava kolikkolipas, joka sattui sopivasti olemaan tyhjä.
ReplyDeleteSaatuani ampiaisen purkkiin, taisin ymmärtää miksi pikkupojat (ainakin elokuvissa ja kirjallisuudessa) saalistavat ampiaisia purkkiin. Operaation vaarallisin vaihe oli eläimen vapautus parvekkeella. Ajattelin, että ampiainen kaikista luomakunnan eläimistä on helposti suuttuvinta sorttia. Jos se olisi minulle vihainen (mihin sillä tietysti oli oikeus) niin se pistäisi. Se kuulosti vihaiselta. Eipä suuttunut, vaan lähti lentoon kohti avaraa maailmaa. :)
Oon ihan kade noista olkatoppauksista.
ReplyDeletetony: olen joskus kuullut sanonnan "vihainen kuin ampiainen". Ovat siis vihaisia. MOT.
ReplyDeletekata: täytyy tunnustaa, että hieman huijasin. Mietin vaan mitä käyttää vertauskuvana siihen, että edellinen ylimääräisen tavaran poiskuljetus olisi mahd tapahtunut 80-luvulla. Ja 80-luvusta tulee aina mieleen ne hirviömäiset naisten farkkurotsit, joissa olkatoppaukset. Vittu ne muuten ei ole ikinä näyttäneet kenenkään silmään hyvältä. Joku hullu muotihomo New Yorkista on vaan piruuttaan keksiny, että tehdäänpä tällanen muoti, katotaan meniskö läpi. :D
Juuri mikään ei näyttänyt 80-luvulla hyvälle, et edes sinä rakkaani. Tosin minä taisin näyttää, asuinhan silloin Ruåtsissa. Siellä kun ovat aina aikaansa edellä niin epäilen, että 80-lukua elettiin jo 70-luvulla...
ReplyDeleteOlin kuitenkin hoikempi. Ja jotenkin kuohkeampi (?)
ReplyDeleteJa takatukempi :D
ReplyDeleteSe OLI aika pieni takatukka verrattuna kaikkiin muihin!!!!!!!!!!!! Pienempi kuin olkatoppaukset keskimäärin, niih.
ReplyDeletePari lausahdusta sivukorvalla Lista-ohjelmasta:
ReplyDelete"Harva suomiräppäri tekee viittä levyä Suomessa"
"Sä oot taas tehny tän kappaleen kaikki levyt ...biisit"
Seurasin ohjelmaa yhteensä noin 5 minuuttia, eli missasin vastaavia helmiä ehkä sata kappaletta.